Ärsyttikö teitä lapsena muut lapset?

Tyhmät lapset ärsyttää aina. Lapsena niitä pisteltiin ilolla turpaan, nyt ei enää viitsi.

Ärsytti huonosti käyttäytyvät. 

Nykyään ärsyttää enempikin sellaisten lasten vanhemmat.

Ärsytti ainakin riehuminen, meuhkaaminen ja muu huono käytös koulussa vuodesta toiseen. Olen aina pitänyt rauhasta ja järjestyksestä.

Ärsytti lähinnä vain yksi serkkuni. Hemmoteltu kakara ja kaipuripukki. 

Ärsytti, ja monet lastenohjelmat ärsyttivät myös. Nautin kyllä sellaisista joissa oli joku kunnon sanoma ja kaunis kuvitus, kuten vanhat Disney-elokuvat, DDR:n Nukkumatti ja Kaukametsän pakolaiset. Sen sijaan typerä rämistely ei uponnut yhtään.

En muista ärsyttikö, mutta muistan etten oikein samaistunut muihin  lapsiin ja viihdyin paremmin aikuisten seurassa. Myös teini-iässä ja nuorena aikuisena lähes kaikki ystäväni olivat huomattavasti itseäni vanhempia, itseni ikäisten kanssa ei ollut mitään yhteistä.

Ärsytti lähinnä ilkeät lapset.

Sama. En kyennyt siksi edes harrastamaan kodin ulkopuolella tai muutenkaan halunnut, paitsi yksin. Oli lapsellisia ja trollimaisia lapsia. Pari kiusaajaakin. En siis ole tosikko edes tai ollut. Ellei ole temperamenttieroja. En tiedä mikä voi olla selitys tai syy tälle? Eikö niilläkin pitäisi olla normaali äly ja ilo, ellei ole joku piikki vedetty tai lääke? Itsellekin kyllä rokotteet annettiin ja sokeripalat. Vai liikaa animaatioita televisiosta liian pienenä? Lisäaine, ei? Vanhemmat ja kehitys? Ravinto?

Kyllä lapsena mutta etenkin teininä n. seiskaluokasta alkaen mua alkoi jossain vaiheessa ärsyttää miltei jokainen läheinen ystävä. Useimpien kohdalla se ärsytys myös loppui lopulta jossain vaiheessa. Ajattelin sen olevan normaalia ihmissuhteissa mutta lienee liittynyt enemmän siihen, että lapsena ja teininähän me kaikki ollaan vielä kokemattomia ihmissuhteissa ja saatetaan käyttäytyä huonosti ja ajattelemattomasti. Tämä taipumus ärsyyntyä ei sitten enää jatkunutkaan aikuisiälle.

Ärsytti toki joskus myös etäisemmät vaikkapa luokkakaverit, mutta siihen aikaan koin jatkuvan huomionhaun ja pölpöttämisen vähemmän ärsyttäväksi kuin nyt. Olin hyvä koulussa ja motivoitunut, mutta jostain syystä en muista ikinä haikailleeni työrauhan perään, vaan oli yleensä piristävää, kun joku sanoi luokassa jotain ja päästiin hetkeksi keskittymään muuhun kuin varsinaiseen asiaan. Elettiin toki aikaa ennen inkluusiota ja jonkinlaista kotikasvatustakin vielä harjoitettiin, joten yleisesti ottaen työrauhaa olikin riittävästi. Ylipäätään koulun näkyvimmät oppilaathan oli todella ärsyttäviä tyyppejä mutta katsoin heitä niin paljon ylöspäin etten tajunnut sitä. 

Minä olin fiksujen lasten ympäröimä. Ei ärsyttänyt. Vasta aikuisena törmäsin tyhmyyteen, kuten yhdyssanavammaisiin, amiksiin ym.

Ärsytti. Suoraan sanottuna jo lapsista näkee 95 % varmuudella, tuleeko heistä elämässä yhtään mitään. Itse kävin huonon alueen häirikkökoulua ja kyllähän niistä kiusanhengistä näki jo silloin, että elämä vie kiven sisään tai aikaiseen hautaan.

Ei ärsyttänyt vaan suhtauduin heihin tasavertaisina. En siis ollut uniikki vasemmistolainen vapaakasvatuksen tuotos.

Vierailija kirjoitti:

Ärsytti. Suoraan sanottuna jo lapsista näkee 95 % varmuudella, tuleeko heistä elämässä yhtään mitään. Itse kävin huonon alueen häirikkökoulua ja kyllähän niistä kiusanhengistä näki jo silloin, että elämä vie kiven sisään tai aikaiseen hautaan.

Sille on syynsä miksi sinut oli sijoitettu häirikkökouluun.

Ärsytti ja ärsyttää edelleen. Siksi vela.

Kyllä, mutta itse olin suorastaan ärsyttävän pikkuvanha.

Ei ärsyttänyt, mutta pidin monia aika tylsänä seurana ja ihmettelin miten tylsät leikit monilla on eivätkä jotenkin osanneet leikkiä. Luovuutta ei ollut kaikilla todellakaan eikä sellaista seikkailumieltä joka toi leikkiin syvyyttä. Jotkut tykkäsi esim. leikkiä koiraa (kontataan ympäri huonetta ja huudetaan VUH VUH tai kotista/barbeilla niin, että leikissä tapahtuu vain arkisia asioita tyyliin: nämä meni nyt töihin, nyt nämä meni eläinlääkäriin, nyt nämä meni nukkumaan). 

Edelleen aikuisena pidän monia ihmisiä aika tylsinä. Ihan mukavia kyllä, mutta tylsiä.