Lue keskustelun säännöt.
psykoosin partaalla olevat naiset
04.03.2009 |
tuo lestadiolaisten ehkäisy keskustelu puhuttaa tällähetkellä suomen kansaa ja kovaa. Hyvä näin. Toivottavasti saamme tätä yhteiskuntaa keskustelunmyötä muuttumaan, edes pikkuhiljaa... Meitä pidetään täällä kuin erillisenä kuplana ja meitä kohtaan toimitaan rasistisesti. Ei anneta kasvattaa rauhassa suurta perhettä, joka itseasiassa SUOJELEE meitä monelta turhalta ja pahalta. Suuressa perheessä on suuri siunaus, jota epäuskoinen yhteiskunta ei näe eikä pidä tärkeänä. Ei se ole herätysliike, joka ajaa meikäläisiä äitejä psykoosin partaalle, vaan se on tämä sokea yhteiskunta (neuvola,kela,naapurit,koulu jne.jne.)!! Onneksi itse en ole kokenut suurta syrjintää, mutta voin vain kuvitella kuinka herkät ja psyykkisesti hauraat äidit ovat kovilla tässä yhteiskunnassa. Yhteiskunta painostaa näitä herkkiä äitejä muottiinsa, ei suuri perhe. Siskoani neuvottiin neuvolassa ja lääkärissä ehkäisemään kun mielenterveys alkoi viidennen lapsen jälkeen heittelehtiä. Oletettiin että suurin aiheuttaja oli suuriperhe. Mutta eipä ehkäisy auttanut. Ehkäisy jatkuu edelleen, sisko on uskovainen, mutta mielenterveysongelmat sen kun jatkuvat. Geenit ja yhteiskunnan tila ja painostus ovat aiheuttajat! Perheestä saa systeri suurimmat ilonaiheet elämälleen... Mitäs tästä asiasta vielä väännettäisiin. Usko on liian yksinkertainen asia tämänajan ihmisille.
Kommentit (32)
Jäin yksin ison lapsikatraan kanssa ja olen jaksanut juuri näiden lasteni takia/ansiosta. En osaisi kuvitellakaan elämääni ilman lapsiani, he ovat lahja ja siunaus taivaan isältä. Lapseni ovat kalleinta minulle.. Se mikä toisinaan ajaa epätoivoon on juuri tämän yhteiskunnan ennakkoluulot... Mutta se mikä tapahtuu täällä ajassa, tapahtuu vain täällä.. Toivoisin monille että heidän silmänsä aukeaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jäin yksin ison lapsikatraan kanssa ja olen jaksanut juuri näiden lasteni takia/ansiosta. En osaisi kuvitellakaan elämääni ilman lapsiani, he ovat lahja ja siunaus taivaan isältä. Lapseni ovat kalleinta minulle.. Se mikä toisinaan ajaa epätoivoon on juuri tämän yhteiskunnan ennakkoluulot... Mutta se mikä tapahtuu täällä ajassa, tapahtuu vain täällä.. Toivoisin monille että heidän silmänsä aukeaisivat.
Meillä oli äiti joka oli omistautui lapsilleen. Hän sanoikin usein että lapset ovat hänelle tärkeintä kaikki mitä hänellä on. Ja me lapset ei mitään muuta niin hartaasti toivottu kuin sitä että äidillä olisi ollut jotain omaakin elämää eikä hänen elämänsä tarkoitus olisi ollut meissä. Että olisi ollut jotain harrastuksia, ystäviä, omia projekteja. Aika iso taakka lapselle kannatella vanhempansa koko elämää.
Masennusta on eriasteista eikä kaikki masennus vaikuta äidin ja lapsen vuorovaikutukseen ja siten lapsen hyvinvointiin, vaikka usein se näyttäytyykin äidin vetämättömyytenä ja ärtyvyytenä - kyvyttömyytenä asettua läheiseen tunnevuorovaikutukseen lapsensa kanssa, mikä on lapsen tasapainoisen kehityksen edellytys. Mutta ei tosiaankaan läheskään aina.
Psykoosin partaalla oleminen ja ehkä siihen joutuminen taas kertoo vakavasta mielenterveysongelmasta, sellaisesta, joka vääjäämättä vaikuttaa olennaisesti myös lapsen kehitykseen. Psykoosin partaalla oleva äiti tarvitsee ehdottomasti psykiatrista hoitoa, lievän masennuksen kanssa kun taas on mahdollista pärjätä itsehoidonkin avulla (liikunnalla on esimerkiksi tutkitusti samanmoinen vaikutus lievään masennukseen kuin masennuslääkityksellä).
Ahdas uskonnollisuus aiheuttaa monille mielenterveysongelmia - ja estää avuntarpeen myöntämistä ja avun hakemista. Monet hakevat uskonnosta apua mielenterveyden ahdinkoonsa, ja usein juuri silloin ihmisen uskonnollisuus näyttäytyy fanaattisuutena. Varmaan suurin osa lestadiolaisista on aivan tavallisia, mieleltään hyvinvoivia ihmisiä, mutta kyllä senkin yhteisön joukossa on mieleltään sairaita ihmisiä, näitä hirviöitä, jotka pelottelevat lapsensa sairaiksi uskonnon nimissä.
Olen mukana politiikassa, sekä useassa muussa järjestössä. Työpaikkakin löytyy. Ehkäpä olenkin juuri näitä energiapakkauksia, kun välillä itsekin ihmettelen miten ehdin näin paljon.
Uusi vauva tuo hänelle hetkellisesti onnen tunteen ennen romahdusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ahdasmieliset uskonnolliset kärsivät usein mielenterveysongelmista...
Sinun tulee myöskin osata päästää irti lapsista. Koska se aika tulee väistämättä. Heidän tulee itsenäistyä ja siihen sinun tulee heitä opastaa.
Omaa elämää ei saisi täysin elää vain lasten kautta. Lapsilla on oikeus omaan elämään.
Vierailija - 5.3.2009 09:45 (ID 1491234)
En ole lestadiolainen, mutta uskossa kuitenkin.
Jäin yksin ison lapsikatraan kanssa ja olen jaksanut juuri näiden lasteni takia/ansiosta. En osaisi kuvitellakaan elämääni ilman lapsiani, he ovat lahja ja siunaus taivaan isältä. Lapseni ovat kalleinta minulle.. Se mikä toisinaan ajaa epätoivoon on juuri tämän yhteiskunnan ennakkoluulot... Mutta se mikä tapahtuu täällä ajassa, tapahtuu vain täällä.. Toivoisin monille että heidän silmänsä aukeaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sääteliöinä. Ei sellainen äiti pysty kantamaan aikuisen vastuuta lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan, vaan kuviohan on päinvastoin.
Äiti, joka on riippuvainen lapsen tuomasta hyvästä olosta ja tarpeellisuudentunteesta, ahdistuu aivan varmasti, jos lapsi ei käyttäydykään sillä tapaa että äiti voi tuntea itsensä ja äitiytensä positiiviseksi, mikä taas rajoittaa lapsen tunneilmaisun vain "vääränalaiseen kiltteyteen". Lapsi joutuu mukauttamaan persoonansa äidin tunnetarpeita vastaavaksi, hänellä ei ole tilaa kasvaa omaksi itsekseen, tuntea omia tunteitaan ja ilmaista niitä siten, että hänellä olisi mahdollisuus kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi.
Kyllä tällaiselle läheisriippuvaiselle äidille terapia olisi se ensisijainen hoitomuoto.
Lue tarkennukseni tilanteeseeni, jonka tuossa aiemmin juuri kirjoitin.
nro24
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sääteliöinä. Ei sellainen äiti pysty kantamaan aikuisen vastuuta lapsista ja heidän hyvinvoinnistaan, vaan kuviohan on päinvastoin.
Äiti, joka on riippuvainen lapsen tuomasta hyvästä olosta ja tarpeellisuudentunteesta, ahdistuu aivan varmasti, jos lapsi ei käyttäydykään sillä tapaa että äiti voi tuntea itsensä ja äitiytensä positiiviseksi, mikä taas rajoittaa lapsen tunneilmaisun vain "vääränalaiseen kiltteyteen". Lapsi joutuu mukauttamaan persoonansa äidin tunnetarpeita vastaavaksi, hänellä ei ole tilaa kasvaa omaksi itsekseen, tuntea omia tunteitaan ja ilmaista niitä siten, että hänellä olisi mahdollisuus kasvaa tasapainoiseksi ihmiseksi.
Kyllä tällaiselle läheisriippuvaiselle äidille terapia olisi se ensisijainen hoitomuoto.
Ja voin kertoa omasta kokemuksesta että lapsen osa on tässä tilanteessa kamala! Ja mikä pahinta, kukaan ei huomaa, koska lapsi on niin ylettömän kiltti ja kunnollinen.
Sanot että lestadiolaisten elämäntapoja arvostellaan julkisesti ja etenkin takanapäin. En ole ennen tätä ehkäisykeskustelua nähnyt missään julkisuudessa otettavan kantaa lestadiolaisten elämäntapaan sillä tavalla, kuin vl:t ovat arvostelleet ei-vl:ien elämäntapaa antamalla esimerkiksi sen julkilausuman joissain suvareissa. Millä oikeudella vl:t puuttuvat toisten ihmisten elämänvalintoihin määrittelemällä sen mikä on oikeaa ja mikä väärää?
Kyllä vl:t itse ovat myös syyllisiä siihen jos takanapäin ihmetellään.
Joka tapauksessa ratkaisu tähän ei todellakaan ole uusi vauva vaan terapia! Voi että mä säälin syvästi tämän ihmisen lapsia. Uusi sukupolvi mielenterveysongelmaisia kasvamassa :(((((. Voi näyttää kyllä siltä että lapset on päällisin puolin ok, jopa tosi kilttejä ja ihania, mutta ongelmat alkaa sitten kun lähdetään kotona. Nimittäin maailmassa ei pädekään samat vinksahtaneet lait kuin kotona ja kaikki leviää käsiin, koska kotoa ei ole saanut muita kuin vinoutuneita oppeja elämästä ja ihmissuhteista. Enkä tarkoita nyt uskontoa vaan mieleltään sairaan ihmisen tapaa nähdä maailma ja elämä, joka sitten siirtyy lapsillekin. Nimimerkillä kokemusta on.