Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mua ahdistaa isot päätökset asunnoista

Vierailija
28.02.2009 |

Perhe tarvitsisi lisätilaa, joten asunnon vaihto houkuttaisi. Pääkaupunkiseudulla asutaan. Nykyisestäkin asunnosta on lainaa reippaasti, noin 65%.



Ahdistaa.



Saako nykyisen asunnon kaupaksi ja millä hinnalla?



Mitä sitten? Vuokralle kyttäämään asuntojen hintojen laskua? Mitä jos ne ei laskekaan?



Tai ostaisiko nyt isomman asunnon tai talon. Millä hinnalla sen saisi, entä jos hinnat sitten kuitenkin laskeekin ja samanaikaisesti joutuisi maksuvaikeuksiin?



Rakentaminenkin kiinnostaisi, mutta rakennuskustannukset eivät ole laskeneet kuin pari hassuna prosenttia, eivätkä myöskään tonttien hinnat.



Kidutin itseäni surffaamalla Kauppalehden keskusteluissa ja nyt tuntuu siltä, etten pysty lainkaan hallitsemaan tulevaisuutta, vaan perhe on ihan arpaonnen varassa ja ajopuuna rantaudumme tulevaisuudessa jonnekin. Pelottaa.



Miten te ratkotte näitä kysymyksiä, vai menettekö tunteen varassa ja luotatte onneenne?

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
28.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Siellä asuntojen hinnat ovat suhtellisestikin nousseet paljon enemmän kuin muualla ja myös laskua saattaa tulla samassa mittakaavassa.

Muualla ollu maltillisempaa ja kun uuden ison omakotitalon voi saada n. 200 k€:lla, ei välttämättä tarvitse suuria lainoja, eikä suurta hintojen romahdusta tarvitse pelätä (poislukien ehkä jotkut syrjäisemmät paikkakunnat jotka vain yhden teollisuudenalan varassa).

Vierailija
2/8 |
28.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mihin tarvitaan lisätilaa? Asuuko 5 henkeä kolmiossa ja on tosi ahdasta, vai meinaako 125 neliöinen koti tuntua vähän liian pieneltä? Tässä iso ero, ekassa vaihtoehdossa ottaisin asunnonvaihdon tärkeäksi jutuksi, toisessa tilanteessa unohtaisin koko jutun.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
28.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä suostun muuttamaan vain niin että ensin myydään meidän asunto ja tiedetään että varmasti saadaan rahamme siitä (ja tiedetään mikä rahasumma siitä saadaan) ja sitten etsitään uusi. Ollaan vaikka vuokralla jonkin aikaa sitä ennen. Ok, voi kestää koska meille "kelpaa" käytännössä vain 6 eri taloyhtiön asunnot.



Mies taas suostuu muuttamaa vain niin että ensin löytyy se asunto ja annetaan siitä käsiraha että voidaan olla varmoja siitä että uusi asunto saadaan. Ja sitten vasta myydään tämä omamme. On varma että "kyllähän tämä takuulla menee kun on niin kiva". No onhan tämä...meidän mielestä...onko muiden?



Joten en tiedä miten ihmeessä pääsemme muuttamaan koskaan minnekään. Mies on "aina" aikaisemmin tehnyt oman mallinsa mukaisesti ja minä omani. Siis ennen kuin muutimme yhteen. "Aikuisemman" pariskunnan ongelma: omat pinttyneet tavat ja toimintamallit.

Vierailija
4/8 |
28.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minä en ole tähän mennessä edes uskaltanut ostaa asuntoa, vaikka ikääkin on jo 35v!

Nyt hintojen vähän tasaannuttua (laskeneet ne eivät ole kyllä vielä) olemme alkaneet harkita oman ostoa, mutta asuntoon sitoutuminen tuntuu kyllä todella ahdistavalta...

Vierailija
5/8 |
28.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ystävälläni kävi viime vuoden tammikuussa niin että löytyi unelma-asunto ja näytössä oli paljon ihmisiä ja kaikilla sama ihastuksen ilme naamalla. Tekivät tarjouksen, oma asunto samantien myyntiin ja on nyt ollut myynnissä viime vuoden tammikuusta asti, ei yhtään tarjousta ja hintapyynti on kohtuullinen.

Jos miehesi on ennen ostanut uuden ja sitten myynyt omansa, ne ajat ovat menneen talven lumia, nyt vain ihminen, joka ei osaa lukea tekee näin.

Ja siis kyseessä on Helsinki.



Oman asunnon kauneudelle tulee sokeeksi, jos olet joskus katsonut näitä ohjelmia joissa asunto stailataan ja myydään nopeammin. Asunnot ovat järkkyjä ja omistajat eivät näe, koska silmä on tottunut siihen.



Asuntojen hinnat jatkavat taatusti Helsingissä laskuaa, eilen uutisissa sanottiin viime joulukuussa myytiin 70 % vähemmän asuntoja verrattuna edellsen vuoden joulukuu ja jos se ei kerro mitään toiselle, niin sitten ei vieläkään osaa lukea.



Ystävälläni oli edellinen asunto velaton, nyt uudessa asunnossa asuu toinen perhe, asunto on vuokrattu, sitäkin yritettiin myydä, mutta ei onnistuttu, joten asunnon vuokratuloilla ja palkoilla sitä lyhennetään. Heille on tulossa yt-neuvottelut, tuskin kenkää saa, mutta lomautuksia tulee useita tänä vuonna ainakin, eli ei maailman parhaat näkymät ole edessä.



Se mitä yleisesti ottaen hinnoille tapahtuu ei teitä koske,kun myytte, saatte vähemmän rahaa ja kun ostatte, maksatte vähemmän, itse asiassa isompaan muuttavat voittavat tästä hinnan tiputuksesta. Mutta itsestään selvyys on että ekaksi oma myydään. Vuokra-asuntoja tästä maasta saa, varsinkin kun on väliaikaisesta ratkaisusta kyse

Vierailija
6/8 |
28.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

meitä on 2 aikuista ja 4 lasta, jotka eivät ole kaiken aikaa paikalla (uusperhe). Mutta silloin kun kaikki ovat kotona, on AHDASTA!



Sekä minä että mies halutaan ensin myydä oma ja sitten vasta ostaa uusi. Mutta paljonko uskaltaisi ottaa lisää lainaa, vai pitäisikö kuitenkin asua vuokralla jne?



Kiva kuulla, että muutkin pohtivat näitä :)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
28.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pk-seudulla kannattaa katsoa sitä välirahan suuruutta, jos jo on asunto täällä.



Itse en vaihtaisi nyt, vaan odottaisin pari vuotta.



Oma tilanteemme on se, että yritämme pois pk-seudulta, mutta emme myy taloamme nyt. Remontoimme, koska remontointi on nyt halpaa, ja jäämme odottamaan uutta hintojen nousua.

Vierailija
8/8 |
28.02.2009 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ihana kuulla että muutkin ovat samaa mieltä kuin minä - ensin myydään oma ja sitten katsotaan uutta. Miten tuon miehen vaan saisi ymmärtämään saman???



Ja Helsingissä siis mekin.



nelonen

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yhdeksän neljä viisi