Te joilla esikoinen sektiolla ja toinen alateitse, miten kauan synnytys on kestänyt?

ap

ja sitten synnytyksen kestoksi tuli 8 tuntia 59 minuuttia säännöllisistä supistuksista

Eli ei ole ihan sama tilanne. Esikoisen synnytys käynnistettiin raskausmyrkytyksen takia, käynnistelyssä kesti pari vuorokautta. Lopulta synnytys lähti käyntiin ja päästiin ponnistusvaiheeseen. Silloin tuli ponnistuskielto ja kiireellä leikkuriin, vauva oli väärässä tarjonnassa, eikä saanut synytyä alakautta. Eli avautumisvaiheen ehdin kokea ekalla kerralla kokonaan.



Kuopus syntyi alakautta, synnytys käynnistyi itsekseen ja kesti noin 5 tuntia.

Kaksoset syntyivät sektiolla ja nuorimmainen normaalisti alateitse. Lapsivedet meni 1,5 vuorokautta aikaisemmin ja synnytyksen käynnistyttyä kunnolla ei aikaa mennyt kovinkaan paljoa ja itse ponnistusvaihe ei ollut kuin kymmenisen minuuttia ja neiti oli maailmassa.



Neuvolassa aluksi ei pidetty ensisynnyttäjänä, mutta kyselyjeni jälkeen terkkari sanoi, että hänen täytyisikin aina muistaa joisssakin asioissa kohdella minua kuin ensisynnyttäjää ja joissakin taas uudelleen synnyttäjää. Synnytyksen aikana sain todella hyvää ja asiantuntevaa "opastusta" ja synnytys oli erittäin miellyttävä kokemus.

toinen alateitse ja synnytys kesti noin 6 tuntia

tekevät naisesta uudelleensynnyttäjän. Jossain oli, että se jo riittää, että kohtu on venynyt loppuraskauteen saakka ja kai "paikatkin" siinä kuukausien saatossa venyvät ja muuttuvat.

Mutta lapsivesi ei mennyt, supistuksia ei tullut... Eli kaikki nämä mitkä liittyvät siihen synnytystapahtumaan, jäivät kokematta.

Tietääkö kukaan mitä kriteerejä tähän "uudelleensynnyttämiseen" on? Meinaan vaan, että mitkä syyt vaikuttavat siihen, että se toinen synnytys on lyhempi?

Riittääkö tosiaan se pelkkä raskaus ja kohdun venyminen vai tarvitaanko siihen myös se alatiesynnytys?

Itse jotenkin ajattelen, että olen kuitenkin ensisynnyttäjä ja olen varautunut jo tosi pitkään ja hankalaan synnytykseen, kun sitä synnytystä muutenkin pelkään. En mitenkään tohdi uskoa, että se vauva tulisi sieltä viidessä tunnissa tai jotain.



ap

Pidin itseäni kyllä ihan ensisynnyttäjänä seuraavassa raskaudessa. Synnytyksen kesto oli 8h 50min. Mun mielestä jopa aika nopea. Seuraava eli toinen synnytykseni kesti 6h 50min.

olet mielestäni ensisynnyttäjä itse synnytyksen suhteen. Minulla sama tilanne. Esikoinen syntyi sektiolla ja äitipolilta kysyin juuri asiasta ja sieltä sanottiin, että olen fyysisesti ensisynnyttäjä. Eli ei sinänsä ole uudelleensynnyttäjän "etuja" synnytyksen suhteen, ellei paikat ole selkeästi auenneet edellisessä raskaudessa.



Mutta en minä murhedi tätä asiaa:) Synnytys on niin yksilöllinen tapahtuma ja voi tapahtua ensisynnyttäjälläkin rytinällä (enkä tiedä, onko sekään hyvä asia)! Onnea matkaan:)

..ja kolmas sitten normaalisti alateitse. Ensisynnyttäjähän silloin oikeasti olin kun paikkojen piti avautua ihan "alusta alkaen". Poltot alkoivat yöllä klo 24 ja jatkoivat sitten enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Aamulla menimme sairaalaan ja siellä "työ" jatkui. Aika kauan kesti avautuminen. Poika syntyi klo 15.25 iltapäivällä. Ponnistusvaihe kesti 20 minuuttia.



Tosi miellyttävä kokemus oli kuitenkin ja paljon parempi kuin sektio!

Toinen lapsi syntyi normaalisti alateitse ja voin sanoa, että oli huomattavasti "helpompi" kokemus. Muistan sitä lämmöllä. Toki sektiokin oli hieno kokemus, mutta koin pääseväni helpommalla alatiesynnytyksessä - kipu oli luonnollista.



Mutta asiaan :) Mua supisteli mukavasti viikon verran. Ihan sellaista kestettävää, mutta kuitenkin kipeaa supistusta pukkasi 20-5 minuutin välein. Sairaalaan saapuessamme olin 4 cm auki. Sitten käveltiin rappusia ja yritettiin muutenkin stimuloida supistuksia luonnollisesti, kun on se sektio takana.



Saavuimme sairaalaan klo 22 ja klo 04 tilanne ei ollut edistynyt. Kipu oli täysin kestettävissä, ei mitään kovin voimakasta mielestäni edes. Neljältä sitten puhkaistiin kalvot ja siitä 1t30min kuluttua vauva oli maailmassa :) Kokonaisuudessaan synnytys kesti siis 7t30min. Kalvojen puhkaisun jälkeen tilanne edistyi hurjalla vauhdilla ja siitä olivat kätilötkin vähän huolissaan, juuri sen sektion takia.



Vaikka repesin pahasti, niin se ei ollut mitään verrattuna sektiohaavaan.

Kai sain sitten kipulääkitystä sairaalassa niin hyvin ja kotona ei oireillut enää ollenkaan. Esim hampaan poiston aiheuttama kipu, kun puudutusaineen vaikutus häviää, on minulla ollut moninverroin pahempi kuin sektiohaavan kipu. Ja olen tosi kipuherkkä.

Kai tämä on sitten tapauskohtaista. Mutta jos alatiesynnytykset keskimäärin ovat muka helpompia kuin sektiot (mihin en kyllä usko...), niin sitten alatiesynnytyksen ei pitäisi tuntua juuri ollenkaan.

Mutta kyllä minä silti sitä enemmän kammoan kuin sektiota. En oikeastaan pelännyt sektiota ollenkaan. Jotenkin en kai luota itseeni, että miten siitä synnytyksestä selviää, siksi se mietityttää.



ap