Onko kaikki boheemit epäsiistejä? Järkytyin tuttavapariskunnan kodista! Likaa joka paikassa.
perheessä on toki viisi lastakin, mutta SILTI!! Lattia oli ruoanmurusten peitossa, kaikki pinnat olivat täynnä tahroja ja pinttynyttä likaa. Auttelin perheen äitiä illallistarjoilussa ja samalla pääsin näkemään uunin ja mikrouunin kunnonkin.. aivan karmeassa kunnossa olivat.
Perheessä laitetaan paljon ruokaa, isäntäväki on hyvin fiksua ja aikaansa seuraavaa sakkia, mutta se lian määrä kummastuttaa. Vai kuuluuko epäsiisteys epäsovinnaiseen elämäntapaan ja boheemiuteen??
Kommentit (48)
Olisi mennyt edellisen asukkaan laskulla siivottavaksi. Vuokrakämppiä olen nähnyt kymmenkunta joissa kaupunkien, yksityisten ja työnantajien omistus. Itsekään en ole kyllä muuttoa varten jääkaapin taustaa siivonnut, mutta uunin taustan kyllä...[
i]Huoneistoa on hoidettava huolellisesti ja siivous on yksi osa sitä.
Isännöitsijällä on oikeus antaa huomautus, siivouskehotus tai varoitus jos huoneisto on kun kaatopaikka! Myös vuokrasopimuksen purkaminen siivottomuuden perusteella on mahdollinen, jos em. toimiin ei reagoida. Ai, miten IS saa tietää, että asunnossa eletään kun metsässä? Pelkästään huoltomies, joka käy vaikka jotain laittamassa asunnossa, voi kertoa isännöitsijälle havaintonsa ja isännöitsijän on pakko alkaa toimenpiteisiin.
Joka toinen asunto jää siivoamatta kunnolla muuton yhteydessä. Jättäkää vaan ne paskat uuniin ja jääkaapin taakse, siivouslaskun maksaa asunnosta pois muuttanut asukas..
[/quote]
mä itse tykkään siivota. Ei se rajoita meidän perheen elämää mitenkään. En ole kireä enkä nalkuta, jos mies jättää sukkia lattialle, astioita pöydälle (niinkuin jättääkin), korjaan vain ne hänen jäljessään pois. Ei siitä ole minulle mitään haittaa, se vaan tulee automaattisesti.
Ja lapsen tekemät sotkut (on parivuotias) siivoilen myös hänen perässään, tai no eihän hän muuta 'sotkua' aiheuta kuin leluja jättää joka puolelle.
Ehkä se jollain tavalla onkin vähän pakkomielle tuo siivoaminen, koen että elämä on hallinnassa jos kaikki on järjestyksessä. Mutta samalla nautin siitä siivoamisesta. Ja osaan kyllä tehdä niinkin joskus, että sammutan vain keittiön valot ja jätän tiskit yms. odottamaan aamua.. ;)
Se taas ei päde minuun, se täällä ollut lause 'a clean house is a sign of a wasted life' (tai jotain tuon tapaista). Kyllä mulla on muutakin elämää, touhuan lapsen kanssa ja kaikenlaista. Siivous sujuu siinä sivussa ilman koko päivän kestäviä puunaustuokioita.
Alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, kyllä se niin on, että sotkuinen koti kertoo paljon ihmisestä joka siellä asuu.. Sellainen ihminen on mielestäni vähän epämiellyttävä tietyltä osin (on minulla tuttavia joilla on sotkuinen koti, ettei sen puoleen). Paino sanalla tietyiltä osin. Kyllähän siisteyttäkin ihaillaan, ja kukapa ei haluaisi oman kotinsa olevan siisti.
Meilla koti yleensa ihan tiptop ja aikaa siivoamiseen kuluu max 45 min paivassa. Peruspuhdasta kotia ei tarvi olla hullun lailla puunaamassa, pikkusiivous paivittain riittaa: pikaimurointi, lelut pois lattialta, vessat siistiksi ja ehka vahan polyjen pyyhkimista. Siina se. Ja aina koko perhe siivoaa ruokailun jalkeen astiat
ja muut pois.
Odotan kolmatta lasta ja meilla myos koira. Mies osallistuu aktiivisesti kotitoihin.
Tykkaan siistista kodista. : )
ja jopa sen tunnustaakin.
Perheessä on viisi lasta ja kun ensimmäisen kerran heillä kävin järkytyin. Syy siihen oli että koti oli erittäin askeettinen ja ei näkynyt olohuoneessa eikä keittiössä mitenkään että taloudessa asuisi lapsia.
Lastenhuoneissa oli erittäin niukasti leluja ja kun vähän leikki piti heti korjata tavarat pois.
Ymmärrettävistä syistä lapset ei juuri kotonaan viihtyneet vaan majailivat naapurustossa ja kavereillaan.
Koti oli luotaantyöntävä.
vaikka kotona on ihan kauheaa. joskus olen yrittänyt että tekisin kotitöitä tunnin päivässä, mutta koen siivoamisen niin turhaksi. Paljon mieluummin luen, askartelin, ulkoilen, olen lasten kanssa, laitan ruuan alusta asti itse tai vaikka nukun ja olen hyvällä tuulella.
Siis jos pöydässä on joku tahra niin ei se meitä häiritse eli jää sitten pyyhkimättä... Ja ne sitten kasautuu ja aina kun tulee vieraita niin ne alkaakin näkyä ja kauhea paniikkisiivous ;)
Meilla koti yleensa ihan tiptop ja aikaa siivoamiseen kuluu max 45 min paivassa. Peruspuhdasta kotia ei tarvi olla hullun lailla puunaamassa, pikkusiivous paivittain riittaa: pikaimurointi, lelut pois lattialta, vessat siistiksi ja ehka vahan polyjen pyyhkimista. Siina se. Ja aina koko perhe siivoaa ruokailun jalkeen astiat
ja muut pois.Odotan kolmatta lasta ja meilla myos koira. Mies osallistuu aktiivisesti kotitoihin.
Tykkaan siistista kodista. : )
Siis: en tajua käsitettä "pikaimurointi". Meillä on perussiistiä, ei tavaraa ympäriinsä (paitsi lastenhuoneen lattialla), ei kamalan suuri asuntokaan (100 m2) ja kyllä mulla menee reilusti yli tunti asunnon imurointiin. Pelkkään imurointiin, ei vielä vessojen siistimistä tai pölyjen pyyhkimistä. Miten joku saa imuroitua ja tehtyä noi muutkin 45 minuutissa?
Meilla koti yleensa ihan tiptop ja aikaa siivoamiseen kuluu max 45 min paivassa. Peruspuhdasta kotia ei tarvi olla hullun lailla puunaamassa, pikkusiivous paivittain riittaa: pikaimurointi, lelut pois lattialta, vessat siistiksi ja ehka vahan polyjen pyyhkimista. Siina se. Ja aina koko perhe siivoaa ruokailun jalkeen astiat
ja muut pois.Odotan kolmatta lasta ja meilla myos koira. Mies osallistuu aktiivisesti kotitoihin.
Tykkaan siistista kodista. : )
Pikaimurointi meilla tarkoittaa sita, etta imuroin vaan akkia alakerran ne tilat, joissa esim. hiekkaa, koiranakarvoja tai ruuanmuruja. En ala mitaan sohvanalusia putsaamaan. Aikaa menee 10 min ja koti naytaa siistilta.
Olin ennen epäsiisti, mutta siitä pois ja vieläpä melko helposti. Ensinnäkin vähensin tavaramäärä, laitoin kamppeet paikoileen käytön jälkeen ja tein asiat heti enkä sitten joskus myöhemmin.
Kauniit esineet, kivat purkit, purnukat ja yleensäkin pikkusälä ilahduttaa pieninä määrinä. Liika roina muuttuu epäsiisteyttä ja kaaosta aihetuttavaksi kertymäksi. Oli tavara sitten esillä tai kaappien kätköissä, liika on aina liika.
Tavaramäärän vähentäminen säästi myös rahojani. Esim. kosmetiikassa käytän tuotteen loppuun ja ostan vasta sitten uuden. Ennen puoliksi käytetyt purkit pyörivät kaapeissa, aiheuttivat sotkua ja menivät viimein vanhoiksi.
Aikaisemmin kahlasin pyykkvuorissa, puhtaissa ja likaisissa. Nykyään pesen vähintään koneellisen päivässä ja viikkaan puhtaat pyykit heti kaappeihin. Ennen kävin ensin lenkillä, soitin kaverille ja tein yleensäkin asiat "ihan kohta" tai "paremmalla ajalla" . Odotin siis kivaa fiilistä vaikka juurin pyykin käsittelyyn tai lattian pyyhkäisyyn. Meinaamiseen ja aikomisen meni monin verroin kauemmin aikaa kuin itse kotityön tekoon.
Siivoan ja järjestelen päivässä puolesta tunnista tuntiin. Joulusiivousta en ole tehnyt vuosiin, ikkunoiden peseminen on työllistävin puuha, mutta niitäkin pesen pari ikkunaa kerrallaan.
Kuten mikä tahansa asia elämässä, kodinhoitokin on mielestäni pitkälti asennekysymys. Ei ole pakko siivota, mutta itseään ja perhettään saa ilahduttaa viihtyisällä ympäristöllä.
Siis ymmärrän lapsiperheitä joissa on SEKAISTA, mutta en ymmärrä likaa! Tiedän tapauksia, joissa ovenrivatkin ovat niin sontaisia, ettei niihin oikein voi koskeakkaan.
Jos nyt ei teekkään tuota paljonpuhuttua pikaimurointia joka päivä, niin joka päivä lapsiperheessä mielestäni pitää laittaa likaiset astiat koneeseen, roskat (myös vaipat ja siteet) roskiin, pyyhkiä keittiön pöytäpinnat, lakaista kenties harjalla roskainen ruokapöydänalusta, laittaa jääkaappia tarvitsevat ruoka-aineet jääkaappiin jne. Ja tähän ei todellakaan mene nyt hirveästi aikaa.
Ja kerran viikossa tai kahdessa (eläinten ja lasten lukumäärästä riippuen) imurointi, pölyjen pyyhintä, lattian pyyhintä, ovien pyyhintä ja vessojen pesu = viikkosiivous.
En ole himosiivooja, mutta ainakin meidän keittiössä myös keittiön ovet vaativat pyyhinnän säännöllisesti.
Ei se lapsilta pois ole, jos kotona yritetään pitää perussiisteyttä yllä ja oksennukset pyyhitään lattialta pois, tai taikinat pyyhitään pöydiltä pois eikä anneta muhia pöydällä niin kauan aikaa että kävelevät ulko-ovesta itse ulos!
Valitettavasti. Yleensä mitä paskasempaa, sitä henkisesti huonommassa kunnossa perhe on. Lapset siinä vaan käy sääliksi.
yt. kotiterveydenhoitaja
kylässä paikoissa joissa muuten ihan ok siistiä mut anti olla kun mikron luukun avaat niin ei taida kovin usein kuulua se mikron siivoaminen siivousrutiineihin.
Höpöhöpö!
Toisia ei vaan sotkut haittaa. Ei se mistään masennuksesta oo kiinni. Haloo!
Valitettavasti. Yleensä mitä paskasempaa, sitä henkisesti huonommassa kunnossa perhe on. Lapset siinä vaan käy sääliksi.
yt. kotiterveydenhoitaja
Höpöhöpö!
Toisia ei vaan sotkut haittaa. Ei se mistään masennuksesta oo kiinni. Haloo!
Valitettavasti. Yleensä mitä paskasempaa, sitä henkisesti huonommassa kunnossa perhe on. Lapset siinä vaan käy sääliksi.
yt. kotiterveydenhoitaja
Olen kyllä törmännyt ihmisiin, jotka ovat masentuneita, mutta pitävät paikat tip top. Neuroottisesti hinkkaavat paikkoja puhtaiksi, mutta eivät jaksa muusta huolehtia (esim. lapsista)
Olen poisopetellut tästä siivouskireydestä vuosien mittaan... Lapset syntyi ja otin periaatteeksi että sekaista saa olla muttei paskaa lattialla..siitäkin periaattesa piti luopua kun esikoinen opettele pois vaipoista, on mahatautia ja omatoimisia lapsia joita kakkavaipan sisältö kiinnostaa ;)
Joo, anoppi on meilläkin stressaajasukupolvea. Syödä ei saa rauhassa loppuun kun tiskiä pitää alkaa jo tiskaamaan-syö itse vauhdilla että ehtii raivaamaan pöydän-MITÄ JÄRKEÄ ?? Kyselee että otatko vielä leipää, ruokaa vai raivaanko jo pois...
Olin 4 lapsen kotiäiti ja meillä olisi voinut vaikka syödä lattialta. Olin kireä ja pahalla tuulella ja huusin miehelle jatkuvasti jos hän sotki jonkin paikan. Puunasin ja siivosin ja ärhentelin.
Kun menin töihin, alkoi koti rapistua:)
Nykyään loikin sulavasti villakoirien yli ja lähden lasten kanssa ulos. Koti on välillä ihan kaaoksessa, mutta ei haittaa. Raivaamme tilaa ja laitamme monopolin lattialle. Mikrokin saattaa olla kyllä suttuinen esikoisen aamulla lämmittäessä siellä lämpimiä voileipiä. Uunin olen viimeksi pessyt kinkun paiston jälkeen jouluna.Mutta olen nykyään paremmalla tuulella. Ei ahdista, eikä hermostuta. Aikaa on enemmän lasten kanssa. Harmittaa kun kotiäitivuodet mietin vain sitä, mitä muut sanoo jos meillä ei kaikki paikat kiillä ja tuhlasin niitä vuosia siivoukseen.
Ehdin puunata paikkoja taas sitten kun olemme miehen kanssa kahdestaan.
Mieleen eräs ystävä jonka äiti oli kyllä kotiäiti mutta hän ei koskaa ehtinyt oikein lasten kanssa olemaan koska koko aika meni siivoamiseen;-).
Huoneistoa on hoidettava huolellisesti ja siivous on yksi osa sitä.
Isännöitsijällä on oikeus antaa huomautus, siivouskehotus tai varoitus jos huoneisto on kun kaatopaikka! Myös vuokrasopimuksen purkaminen siivottomuuden perusteella on mahdollinen, jos em. toimiin ei reagoida. Ai, miten IS saa tietää, että asunnossa eletään kun metsässä? Pelkästään huoltomies, joka käy vaikka jotain laittamassa asunnossa, voi kertoa isännöitsijälle havaintonsa ja isännöitsijän on pakko alkaa toimenpiteisiin.
Joka toinen asunto jää siivoamatta kunnolla muuton yhteydessä. Jättäkää vaan ne paskat uuniin ja jääkaapin taakse, siivouslaskun maksaa asunnosta pois muuttanut asukas..
Meillä on joka päivä kaikki vinksin vonksin. Ja kissojen vuoksi on pölyä ja likaa lattioilla 10-kertaisesti verrattuna siihen, kun ei eläimiä ollut.
Yritän kyllä siivotakin, mutta se puhtaus ja tavaroiden paikallaanolo kestää n. 2 tuntia maksimissaan. Sen jlk on kuin pommin jäljiltä taas. Sitten ehkä seuraavana päivänä siivoan uudelleen jos jaksaa.
On vaan kaikkea paljon parempaakin tekemistä tässä elämässä kuin siivous. Joten ei stressiä.
(Meillä imuroidaan n. 1-2 krtaa kahdessa viikossa, sotkuisuuden mukaan. Mikroa ja uunia en oo pessy vuoteen, eli niin pitkään aikaan, kun on tässä asuttu.)
Ainoa mistä haluaisin hygieenisyyden vuoksi olla tarkka, on kissalaatikot.
eivätkä lue mitään, vaan kaikki aika menee siivoamiseen. Sitten nämä ylihygieeniset ihmiset ovat niin tyhmiä, että luulevat lasten saavan allergiaa ja astman, jos jossain nurkassa on pölypallero.
Kaikilla tuntemillani fiksuilla ja koulutetuilla ihmisillä on sotkuiset kodit - niin myös meillä.
Olen osittain samaa mieltä. Itse ikävä kyllä en osaa elää sotkussa, ja siivoan liikaakin. Pieni sotku tekisi hyvää, ehtisi paremmin harrastaa yms. Sillä kyllä tuo siivous on usein pois jostain muusta. Siksipä yritän hillitä itseäni ja siivota rajoitetusti, aina ei tarvitse paikkojen kiiltää, vaan voi tosiaan tehdä jotain, mitä muistella sitten vanhana ja jotain, mistä lapselle jää mukavia muistoja.