Olen alkanut tekemään valmiita voileipiä kahvin kanssa tarjottavaksi

mutta aina laitan sitä jos tarjoan voileipiä! Ja kyllä, vaihtoehtoja on, mutta hei haloo pitäiskö olla tummaa, vaaleaa, munalla, ilman, kurkulla, ilman, levitteellä, ilman, makkaralla, lohella, katkaravuilla..... :-D



Vaikken itsekään käytä levitettä tiedän, että se on tosi harvinaista. Ja vaikkei käytä niin pieni sipaisu leivällä missä on paljon muutakin ei kyllä luulisi ketään haittaavan.



Toi ihmistyyppi on kyllä oikeesti tosi rasittava. Ei kiinnosta edes lopulta tarjota mitään kun mikään ei kelpaa. Saati sitten nähdä itse vaivaa. Kitisijöille olen ottanut tavaksi heittää pakastepullat pöytään koska vaikka vääntäisin mitä niin jos ei muuta niin makkara ja juusto on leivällä väärinpäin.

Ja taikakahvikupit leijailevat pöytään ilman kosketusta... :-)



Voi että oot hauska

on niin lapsellista selitetellä "en syö paprikaa", " en syö voita", "en syö makkaraa" . argh.

Ei se, että on vaihtoehtoja tarkoita kahtakymmentä eri sorttia pöydässä, vaan kaksikin eri tarjottavaa tuottaa ne vaihtoehdot. Got it?



Ihmistyypin rasittavuudesta en niinkään ole samaa mieltä. Ainoastaan perheeni (niin nykyinen kuin lapsuudenkin) tietää tapani, enkä ole tarpeitani ja outoja tottumuksiani huudellut ympäri kyliä. Eli säännölliset kyläpaikat, ystävät ja sukulaiset, ovat täysin tiettämättömiä tästä levitteen käyttämättömyydestäni. Heillä kun on kahvipöydässä aina vaihtoehtoja. :)

Mä tosiaan haluun sen kahvin kanssa jotain tarjotakin enkä niitä ainaisia makeita koska en ittekään välitä . Keksejä tosin on leipien kanssa sitten lisäksi.



Tarjottavien pitäisi kuitenkin olla suht helppo tehdä. Olen todennut että sarjatyönä helpompi tehdä iso kasa leipiä kuin että kasaat kaikki levitteet sun muut tykötarpeet kahvipöytään jTSI-meiningillä a raivaat ne pois taas.



Leipätarjotin ei mene hukkaan koska viimeistään seuraavana aamuna ne meillä häviää aamupalalla nälkäsiiin suihin-yleensä kyllä käy niin että valmiit leivät menee samantien vaikka teen niitä pari tarjottimen verran, meillä kun on kotona syöjiä jo 4 henkilö.



Meillä kyllä käy suht tuttuja kahvilla eli tunnen ja tiedän heidän mieltymyksensä ! Leivän ilman levitteitä ja lihaa saa kyllä , emäntänä tietenkinkysyn. Olen itse aika mutkaton ja niin on tämä kahvittelusseurakin joka tässä elämäni varrella on kertynyt ;) Syömisistä elämänkatsomuksen tmv vuoksi tai allergioista harvoin tulee ongelmia ainakaan meillä , puolituttujenkaan kanssa kun osaa kysyä suoraan että onko rajoitteita ;)



ap

paprikalle esim on aika moni allerginen. Samoin on laktoosivaivaa ja mulla tämmöinen rasittava vamma etten voi syödä punaista lihaa (= esim kinkku tai makkara), tulen siitä sairaaksi,

on niin lapsellista selitetellä "en syö paprikaa", " en syö voita", "en syö makkaraa" . argh.

Allergiaa voi olla kenellä tahansa, mm. mieheni on allerginen mm. juuri raa'alle paprikalle ja porkkanalle (sitä harvemmin leivissä). Moni on erittäin allerginen pähkinöille.

Itsellä on valitettavasti erittäin paha laktoosi-intoleranssi - tosi yleinen.

Valitettavan yleinen on myös keliakia, mutta silloin ei mene leivätkään.

Jos vielä joku on siinä luulossa, että ruokaongelmat kuuluvat vain lapsille, niin kannattaa herätä.

Muuten syön kyllä kaikkea muuta paitsi toisessa ketjussa mainitsemaani vuohenjuustoa, joka tosin laktoosi-intoleranssin takia ei sovikaan.

hirrrveetä aatell että nykyään pitää aikuistenkin pelleillä ja esittää ruokavammaista. Allergiat eri juttu.

keliakia ja laktoosi-intoleranssi eivät ole allergioita mutta rajoittavat ruokavaliota, joten käytin nyt yleisesti sanaa ruokavamma. Ehkä ruokarajoite olisi ollut mieluisampi?



t. 26 tai mikä olikaan, jossa tulin sanaa käyttäneeksi

jos tarjolla on herkullisia leipiä joissa on makkaraa/kinkkua niin ihan hyvin voin nyppästä sen leikkeleen siitä leivältä ja antaa vaikka miehelle syötäväksi. Selitän vaan asian mahdollisimman luontevasti ja mutkattomasti ja niin etten vahingossakaan ole vaatimassa mitään erityiskohtelua tai -huomiota eikä asiassa todellakaan ole minulle mitään ongelmaa.

Tarjolla on aina teen tai kahvin kanssa ruisleipää ja vaaleaa leipää, jonka päälle jokainen saa laittaa mitä haluaa. Viipaloin kaiken valmiiksi tarjoilu lautasille.

Kahvikin meillä on pikakahvia, koska itse ei juoda kahvia ja mielummin tarjotaan teetä. Pyynnöstä saa kahvia.

Jos vieraat ovat pidemmän aikaa tilata pizzat ruuiksi koko porukalle.



Jos vieraat tuo tuliaisiksi keksejä, pullaa tai vastaavaa, niin tietenkin niitä laitetaan tarjolle ja jos kahvipaketin tuovat, niin keitetään siitä kahvia keittimellä.



Minusta on hyvä, että sukulaiset ja tutut tietää etukäteen mitä on tarjolla, kun on aina samat tarjottavat.

Tein pellillisen vaaleita leipiä, päällä levitettä, kinkkua, tomaattia, juustoa ja pitsamaustetta. Kylläpä oli hyviä ja vieraatkin ihmettelivät että miten ovat ihan unohtaneet että tämmöisiäkin voisi tehdä. Ja kaikki leivät tuli syödyksi.



On muuten tosi helppo ja nopea pitsankorvike ihan omalle perheellekin lauantai-illaksi vaikka!!

itse olen myös ottanut sen uudelleen käyttöön, koska kroppa vaatii myös oikeanlaista rasvaa, jota saa mm. margariinista. eli ottakaa hyvät ihmiset margariini uudestaan käyttöön!!



Olen todella iloinen jos pääsen pöytään, jossa on voileipiä tai muuta terveellistä tarjolla. Olen laihdutuskuurilla enkä haluaisi tällä hetkellä mennä mihinkään kylään, koska joka paikassa on vain pullia, kakkuja tms. tarjolla ja koen sen epäkohteliaaksi jos en syö niitä. Mutta haluan myös pysyä laihiksella ja yksikin herkuttelu voi johtaa itsekurin katoamiseen, joten kinkkinen tilanne. Siispä tällä hetkellä ilmoitan jo ennen kylään menoa tilanteestani, silloin voivat varautua tilanteeseen ja laittaa vaikka sitä ruisleipää tarjolle.



Itse olen myös allerginen vaikka mille, mutta en ole tehnyt siitä koskaan numeroa, koska ne eivät johda kohdallani hengenvaarallisiin tilanteisiin tms (kuten toisilla esim pähkinä), nykyäänhän ihan suositellaan pieniä määriä allergisoivaa ainetta silloin tällöin nautittavaksi (kutsutaan siedätykseksi).

joka _yökkii_ ruokapöydässä, jos vahingossa laittaa suuhunsa jotain, josta ei sitten niin pidäkään. Siis tekee sellaisia oksennusta imitoivia ääniä ja tönii lautasta kauemmaksi. Mahtavaa.

Apella on kolesteroliongelma, ja siksi hän välttelee rasvaa. Harmi vain, että välttelee hyvää rasvaa ja mättää onnellisena huonoa. Hän ei esimerkiksi ikinä käytä margariinia, "koska se on epäterveellistä", mutta vetäisee tyytyväisenä jälkiruoaksi 200 gramman suklaalevyn, koska margariinittomalla voileivällä "säästi" rasvoissa, joten "nyt voi hyvällä omatunnolla vähän herkutella."



Olen yrittänyt selittää hänelle mitä eroa on hyvällä ja huonolla rasvalla, mutta ukko ei vaan usko. Sitten kummastelee, kun kolesteroliarvot ei millään laske, vaikka hän ei omasta mielestään käytä rasvaa juuri lainkaan.

Ja taikakahvikupit leijailevat pöytään ilman kosketusta... :-)

Voi että oot hauska

ja tuollaisiin kuiviin pintoihin ei pöpöt käsistä niin helposti tartu kuin kosteisiin (kurkunsiivut, leikkeleet, salaatit). Ja totta kai jos ulkona syön joku valmistaa ruuan, mutta lämpö tuhoaa pöpöt. Mitään sämpylöitä en siis syö. Joskus näkee näissä sämpyläpaikoissa miten työntekijä on kumihanskat kädessä tekemässä leipiä, ja sitten välillä rahastaa kassalla OTTAMATTA HANSKOJA POIS ja palaa tekemään leipiä. Yök.

Eli nää ongelmat ei oo mitenkään erityisesti voileipätarjoiluun liittyviä, vaan koskee kaikkea kahvipöytätarjottavaa.

on ns. aikuisia ihmisiä ja käytöstavat puuttuu.... tuntuu että ei oo totta kun minäkin olen vastaavnalaista nähnyt, juhlissa ja kahvipöydässä kavereiden kesken!

joka _yökkii_ ruokapöydässä, jos vahingossa laittaa suuhunsa jotain, josta ei sitten niin pidäkään. Siis tekee sellaisia oksennusta imitoivia ääniä ja tönii lautasta kauemmaksi. Mahtavaa.

en tee kuminaleipiä :)



Teen useilla eri päällisillä, juurikin sen takia ettei kaikki tykkää/voi syödä kaikkea.

Paprikat ja juustot on monille tosi pahoja ja kurkku myös.

Jätän joistain pois jotain niin on helppo valita.



Ja sitten.. huoltoasemilla ja ravintoloissa tehdään ne sämpylät hanskat kädessä ja aivan eri ihminen tekee ne, usein ne tehdään valmiiksi aamusta ennen kuin aloitellaan edes muita hommia tai isommissa paikoissa on keittiö hlökunta erikseen ja osaa takuulla hygienia asiat. ..mitenköhän tuo on aivan tuolla leipomossa jossa useampikin ihminen on tuotantolinjalla :D ..te ette ihmiset taida tietää miten tarkkoja Suomessa ollaan ruoan käsittelyssä. Kuka tahansa ei voi jossain huoltoasemallakaan tehdä niitä sämpylöitä..

vaikka en ole itse kokeillutkaan tarjota.



Kaksi kokemusta vieraana:

1. Olin n. 70 vuotiaan pariskunnan luona, ja pöytään kannettiin jättimäinen tarjotin valmiita voileipiä. Toisissa päällä oli juustoa ja jotain vihanneksia, muistaakseni paprikaa ja kurkkua, toisessa vihannesten lisäksi mielestäni ällöä "läikkämakkaraa" (en tiedä mitä se on oikeasti, kun en sellaisia osta). Ok, kaksi vaihtoehtoa, hyvä, syön siis juustoleipiä. Levitettä oli molemmissa vaihtoehdoissa noin puolen sentin kerros juuston/makkaran alla. Oli lähes tekemätön paikka, mutta tottakai oli pakko pari leipää taistella alas. Olen lähes kaikkiruokainen ja välillä tuntuu, että syöminen on liiankin kivaa, mutta tuosta kahvihetkestä jäi kyllä ikävä tunne kitalakeen.

En siis ole mikään laihdutusintoilija, olen ihan normaalilla syömisellä ja liikkumisella solakka enkä vältä levitettä mistään terveyssyistä, en vain pidä sen mausta ja tunnusta suussa. Mielestäni myöskään kahvipöytä ei ole paikka, jossa mietitään, saankohan / saavatkohan vieraani tarpeeksi tärkeitä rasvoja - eiköhän ne asiat pitäisi olla kunnossa arkisemmassa ruokavaliossa, niin ei tarvitse pursottaa levitettä kähvipöydän tarjottaviin vetoamalla terveyteen. Itse lotraan mielelläni oliiviöljyn kanssa, kun syön salaattia, mutta tosiaan leivän päälle riittävät muut päälliset. Kuitenkin käsitän, että joku niitä leviteitä kaipaa, joten ehkä siksi en ole ruvennut itse tekemään valmiita voileipiä tarjottaviksi, kun ymmärrän, että meistä on moneksi tässä asiassa.

2. Olin vieraana alle kolmikymppisen pariskunnan luona, ja iltateen kanssa oli ihania pikkuruisia pyöreitä ruisleipäsiä, joiden päällä oli kylmäsavulohituorejuustoa aika keko, koristeena vielä lohenpala, punasipulin siipale ja vähän tilliä. Aivan ihania! Toki pariskunta tunsi meidät hyvin ja tiesi, ettemme ole esim. kala-allergikkoja.



Näissä tarjottavissa näkyy varmaan aika hyvin jotakin sukupolvien eroista, mutta en silti väitä, etteivät vanhat ihmiset osaisi tarjota nuoremmille maistuvia herkkuja, esim. ainakin minulle vanha kunnon karjalanpiirakka munavoilla (olkoon sitten ihan voista ja raejuustolla keventämätöntä) maistuu varmasti. En silti näe suolaisia piirakoita ja pasteijoitakaan ongelmana, vaikka eivät niin terveellisiä olekaan - eihän sitä aina kyläruokaa syödä.



Levitteistä vielä: Jos joudun huoltoasemalla nälkääni ottamaan valmiin leivän, otan aina myös voiveitsen ja perkaan pöydässä leipäni ylimääräisestä levitteestä. Tämä olisi kyläpaikassa toki liian kiusallista tehdä. Huoltoasemien leivistä löytyy levitettä usein kaksi-kolme ruokalusikallista, ja minusta se on käsittämätön määrä. Ehkä sitten rekkamiehille sopii rekkamiehen eväät, mutta hankalalta tuntuu itse syödä.



Vaikka olenkin "levitevammainen", en tee asiasta numeroa, en valita emännälle, nielen minkä pystyn ja kärsin hiljaa - no, en halua marttyyrinkaan viittaa ylleni... En tosiaan käsitä kahvipöydässä yökkiviä aikuisia, makuasiat voi varmaan muutenkin ilmaista tai olla ilmaisematta.