Lue keskustelun säännöt.
Kielletyt tunteet raskaudessa
06.03.2009 |
Alkuraskauden karikoista on selvitty jo aikaa sitten, mutta...
Mieleeni palaa edelleen ajatuksia siitä, että en halua koko lasta.
On päiviä, jolloin en tunne sitä kohtaan mitään, en kerrassaan mitään.
Se vain kasvaa mahassani olosuhteiden pakosta, potkii tai kääntyilee silloin tällöin ja muistuttaa olemassa olostaan.
Laskettuun aikaan ei ole montaa viikkoa jäljellä (6) ja ahdistaa suunnattomasti.
Miksi minä en koe sitä suurta odotuksen autuutta, mistä muut hehkuttaa?
Rakastanko lastani lainkaan, opinko edes rakastamaan?
Vähintään kerran viikkoon itken koko päivän ja vain toivon ettei koko lasta edes olisi. Tuntuu että minun on vaikea sopeutua koko äidiksi tulemiseen ja vanhemmuuteen.
Olenko ainoa , joka näin viime metreillä kapinoi kaikkea vastaan, vai olenko sairas.
En kuitenkaan antaisi lastani pois mistään hinnasta...
Kommentit (5)
hyvin ja kiellät lapsesi olemassaolon, varsinkin jos alkuraskaus on ollut vaikea.
Itselläni oli aivan samoja tunteita, koska olin koko raskausajan varma etten mitään elävää synnytä.
Lapsen syntymänkin jälkeen meni pitkän aikaa ennenkuin uskalsin antaa itselleni luvan rakastua lapseen, varsinkin kun lapseni sairasteli eikä syy selvinnyt kuin vasta lapsen ollessa 1,5-vuotias
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät kaikki hehku odotuksen onnea eivätkä kaikki rakastu vastasyntyneeseen salamaniskusta. Kaikki eivät tunne mitään mullistavaa äidinrakkautta koskaan ja osaavat silti huolehtia katraastaan. Pää pystyyn, onnistut varmasti ihan hyvin.
ja sallittua. Jos sinulla on kiva neuvolantäti, niin juttele hänelle, helpottaa, kun voit puhua tunteistasi ääneen.
Ymmärtäisikö miehesi tai joku sukulaisesi? Nuiville ei kannata mennä puhumaan, alkavat vaan haukkumaan, ja se ei nyt auta ollenkaan.
kun aloin tuntea yhtään äidin rakkautta. sitä ennen se oli pieni parkuva olento jota mun piti paapoa ja piti mut hereillä kaiket yöt koliikin voimin. olisin antanut hänet heti pois jos joku olisi ehdottanut. raskauden aikakin oli tosi kamalaa...
nyt rakastan 2,5v tyttöäni aivan järjettömästi. siinä meni aikaa että se rakkaus syttyi mutta sen jälkeen mikään ei saanutkaan sitä enää sammumaan.
vasta lapsi kasvattaa äidiksi ja siihenkin menee vuosia. Kaikki tunteet ovat sallittuja, ne eivät vahingoita lastasi mikäli eivät muutu teoiksi.