Haluisin erota miehestäni mutta en pysty..Mitä teen?

ihan samojen kysymysten kanssa painin, ja pahinta on ettei kukaan voi meitä neuvoa. voimia.

me erosimme, minä ainakin olen onnellinen elämääni yksin.

on useimmiten tottumusta ja sitä, että pelätään yksinjäämistä jos erotaan ja pelätään myös sitä että jos puolisoni löytääkin uuden ja minä en, ja jos se "uusi" onkin kauhea ämmä jota en voi sietää...



Lapselle on aina paras olla toimivassa perheessä. Vaikka se sitten olisi yh-perhe. Jos siis kotona tapellaan, ja/tai ollaan masentuneita, niin se ei ole lapsenkaan kannalta mukavaa.

tuntui, että emme sovi toisillemme lainkaan. Jotenkin siitä sinnittelimme vaikka riitelimme paljon. Pysyimme kuitenkin yhdessä ja nyt kun olemme olleet 13v yhdessä sovimmekin toisillemme täydellisesti :) Itse miellän sen niin että tuossa vaiheessa on kriisi kun näkee toisen kokonaan ja kunnolla ja tajuaa ettei voi muuttaa toista. Kun todella sen hyväksyy, että me olemme molemmat yksilöitä ja molemmilla on huonot ja hyvät puolensa, alkaa oikea yhdessäolon meininki.



Tsemppiä siis, kyllä se suhde voi alkaa toimia vielä.

Mutta tulee aika ajoin tilanteita mistä emme meinaa päästä yli,koska ajatusmaailmat yms. eivät kohtaa yhtään..

Eli ei lapsi kärsi..toivottavasti.. emme riitele, toteamme vain aika ajoin että ei tästä tule mitään..yhteistä historiaa on yli 8 vuotta,olemme kasvaneet jo yhteen..mutta samat ongelmat on ollut alusta asti..nyt vaan alkaa tuntua että ei enää jaksaisi aina painia samojen ongelmien kanssa..että olisiko helpompaa vain luovuttaa ja alkaa kummankin elää omaa elämää..mutta entä lapsi? Kumpikin haluaisi yhtä paljon olla lapsen kanssa..