Lue keskustelun säännöt.
Kun 8v kanssa täytyy taistella pissavaipan laitosta roskiin tai...
28.02.2009 |
takapuolen pyyhkimisestä kakkaamisen jälkeen on mennyt jokin pahasti pieleen.
Tämä on arkipäivää meillä.
Lapsi pissaa vielä yöllä vaippaan tai jos sitä ei ole sänkyynsä. Käskee minua viemään vaipan roskiin, jos en vie heittää lattialle ja jättää siihen. Jolloin koiramme repii sen silpuksi pitkin lattiaa.
Takapuoltaan ei pyyhi itse, jos en pyyhi hän pyyhkii sen peittooni. Jos en päästä vessasta ulos ennekuin pyyhkii, on wc kuin pyörremyrskyn jäljiltä, kun lapsi tuhoaa ja heittelee kaiken siellä ja ei varmasti pyyhi takapuoltaan.
Mitkään kiristykset ja lahjonta ei auta mihinkään. Ei häntä kiinosta. On aika pitkä aika kun on saanut viimeksi mitään hyvää tai kivaa. Lelut olen lähes kaikki hävittänyt, koska ne lojuu aina latialla eikä siivoa niitä.
Jäähylle jos laittaa. menee eka tunti että saa pysymään siellä ja istuessaan ei suinkaan rauhoitu vaan kerää raivoa sisäänsä ja kun pääsee pois, niin tuhoaa kaiken ja satuttaa sisaruksiaan. Ainoa keino on ottaa syliin ja pitää siinä kunnes rauhoittuu.
Ongelmana on kuitenkin se etten saa tekemään mitään mitä pyydän. Ikinä ei ole mielestäni katunut mitään. Anteeksi en ole koskaan saanut pyytämään.
Olen hakenut apua, mutta esim. perheneuvolassa kyllästyivät siihen, kun antoivat jonkun neuvon, niin vastasin, että mutku sit se tekee niin ja niin ja mitä sitten teen ? Eivät ota meitä enää sinne. Nykyään lastensuojelu auttaa tai mielestäni en ole saanut apua siitää, että perhetyöntekijä selittää lapselle mitä saa tehdä ja mitä ei. On kyllä oikea enkeli tämän läsnä ollessa. Koska tietää, että tällä on valta vaikuttaa siihen saako asua kotonaan.
Jos joku tuntee epäonnistuneensa lapsensa kasvatuksessa, niin ei varmasti ole yhtä pahasti mennyt kaikki pielleen, kuin minulla lapseni kanssa.
On toinenkin lapsi ja hänen kanssaan kaikki ns. normaalit kasvatusohjeet toimii, eikä ongelmia ole.
Niin ja lapsi on ihan normaali. Ei ole tutkittu, mutta ei perheneuvolan mukaan ole mitään syytä tutkiakaan. Pärjää koulussa hyvin, on kavereita ja kunnioittaa opettajaa. Käyttäytyy hyvin koulussa. Osaa kyllä käyttäytyä, olla huomaavainen ja kohtelias halutessaan. Ei todellakaan ole mikään tyhmä.
Komentoikaa tilannettani. Lisään vielä, että lapsi on hankaluudestaan huolimatta erittäin rakas. Olen vain huolissani hänen tulevaisuudesta ja omasta jaksmisestani.
Kommentit (52)
Pelastanut monen lapsen huostaanotolta. Kauheasti kuitenkin adhd piirteitä lisäoireilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole koskaan kuullutkaan. Haluaisin lukea kyseistä kirjaa, jos se kertoo samantapaisesta pojasta kuin omani on.
Siellä olisi koko ajan vuorovaikutuksessa sinun kanssa. Jos kaikki menee siellä hyvin, niin lapsi oppii puolessa vuodessa terveen vuorovaikutusmallin kanssasi ja oppii pitämään sinua oikeana auktoriteettinä. Jos siitä huolimatta kotona kaikki palaisi täysin ennalleen, niin kyse on todella harvinaislaatuisesta ja hyvin vakavasta psyykkisestä ongelmasta lapsella.
eli onko se 8vuotiaasi joutunut elämään jonkun uusperhehelvetin läpi,ja sitten erositte?
miäli näin on, se selittää lapsen turvattoman käytöksen.
joka tapauksessa,lapsesi on vailla TURVAA,HUOLENPITOA JA RAKKAUTTA.
kokeileppas,ihan vilpittömästi. aivan varmasti lapsesi muuttuu.
nyt puuttuu hoiva ja rakkaus,luottamus, että hän kelpaa sinulle..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huostaanoton kriteereitä ei tilanteessa taatusti ole, joku teidän vuorovaikutuksesssa on mennyt metsään eikä se ole kenenkään vika! Poika hyötyisi isäkaverista tms. kysele perhetyöntekijältä jos heillä olisi? Tai PELA:n kesälomasta tai vastaavasta. Joku sossun maksama harrastus auttaisi varmasti myös. Diagnoosi ei ole syy huostaanottoon, älä sitä pelkää.
Näen sinussa = kuulen, paljon hyvää sinussa äitinä, mutta olet nyt solmussa tilanteenne kanssa. Älä anna huostaanoton pelon estää hakemasta apua. Harva huostaanotetun lapsen äiti itse hakee ja pyytää apua.
Itse uskoisin, että kyse on tosiaan enemmän psyykkisestä kuin neurologisesta ongelmasta. Ja kastelu varmasti pahentaa hänen huonoa itsetuntoaan ja arkuuttaan.
Hyvä keino on aloittaa kohtaaminen lapsen kanssa: aina kun saatat häntä koulutielle, otat vastaan koulusta katsot silmiin lapsen tasolla ja sanot että kiva nähdä sinua, hyvää koulupäivää, olet tärkeä jne eli hetken tulet kohtaamistasolle lapsesi kanssa. Toista tätä säännöllisesti ja usko pois, jo viikon jälkeen huomaat edistystä :-) Ja kokeile vielä tarrailua niin, että poika itse saa valita palkkion.
Haluaisin mielelläni kuulla mitä teille kuuluu myöhemminkin. Huhuilen vaikka viikon päästä :-)
Kaikkea hyvää!
add ja lisäoireet uhmakkuushäiriö ja yökastelu. ihan oikeesti normaali 8v. osaa pyyhkiä takalistonsa.
perustelut: omaehtosuus, lievä kielellinen ongelma( kirjain vika), kokee muutokset voimakkaasti, luovuus, kekseliäisyys, äiti ymmärtää lastaan paremmin, kuin muut, herkkyys, agressiivivisuus.
miksi tarvitset diagnoosin?
koska monelle on apu hyvistä adhd lääkkeistä, joita käytetään monella lapsella, joilla on neuropsykiatrinen häiriö.
omalla lapsellani paljon samanlaisia piirteitä, mutta meillä lapsi haluaa ulos, eikä jäädä sisälle.
onko lapsi levoton ajoittain?
t. 22, joka jaksaa jankuttaa, että lapsesi kärsii neuropsykiatrisesta häiriöstä ja sieltä se dg löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai siinä mielessä voi olla, että kastelun taustalla voi olla epätasapainoinen koti, mutta et tosiaan voi sanoa, että lapsi on vain huonosti kasvatettu ja siksi kastelee. Muu käytös ja kiukuttelu voi olla kasvatusongelma, mutta 8-vuotias ei todellakaan normaalisti enää kastele sänkyään.
Koulussa voi mennä hyvin, mutta jotain ongelmaa on ja todella isoa!
Mutta ap:n tilanteessa on paljon muutakin. Toivon sydämestäni, että he saavat apua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko jo miettinyt mitä aiot tehdä?
minulla on ollut yövaippa vielä 7-8-vuotiaana. Oiskohan ollut niin että tokan luokan ajan käytin vielä, mutta se jäi itekseen pois. silloin kun olin pieni niin ei ollut mitään noita edellämainittuja konsteja.
Olen ison perheen lapsi(suunnilleen keskivälistä) muilla ei tätä ongelmaa ole äitini mukaan ollut.
Itse olen aina ollut todella ujo ja arka, suunnilleen itku pääsi kun koulussa piti ääneen sanoa jotakin.
Se ujouden ja arkuuden olen ammattikouluiässä jo voittanut.
Kuitenkin ihan normaalijärkinen aikuinen musta on tullut.
Avohuollontukitoimena tarkoitin perhetukikeskusta ja sitä varten tarvitaan avohuollontukitoimena huostaanotto. En tiedä, onko niitä eri nimillä eri puolella suomea. Se on paikka, johon muuttaisitte sinä ja lapset määräajaksi. Teillä olisi omat tilat ja sitten muiden perheiden kanssa yhteiset. Koko ajan olisi läsnä perhetyöntekijöitä ym. mutta sinä hoitaisit lapset silti aivan kokonaan itse. Saisit apua ja erityisesti lapsesi saisi apua!
Minua huolestuttaa, että olet niin vastaan kaikkea apua. Sinun pitää sitä lapsesi takia nyt hakea! Lapsi tarvitsee apua! Ja se apu on terapia, ettekä sitä saa, jos olet kaikkea vastaan.
Jos lastensuojelu tuntuu liian vaikealta kynnykseltä (vaikka jo olette sen piirissä), niin hae aivan miltä tahansa lääkäriltä lähete tutkimuksiin lasten psykiatriselle osastolle sairaalaan. Sen kautta voitte saada esim. Theraplay-terapiaa, joka on suunnattu erityisesti kiintymyssuhdehäiriöisille lapsille ja heidän vanhemmilleen. Tarpeen mukaan sitä voi saada yksilö-, ryhmä- tai vanhemi-lapsi-terapiana.