*^~KOTILOIDEN (=kolmatta odottavien) MAALISKUU~^*

Missäs kaikki Kotilot on???

Tää pino on kyllä todellakin hiljentynyt liikaa! Tulkaapas kaikki rohkeasti kirjoittelemaan tänne kuulumisia!



Ihanaa kun on vähän lauhtunu ilma, otti jo päähän nuo kovat pakkaset! Aurinkoa saisi hieman olla enemmän!



On: Alaselkää särkenyt ja liitoskivut aika mojovia ollut. Kävin ostamassa Anita-tukiviivin, on todella hyvä. Suosittelen jos joku tuskailee selkä/liitoskipujen kanssa. Eipä muuten ihmeitä... Neuvola on vasta 25.3. eli rv 25+3 tosi tiukille menee ennenkuin saan Kelaa varten todistuksen ja työnanatajalta pitää anoa äippäloma 2kk aikaisemmin, jää 2pv aikaa hoitaa nuo kaikki =s

Täytynee valmistella paperit valmiiksi jo etukäteen.



Mulla on alkanu kovat hengästymiset/happi meinaa loppua välillä aivan kokonaan!? Rytimihäiriöitäkin tullut jo päivittäin, pitäisikö huolestua?!?



Mukavaa päivänjatkoa!

mp73 ja Sissi rv 22+2

Viikot on vaan niin pienet vielä verrattuna muihin Kotiloihin...



Muuten menee hyvin, ekassa neuvolassa olen käynyt ja sikiöseulaan kuuluva verikoe otettiin eilen. Np-ultra ois sitten ensi viikolla rv12+1 ja sitä tässä odotellaan :)



Tulevat isosiskot eivät asiasta vielä(kään) tiedä mitään. Tosin olen hieman vihjailevasti kysellyt esim. vaippamainoksien vauvojen vilistessä tv-ruudussa että olisko teidän mielestä tuommoinen kiva jos olisi meilläkin..? ;) Emme kovin kummoisia kommentteja ole saaneet, lähinnä että "joo" tms. Kerran yhteen kyselyyni sanoivat että ei mutta senkin selittivät ettei sille olisi omaa huonetta...kunnes keksivät että sen nykyisen vieras-/romuhuoneen meidän makkareiden välissä voisi muuttaa vauvanhuoneeksi ;)



Pahoinvointia on kyllä vieläkin, varsinkin iltaisin, mutta olen torjunut sitä napostelemalla vähän väliä. Nälkä ei saa tulla, muuten tulee niiiiin paha olo! Parhaiten maistuu ja täyttää ruisleipä + Weetabixit, joita olenkin alkanut ohjata ääntä kohti ihan urakalla :)

Rinnat eivät enää ole yhtä kipeät kun alussa. Tuntuvat enää vain vähän esim. nukkuessa. Ja samaten tuntuu, että vatsalla ei enää ole kovin mukava nukkua. Ehkä tuolla masumakkaran alla on jotain povempaa vastassa kun tuntuu että painaa :)



mp73: En osaa noihin hengästymisiin tai rytmihäiriöihin ottaa kantaa muuta kun että itsekin huomaan hengästyväni nykyään helpommin kuin ennen. Mutta jos sulla on oikein rytmihäiriöitä niin ehkä kannattaisi kysellä esim. neuvolalääkäriltä...?



Mutta täällä jatketaan ensimmäisen kolmanneksen tarpomista odottaen seuraavaa ultraa ja tämän alun pahimpien riskiviikkojen umpeutumista :)



Mukavaa viikkoa kaikille!!



t. Manna 10+5

Eipä oo tosiaan tullut kirjoteltua tänne kotiloihin vähään aikaan! Pistetäänpä tämä pino eloon taas!



Täällä sen kun sairastellaan vaan: helmikuun eka puolisko meni influenssaa ja poskiontelontulehdusta sairastellessa. Oli antibioottikuuri ja siitä kylkiäisenä hiivatulehdus. Neuvolakäynnillä 3 vkoa sitten pissatestin proteiinit oli plussalla ja eiköhän ollu sitte virtsatieinfektio (mistä lie se tullut, en tuntenut mitään oireitakaan, eikä mulla ennen ole ollut pisutautia...??!!). Eli taas oon uudella antibioottikuurilla ja ihme kyllä ei ole vielä hiiva uusiutunut!



mp73, tääl on kans yks puuskuttaja ja hengästyjä! Vähänkin kun kävelee, ni tuntuu kun ois maratonin juossu!



Vähän on alakuloinen fiilis. Väsyttää kauheesti, ei fyysisesti jaksa tehdä mitään, vaikka kauheesti haluaisi tehdä kaikkea. Koti on kuin myrskyn jäljiltä, mutku ei jaksa siivota vaikka haluaisi. Ja liikuntaa on niiiiiin ikävä, mutku ei jaksa, ja lekurikin sanoi, että pitäisi lepäillä... Haluaisin niin sen tuhnuttavan vauvan syliin, en jaksa olla enää raskaana! Tää ei oo enää yhtään kivaa! En tykkää olla tämmönen löllykkä läski, joka ei pysty ja kykene tekemään melkeen mitään.



Mies yrittää auttaa minkä kerkee, mutta silläkin on kauheesti duunia. Onneksi saa välillä lastenhoitoapuja mummulta, niin saa välillä olla ihan omassa rauhassa ja latailla akkuja.



Jotenkin positiivisuutta ja energiaa tuntuu olevan päivällä valoisaan aikaan enemmän. Heti kun ilta tulee ja pimeys laskeutuu, tulee masennus ja tylsyys. Ei jaksa tehdä mitään ja on ihan poikki.



Pesänrakennusvietti on kyllä lähtenyt täysillä käyntiin. Aina kun on ollut energiaa, oon laitellut ja siivoillut makkaria ja lasten vaatteita ja kohta pitäisi kellarista hakea noita vauvan kamoja kotiin ja pestä noita vauvan vaatteita puhtaiksi! Ai vitsit kun ajatuskin tuo kivan mielen! Ihanaa laittaa kotipesää kuntoon vauvaa varten!! :)



On tää elämä ja mielentilat tämmöstä alamäkeä ja ylämäkeä vuorotellen... Ei tätä elämää kyllä helpota sekään, että taloudellinen tilanne ei oo mikään hyvä, kädestä suuhun tässä elellään. Eipä mitään ylimääräisiä ostoksia voi tehdä. Ykkösen ja kakkosen sain opiskelijana, eli kaikki kelan tuet on siinä minimissä. Mutta eiköhän se tilanne helpota sitten joskus, kun kolmonen on isompi ja menen töihin, miehen harteille kun on elatus keikahtanut kokonaan. Omaa valintaahan tämä on. Mutta joskus elämäntilanne vaan kenkuttaa...



Meen nyt bongailemaan positiivisempia ajatuksia tuolta sohvan pohjalta ja seuraavan kerran tulen tänne kääntymään hymyssä suin toivottavasti!



Hyviä vointeja kaikille ja paljon jaksuja!



PikkuKeiju, rv 31+6

Meille tulee näillä näkymin kolmas lokakuussa. Oli yllätysraskaus, mutta aletaan jo sopeutua ajatukseen (miehelle ollut vaikeampaa). Isot siskot ovat 6 ja 4v. Lähinnä kauhistuttaa miten jaksetaan jos tämäkin tulokas on yhtä huono nukkuja kuin isommat. Ollaan mietitty kaikki keinot, joilla edesauttaa asiaa ;-)



Tytöille kerrottiin jo ja olivat vauvasta innoissaan. Meillä tulee olemaan kaksi hyvää apuria, toivottavasti.



Alkuraskauden heikotus ja paha olo painavat päälle, joten pitempiä viestejä toivottavasti tulevaisuudessa...

Kylläpä aika tosiaan rientää, just olin ihan alussa ja nyt jo menossa 29+ jotain!!!!!



Täälläkin hillitön pesänrakennusvietti olisi, mutta eipä ole aikaa löytynyt kaivella vauvatavaroita esiin. Ajatus on että sit äitiyslomalla (päädyttiin sellaiseen ratkaisuun, että lasten hoitopaikat pidetään huhtikuun loppuun asti, vaikka jään äitiyslomalle pääsiäisen tienoilla).



Aika jännää, kun ekalla kerralla tässä vaiheessa oli varmaan jo kaikki tavarat hankittu ja toisellakin kerralla kaiveltu esiin, nyt vain siirtää ja siirtää... varsinkaan kun ei tiedä ottaisko esiin vain unisex-vaatteet, vai sekä punaiset että siniset ?:|



Työnteko ei juuri enää maistu, kun mulle tuli jo sijainenkin taloon ja osoittautui pätevämmäksi kuin etukäteen antoi ymmärtää, joten voisin vaikka samantien heivata hommani hänellä ja olla rauhassa lomalla, olis vaan lomia mitä pitää :p



Ja vointikin on niin hyvä, että en tiedä mistähän syystä keksis sairaslomaa ottaa, vaikka tällä kerralla neuvolantäti jaksaa joka välissä kysyä, että kuinka jaksan töissä, johon minä sanon että paljon paremmin kuin kotona, eihän töissä tarvita kuin istumalihaksia B-)



Koitetaan tosiaan pitää pino "elossa" ja jatkaa sitten vaikka vauvapuolella jutustelua arjesta kolmen lapsen kera!

Kopsaan osittain tekstini tuolta syyskuisen puolelta, eli:



"Minulla kävi vähän hullusti tämän raskauden kanssa. Tammikuussa tosissaan luulin menneen kesken ja terveysasemallakin sanoivat (kun soitin) että kesken tod.näk meni kun alkoi niin runsas vuoto.

No odottelin siinä viikon verran että vuoto loppui ja testasin sitten tammikuun lopussa uudestaan ja plussa oli edelleen. No sitten käytiinkin lääkärillä asia tarkistamassa ja oli se pieni siellä vielä =) Nyt oon pitänyt vaan hiljaiseloa viimekuun ja nyt pikkuhiljaa uskallan liittyä tänne takaisin =)"



Niin ja ennestään minulla on kaksi lasta tyttö2004 ja poika2005. Kirjoittelinkin silloin loppuvuodesta kolmatta odottavien pinossa...

Teillä muilla onkin jo vähän pidemmällä raskaudet, minulla on laskettuaika n.6.9. En ole vielä päässyt alkuraskauden ultraan ja kromosomiseulonnat vielä tekemättä, saa nähdä kutsuvatko minua sinne ollenkaan. Sydänääniä ei ole vielä kuunneltu, seuraava neuvola on vajaa kahden viikon päästä ja silloin myös lääkärikäynti.



Tällä hetkellä olen kotona kun molemmat lapset on kuumeessa ja ripulissa. Taas. Ei enää jaksaisi näitä vatsatauteja, niitä on nyt ollu riittävästi ennen joulua ja tammikuussa... Kunhan ei minuun tartu....



mp73: minulla tosiaan vasta rv13+5 mutta jo nyt olen huomannut että hengästyn tosi helposti, tuntuu että yleiskunto olisi romahtanut ja parina iltana on sydän ottanut ihan ihme pompahduksia ja rytmejä. Tiedä sitten mistä johtuu... mutta ne on vain sellaisia luhytkestoisia muutamia sekunteja.



Kerrottiin lapsillekin jo että minun mahassa on vauva. Sitä ennen vähän alusteltiin samoin tavoin kun mannaryyni että olisiko tollanen vauva kiva, ja olisiko silti kiva vaikka ne huutaa välillä jne.... Molemmat lapset on innoissaan, tyttö haluaa pikkusiskon ja poika pikkuveljen... ylläri. Tämän jälkeen lapset kysyi isältä, että tykkääkö iskä vauvoista ja kun isi vastasi joo, niin lapset sano että " no sitte pitää sulleki hommata oma vauva". Meidän poika jotenkin luulee että isälläkin on vauva mahassa kun äidilläkin on...



Tosiaan hieman sekasin menin tästä vauvahommasta, töissä kerroin viimekuussa niin tietävät sitten jos tarvitsen apua esim. painavien laatikoiden yms. kanssa. Ostin alennuksesta jo vauvan vaatteita..... sekä tytön että pojan... siis oikeasti, ei kyllä mitään järkeä, mutta ei voi mitään!! =)



Kirjoittelemisiin ja hyviä vointeja, pysytään terveenä =)



t: nro3 rv 13+5

Tervehdys kaikille:) Olen tätä pinkkaa lukenut alusta saakka ja niin mukava on jakaa näin ajatustasolla näkemyksiä. Mutta nyt mietin, että jahka jo jaksaisin turinoidakin:)



Olen riskiraskausseurannassa. Esikko 02 ja kuopus 06. Heidän väliin sain kokea 10km ja haahujen kautta sitten kokeilin kepulikonsitia ja kun olin viimesen kaavinnan kanssa jälkitarkastuksessa 06 niin todettiin, että taas olen raskaana ja kun kerroin ASAn käytöstäni sain haukut omapäisyydestäni ja heti perään heidän tarvi avata hyytymistekijätutkimukset. Jotka olivat positiiviset. Eli pikkukakkonen onnistui viimein, piikeillä ja ASAlla. Juuri katsoin, et nla käyntejä oli 11 ja TAYS uä käyntejä 9. Kyllä se melkoista ramppaamista olikin.

Nyt koitettiin ASAa puolisen vuotta viimevuonna. Tein mieleeni ja ajatuksiin kunnon pyykin, siinä mielessä, että miten jaksaisin vielä uskaltaa ja uskallanko ja miltä asia tuntuu..juttelin lääkärin ja mielenterveyspuolen hoitajan kanssa ja huomasin, että taidanpa uskaltaa. Syykin oli kuitenkin selvinnyt. Mutta taas alkoi km.t niit tuli kaksi ja alitajunnasta nousi melkoinen myräkkä ja ensimmäistä keraa mietin, että hajoaako itsekontrollini. Suru ja kauhu vain tuli..itkin kun kuljin metsiä koiran kanssa..lopetin ASAn ja sanoin ukkokullalle, et en pysty.



Ja juuri ennen joululomaa tuumailin töissä, et taas jouluksi kipeäksi..jee. Mutta HITTO !! TESTASIN POSITIIVISEN GRAVIN. iLMAN ASAa. Aloin vuotaa. Vuosin kuusi päivää. Onneksi oli loma. Olin niin jo tehnyt sen päätöksen, että ei enää. Ja sitten se tuli ns. varkain ja sitten alkoi vuoto. Mutta ei selkäkipuja. Lämmöt koholla jne..en soittanut nla.aan. Vaan suoraan synnärille. Lääkäri tuumasi yksioikoon, että ystävä hyvä tulehan samoin tien uä:hän ja aloitaan sillä, että ensin katsotaan onko ketään kotona.. 31.12. katsoin monitoria ja itkin. Sielä se sitkeä sissi oli..

Lääkäri on LOISTAVA Tosi jämäkkä ja kuitenkin lempeä. Vaihdoin TAYSsista pois. Petyin tosi raskaasti heidän touhuihinsa.



Nyt on sitten matka jatkunut..katselen otsikoita alussa jossa mietitään onko marraskuisia odottajia..ja minä istun ja mietin, et hei..marraskuisia..minähän olen elokuinen:)

Nii-in..rv.t on 16+6..Ja sintti vieläkin kyyttissä..

jaksoittekohan lukea vuodatustani.. Mutta onnellinen olen. Täysin erilainen odotus kun aiemmat. Olen oksentanut, ollut ns. maissa ja migreeni on karsea. Mies vain nauraa, et hei väliaikaista ja tiedätpähän tuonkin puolen nyt. On ollut niin kultainen ja avuksi..olin pitkään saikulla, nyt palaudun riveihin..olen myös päivähoitopuolella ja arki on haastavaa.

Selkä on alannut kiukuta, mangnesiumia vedän suonenvetoihin ja hurjaan sydämentykytykseen. Tosi epämiellyttävää.. Muuten ihan jees..jos sopii, ni ollaan kuulolla.



Lämmöllä kaikille kolmatta villahousua odotaville



UusiNuppu ( meille tämä on viimenen, kaikki leikataan, sectiolla syntyy..:( )

Tuhannesti sinulle onnea tästä raskaudesta!!!!

Oletkin kokenut rankkoja aikoja, ihanaa että nyt kaikki on hyvin ja masuasukki potkuttelee masussasi! :)

Olet kyllä itsekin sitkeä sissi! Ihanaa, että olet jaksanut kaiken tuon vaikean ajan taistella!



Omaa napaa: Vauva potkuloi niin hirmusesti masussa ja on aika voimakas sälli! Ihan sattuu jotkut potkuloinnit! Huomenna onkin neuvolakäynti ja kohta pitää varailla aikaa vkon 36 lääkärintarkastukseen. Ja aika menee niiiiin nopeasti taas, viikonloput vaan viuhahtaa ohi ja viikot myös! Mutta ihan kivaa, että pian vauva on sylissä! :)



Hyviä vointeja kaikille!



PikkuKeiju, rv 32+4

Hurjaa toi sun raskaushistoria. Itsellä mennyt aina kaikki lähes putkeen, niin on tosi vaikea edes osata sympata tarpeeksi. Mut hei, tervetuloa joukkoon, mullakin on nykyinen kuopus vuosimallia 06 eli yhteistäkin löytyy. Joko olette kertoneet lapsille? Me kerrottiin np-ultran jälkeen, kun mä vaadin, että meidän esikoisella 4 v: on oikeus tietää ennen perheen ulkopuolisia. Esikoinen odottaakin vauvaa ihan tosissaan ja kuopus ei voisi vähempää välittää. Mielenkiinnolla odotellaan mitä tuleman pitää.



Tää raskaus muistuttaa musta enemmän tota ekaa raskautta, kun en ole ollut niin väsynyt kuin viime kerralla. Ajattelin sinnitellä töissä loppuun asti, 7 päivää jäljellä ja toimistotyö, eli ei tässä nyt ihmeitä ehdi enää tapahtua. Ei ole mitään suurta kremppaa mistä valittaa, närästystä ja vessajuoksujahan ei lasketa? Pikkukeijun kanssa taidetaan olla ihan samassa vaiheessa, huhtikuisissa ollaan kirjoiteltu enemmän.



Hauskaa viikkoa kaikille,



tuuti rv33+3

Huomasimpas että Evelin on myös uusi tulokas! Tervetuloa mukaan! :) Yllätysraskaus pistää varmaan tosiaan miettimään ja tunteet menee edestakaisin! Luulempa että tulette pärjäämään oikein hyvin kolmannen lapsen kanssa! Mäkin aina mietin, että kun muutkin jaksaa kolmen pienen lapsen kanssa niin enköhän minäkin! :) Ja loppujen lopuksi se vaihe, kun lapset on ihan pieniä, menee tosi nopeesti ohi, kun tämä aika tuntuu rientävän eteenpäin niin hurjaa vauhtia! Kohta tässä ollaankin jo eläkeläisiä! ;)



Joo tuuti, tuttuja ollaan huhtikuisista, meilläkin on kuopus syntynyt 06 ja esikoinen on 4 vuotta, syntynyt siis 04. Eli vauhtia piisaa ensi kesänä! Ollaan sitten yhessä nakit silmillä kesä ja syksy! ;) Onnellinen, kun sulla ollut helpompi raskaus tällä kertaa! Täällä taas tokaa raskautta selvästi huonommassa kunnossa ollaan! Kunto nollassa ja enemmän väsymystä sun muuta.



Kakkonen nukahti just päiväunille ja esikoinen on päiväkodissa. Ah, pieni oma lepotauko on oikein paikallaan! :) ...taidan hiipiä tuonne pakkaslokerolle ja herkutella vähän suklaajädellä! nam!



Talvista päivänjatkoa!



T: PikkuKeiju, rv 32+5

Uskaltaudunpa vihdoin minäkin kirjoittelemaan tänne. Taustalla olen kyllä ahkerastikin lueskellut molempia - kotiloita ja heinähattuja- pinoja. Kerronpa hieman itsestäni ja perheestäni: kolmannen la olisi siis 12. pvä heinäkuuta. Ennestään on tytöt -01 ja -04. Turun lähikunnassa asustellaan eli tyks on synnärinä. Nyt olen sairaslomalla supistelujen takia. Olen päiväkodissa töissä ja tahti sellaista ettei kroppa perässä näemmä pysy. Tässä kuulumiset lyhykäisyydessään tällä kertaa.



Saasa76 & Nirppu rv 22+2

Olipa kiva kuulla, että on muitakin päiväkodissa olevia:) Itseni mukaanlukien. Olin viisi viikkoa saikulla ja nyt on ensimmäinen viikko töitä kohta takana ja aivan puhki..

vastaan kuntamme vuorohoidosta opena ja se vaihtuvuus, liike, vuorojen pyöritys jne. en muistanutkaan että oli kovaa menoa. Tai nyt se tuntuu vaan korostetulta kun ehdin rauhottua ja palata itseeni..Normi työ siihen päälle lasten kanssa touhuineen ja paperitöineen.... Iltapäivisin, kun olen hakenut kuopusta hoidosta kävellen ja siit köpötelty rattailla kotia, niin ihan hurjasti ottanut masuun ja loppuviimein selkään..olettaisin, että supistelee päivän kiitokseksi..

oma ajatus joka on intuitiivinen vahvasti sanoo, että paikat aukeaisi aikaisin..ei ole kummastakaan edellisestä tätä ollut, mutta tämä on kaikessa niin omanlaisensa odotus..mut katson jos lääkäri rakenne uä:ssä katsoisi..



Minun tarvii tuo hb myös tarkistaa..kurjaa kun lepopulssi hakkaa 100 ja pääsä humisee. Mies nauroi, et sinähän olet vaihtanut perusväriksi kasvoille valkoisen. Kun ei se siitä enää muutu normiksi millään..



Ja lämmin kiitos ajatuksitanne.. nii-in.. miksi näin rankat kokemukset..empä tiedä, mutta kiitollisuus on ainakin hurjan korkealla ja nöyryys elämän tapaan antaa ja ottaa..



Mutta nyt tarvii alkaa pukea ja katsoa peiliin, työt alkaa 10.



Oikein kaunista ja iloista viikonloppua kaikille:)



UN

Tuonne syyskuisten pinoon olen kirjotellut ja tänne aina aikonut, mutta nyt vasta pääsen tositoimiin. :) Kolmatta siis odotan, ennestään pojat 03 ja 05. La 5.9. jolloin esikoinen 6v eskarissa ja pienempi 4v. Vauhtia riittää ja tulee varmaan riittämään vielä pitkään.



Kovemmalle olen tämän kolmannen kanssa joutunut kuin aiemmissa raskauksissa - johtuuko sitten omasta vanhenemisestani, en tiedä. Pahoinvointi oli pahempaa, joskaan oksentaa ei tarvinnut. Silti etova olo tuntui voimakkaampana ja pidempään aina viikolta 7 lähes tähän päivään asti. Nyt jo helpottanut kyllä selvästi. Joskus harvoin vielä öllöttää. Viime aikoina sitten olen kärsinyt alaselän vihlonnasta. Varsinkin lumitöitä tehtyäni (josta puuhasta muuten tykkään!) on ollut tosi hankala olla, kun tietyissä asennoissa vihloo niin pirusti. Pari päivää on mennyt tuonkin asian kanssa paremmmin ja kaskas, nyt on sitten karmea flunssa! Tänään jäin jo töistä pois, kun sinnittelin ensin ke-to tukkoisena ja särkyisenä. Olen sopinut itseni kanssa, että jään aika herkästi sairaslomalle, jos vaan jotain on. Eiköhän ne siellä töissä pärjää ilman muakin - ajattelen kerrankin omaa napaani ja varsinkin tietysti vauvaa.



Tämä on oikeastaan hauska pino, kun odotetaan niin eri vaiheissa näitä kolmansiamme. Muutamilla on synnytys jo tosi lähellä ja toiset aika alussa vielä. Tulee vaihdettua eri tavalla kokemuksia kuin tuolla kuukausipinossa, jossa kaikilla on aika samanlaiset vaiheet menossa. Niin ja kun jo kaksi lasta on, niin onhan siinä omat juttunsa.



Me kerrottiin jo aika varhain lapsille vauvan tulosta. Sen ympärillä on ollutkin aivan mielettömän mukavia jutusteluja. Varsinkin vanhempi on selannut tarkkaan neuvolasta saatua opaskirjasta ja katsellut kuvia. Siinä on hauskasti piirretty alkion/sikiön koko eri viikoilla ja nyt sitten myöhemmin seurataan jalan kokoa. Muutenkin pohtivat nuo pienet niin kivalla tavalla vauvaa ja kaikkea siihen liittyvää.



Tämmöstä täällä. Mukavaa maaliskuuta kaikille kotiloille!



t.Nurmeliini 14+6

Meille syntyi 4.2. rv 41+5 pikkukolmonen, virkeä poikavauva jolla painoakin oli 4118g ja pituutta 51,5cm. Edellisenä päivänä kävin yliaikakäynnillä eikä ollut lääketieteellisesti perusteltua alkaa vielä käynnistelemään, paikat vielä niin epäkypsät. Lääkäri pyöritteli kohdunsuulla ja sanoi sen kyllä myötäävän mukavasti. Kun en joutunutkaan sairaalaan kuten olin luullut, shoppailin aamupäivän ja tulin bussilla kotiin, lapset kun olivat päiväkodissa. Sain 42+1 määräksi mennä suoraan osastolle käynnistykseen jos ei sitä ennen syntyisi. Ilmoittelin kaikille että näin kävi ja olin aivan varma että syntyy esim. viikonloppuna, vaikka kovasti toivottelivat sairaalasta tervetulleeksi jo seuraavana yönä.



Päivällä ja illallakin alamahaa juili, en oikein tiennyt että vauvan pääkö siellä painaa vai mikä, mutta en kyllä supistuksiksi niitä uskonut kun jomotus oli kokoaikaista. Se loppui kuitenkin kun menin makuulle illalla, tosin kun nousin vessaan niin alkoi seisaallaan uudestaan. Yöllä heräsin vessahätään ja tunsin jo uneen että maha oli samalla tavalla kipeä, luulin sen johtuvan täydestä rakosta mutta yllätys yllätys, kun punnasin pystyyn niin vedet poksahtivat! Kello oli 3.10. Herätin miehen ja menin vessaan, supistus (se kipu siis oli supistusta!) tuntui tosi terävänä ja panikoin että millä lähdetään samalla kun yritin siistiä itseäni. Vettä muuten ei kovin paljoa tullut, housut kastuivat mutta sänky ja lattiakin säästyivät. Mies soitti työkaverinsa hätiin ja minä yritin pukea tiuhaan tulevien supistusten välillä. Sairaalasta sanottiin että ei olisi kiire mutta olin itse toista mieltä ja tosi huolissani kun en tuntenut vauvan liikkeitä ollenkaan. 3.35 päästiin matkaan, ambulanssia ei kuitenkaan tilattu kun laskettiin että ihan yhtä nopeaa päästään sairaalaan näinkin. 4.00 Oltiin synnytysvastaanotossa (aika nopeaa meni matka ;D), matkalla supistukset tulivat 2min välein ja kestivät 1,5min ja niiden aikana en pystynyt puhumaan, kunhan puristin jyväpussia mahalle ja toisella kädellä ovenrivasta... 5cm olin auki ja suoraan saliin. Sydänääniläppä kun saatiin mahalle niin heti huomattiin että joka supistuksella sydänäänet laskivat 80:een, paniikki nousi että joudutaanko tässä vielä sektioon, mutta kätilö tyynnytteli että seurataan, kylpy ja suihku kuitenkin jäivät pois laskuista heti siinä samalla. Niinpä steppasin sydänäänilaitteen vierellä, johdotonta ei tietenkään sitten ollutkaan. Synnytys eteni nopeaa, mies juoksi välillä lämmittämässä käytävän mikrossa jyväpussia ja ilokaasuakin sain viimeisen tunnin aikana kun meinasi kantti pettää jo kokonaan. Tunti sairaalaan tulon jälkeen olin 8-9cm auki, viimeistä senttiä ja lippaa odoteltiin tunti (!) joka oli todella tuskaista aikaa. Viimein sain ponnistaa kun kätilö työnsi kädellä rippeitä syrjään. Ponnistin ensin seisaallaan, sitten jakkaralla ja 6 minuutissa vauva oli maailmassa. Lääkärikin kävi ovella asti mutta totesi ettei häntä tarvittukaan. Siitä sain viimeisen puhdin... Ensimmäistä kertaa minulla todellakin oli ponnistussupistuksia. Karseinta oli odotella supistusta siinä vaiheessa kun päälaki oli syntynyt, kipu oli polttavan halkaisevaa jos sitä jotenkin voisi kuvata :/ Napanuora oli kaulan ja jalan ympäri eli hyvin oli poika naruunsa sotkeutunut, kaksi kätilöä kiskoivat sitä vartalon läpi kun ei tullut pään ympäri ja minä jouduin yrittämään olemaan ponnistamatta, keho tosin teki työtä ettei siinä paljoa mitään voinut tehdä (tai olla tekemättä..)



jatkuu seuraavassa viestissä...

Synnytys kesti siis 2h56min siitä kun kotoa sängystä heräsin, oli karmein kokemus kivun osalta kun olin koko tuon ajan todella kipeä vesien mentyä mutta myös lyhin (muut ovat olleet 5-6h). Tunsin valtavaa riemua kun vauva nostettiin polvilleni, kun tiesin että se oli ohi, kaiken sen kivun annoin samalla hetkellä anteeksi :) Vauva oli melko kalpea kaveri aluksi napanuoraongelmien takia mutta sai kuitenkin 9 pistettä heti kärkeen. Yhtään tikkiä ei tullut minulle tällä kertaa, hiivatulehduksesta huolimatta, sekin oli ihmeellistä.



Tipahdimme maanpinnalle kuitenkin jyrkästi osastolla kun vauva sai 12h ja 45h iässä hengityskatkoskohtaukset. Olin aivan järkyttynyt, samoin isukki ja lapset jotka joutuivat näkemään ensimmäisen kun olivat vierailulla. Vauva vietti tarkkailussa yöt ja pääsimme kotiin 4vrk synnytyksestä. Kotona niitä ei onneksi ole ollut, johtuivat luultavasti kypsymättömyydestä ja refluksista, eka kerralla lapsiveden nieleskelyn ja toisella kertaa röyhtäisyn yhteydessä. Puklailua meillä on valtavasti, tämä vetää pohjat sisaruksiin verrattuna ja gaviscon on käytössä. Eilen todettiin mahdollinen nivustyrä, joten tällaista kaikenlaista vaivaa on ollut enemmän kuin koskaan aiemmin. Mutta poika kasvaa valtavaa vauhtia, on nyt jo varmasti 6kg kun ensi viikolla mennään neuvolalääkäriin. Yöt ikävä kyllä menevät valvoessa äidillä, vauvalla on mahavaivaa kovasti ja minun jaksaminen sitä myöten melko väihissä, mutta ehkä tästä vielä selvitään... toiveissa oli vielä neljäs vauva mutta nyt tuntuisi että nämä olivat tässä, en enää jaksa tällaista ja noiden alun järkytysten jälkeen tuntuu että pitäisi olla kiitollinen kun on tähän päästy eikä enää haikailla lisää! mutta niinhän sitä sanotaan, että jokainen nainen kantaa kohdussaan vielä yhtä syntymätöntä lasta...



Voimia kaikille kotiloille odotukseen ja tähän kolmen kanssa arkeen valmistautumiseen! Enpä ole tässä juuri ehtinyt koneen kimpussa istua syntymän jälkeen, siksi tämäkin on näin kestänyt...



t. eikkuli rv 0+0 ja poitsu (joka saa nimen su) 5vk2pv

Kiva kun jaksoit kirjata synnytyskertomuksen :)



Jaksamista yövalvomisten kanssa!



Nomppis rv 18+4

On se metkaa miten jokainen odotus ja synnytys on omanlaisensa..enempi tai vähempi..melkoista kyytiä olette uutta tuottaneet;) ..itsekin olen tuumaillut, että kolme on enepi kuin kaksi, että mitenköhän itseään sitten jakaa..saatikka niinkuin sinulla, että yöt alkaa valvottaa ja pientä huolta ilmassa..



Lämmin jaksamishalaus ja älähän päästä itseäsi liian väsyksi..



Terkuin UN rv 17+5

Ja nostan samalla tätä, ettei huku pinoviidakkoon. :)



t.Nurmeliini 15+4

Eikkulilla olikin ripeä synnytys, tänne tilataan samanlaista!! :) Supparit voisi kyllä alkaa mieluiten vasta synnärillä, mutta vedet saa mennä mun puolesta kotona! :)

Puhtia ja jaksamista yövalvomisiin Eikkuli!!



Täällä sitä ollaan ja ootellaan, että vauvan syntymähetki lähenisi! Huomenna on neuvola ja parin viikon päästä lääkärintarkastus, jossa saa painoarviosta ja alakerran tilanteesta tietää. Onneksi aika menee niin nopsaan kumminkin, kohta sen vauvan saa syykkiin! :)



Ja pakko nyt hehkuttaa: meiän kakkonen (2,5v) kakkasi eilen pottaan!! jeee! oli kauan ihme pottailulakko, vaippa vaan kelpasi. Tarrataulun avulla houkuttelin pojan istuskelemaan potalla ja eilen tuo odoteltu ihme tapahtui! Mutta tänään taas tuli takapakkia ;) Selvästi oli kakka tulossa ja laittoi kättä pepun ja pippelin eteen ja oli kuulemma heti saatava vaippa päälle. Jotenkin poitsu kokee tuon vaipan tuttuna ja turvallisena kakkaamishousuna... Mutta onhan tässä aikaa harjoitella tätä pottailua.



PikkuKeiju, rv 34+0

Ihanaa lukea synnytyskertomuksia! Onnea vielä kerran ja roppakaupalla! Tulkaahan muutkin sitten kirjoittelemaan niitä!



PikkuKeiju: Jaksuja loppumetreille ja tsemppiä pottailuun =)



On: Ei ihmeitä. Töissä edelleen touhukkaana, välillä kyllä jo tuntuu että voisi jo kohta jäädä kotiin nauttimaan olotilasta (varsinkin kun aurinko paistaa ulkona)!!! No, työviikkoja on jäljellä enää 10 ja osittain nekin lyhyitä viikkoja =)

Välillä hieman supistelee, välillä kipujen kera ja välillä ilman kipuja... onneksi ei kovin usein kuitenkaan. Ensi viikolla on pitkästä aikaa neuvola ja sitten pitäis saada paperit kelaa varten, innolla jo odotan äitiyspakkausta!



Tsemppiä ja jaksuja kaikille!



mp73 ja Sissi rv 24+4