Lue keskustelun säännöt.
Muita pariskuntia, joilla ei lastenhoitoapua esim. isovanhempien muodossa
02.03.2009 |
ollekaan? Täällä yksi sellainen, meille tilanne on luonnollinen, koska näin on ollut alun alkaen. Mutta joillekin tuttavapariskunnille se ei vaan mene jakeluun... Toki olisi ihanaa, että voisi lapsille välillä saada hoitopaikan, että vanhemmat pääsisivät yhdessä johonkin, mutta ehkä sitten kun ovat isompia. Muistakaa arvostaa tukiverkkoanne, ne keillä sellainen on :) Ihan miniministi katkera...
Kommentit (4)
Oma "tukiverkkoni" asuu 800 kilometrin päässä. Miehen vanhemmat asuvat joo paikkakunnalla, mutta äitinsä on epäluotettava alkoholiongelmainen, isällänsä uusi vaimo ja 10-vuotias tytär (veljet jo aikuisia) ja kun ei millään koskaan jaksais kun on niiiin kauheen raskasta...
Viimeksi olivat yhden yön kun olin ollut leikkauksessa ja mies yöhön asti töissä. Menivät siis sinne, että saisin levätä, mutta aamulla jo kiikuttivat takasin ja valittelivat, että taitavat olla jo liian vanhoja :O
No ei kait siinä, miehen isä on 53 ja nainen 10 vuotta nuorempi...
No minä siinä sitten ajattelin että eipä kuulkaa tarvi enää vaivautua.
Meillä on ONNEKSI tukiperhe, jossa lapset kahden kuukauden välein viikonlopun.
Eli on onneksi henkireikä olemassa, mutta sietäisi miehen vanhempien hävetä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on ollut pakko kysya jotain kerhokaverin aitia avuksi jos iahn hatatilanne ollut. Ja en ole katkera, itse olemme valintamme tehneet. Ylpea olen etta olemme parjanneet nainkin hyvin!
Kuka täällä on ruikuttanut? Ja jos tarkoitat hommaamisella hyvää, luotettavaa, tuttua lastenhoitoapua niin tyhjästä voi olla paha nyhjästä.
ap
kauas sukulaisista, joten muitakaan tuttuja ei alkuun ollut. Meille vielä syntyi 3 lasta 2,5 vuoden sisään (nuorimmaiset kaksoset) joten sitä katrasta ei tehnyt edes mieli jättää millekään MLL:n teinitytöllekään, koska hyvä kun itse selvittiin arkirumbasta. Olen kyllä käyttänyt teinityttöjä lapsenvahtina nyt kun lapset on isompia. Meillekin tilanne oli luonnollinen ja sikäli jaksettiin, että molemmat päästiin vuoron perään harrastamaan yms, koska mieheni osallistui täysillä lastenhoitoon (ainakin kaksosten syntymän jälkeen).