"Kaikki, mitä voi tehdä lasten kanssa, on hauskempaa ilman lapsia."

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 15:47"]

Onpas rajoittunutta sakkia. Onneksi itse osaan nauttia tekemisistä sekä lapsi- että aikuisseurassa.

[/quote]

Sama täällä. Tosin olen sitä mieltä, että kaikki on silt hauskempaa aikuisten kesken.

Kaikki, siis ihan kaikki, on hirveämpää lasten kanssa. 

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:06"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:00"]

Minä tykkään tosi monista asioista enemmän tai vähintään yhtä paljon lasten kanssa kuin ilman lapsia. Meillä on 7- ja 8-vuotiaat lapset ja heidän kanssaan on esim. tosi mukavaa reissata. Ennen lapsia ehdittiin miehen kanssa olla yhdessä kymmenen vuotta ja matkusteltiin ja tehtiin kaikenlaista. Se oli hauskaa silloin, mutta nyt me nautitaan asioista lasten kanssa. Jotenkin sitä katsoo asioita taas ihan uusin silmin, kun lapset ihmettelevät ja ihastelevat sellaisiakin asioita, joita ei itse tule edes huomanneeksi. Pienempien lasten kanssa on haastavampaa, mutta meidän lapset ovat jo sen ikäisiä että moni asia olisi vain paljon tylsempää ilman heitä. Me harrastetaan ja tehdään isompia ja pienempiä retkiä sekä reissuja yhdessä ja on mukavaa seurata lasten iloa ja toisaalta keskustella, opettaa ja näyttää asioita, jotka meille vanhemmille ovat jo tuttuja, mutta joista lapset saavat uutuuden riemua ja ihmetystä.

[/quote]

Tämä. Ja oikeesti sen jälkeen kun oli miehen kanssa reissannut ympäri palloa kymmenen vuotta, vetänyt riittävästi niitä päiväkännejä ja kännejä yleensäkin, tehnyt talon ja ostanut autot, kieppunut huvipuistoissa aikuisten kesken, festaroinut ja rellestänyt sydämensä kyllyydestä, niin kyllä, olin siihen jo kyllästynyt. Se oli sitä samaa, mitä viimeiset 15 vuotta elämässä. Kun sitten saimme esikoisen, niin silloin jotenkin kolahti tajuntaan, että nyt tulee ihan uusi vaihe elämässä ja kaikki sen mukana tulevat muutokset. Mitä kaikkea uutta ja kivaa voisimmekaan tehdä perheenä! Arki menee nykyisin lasten ehdoilla, mutta saahan ne lapset hoitoon silloin, kun tekee itse mieli tuulettua. Ei se matkustus, illanvietot ja seuraelämä lasten saantiin täydy loppua. Ja kyllähän nyt esimerkiksi joulu ja muut juhlapyhät on paljon mielekkäämpiä ja hauskempia lasten kanssa.

[/quote]

Toivottavasti et hankkinut lapsia, ksa kuvittelit lisääntymisen olevan ainoa keino saada elämäänsä uutta sisältöä. Jos minulle tulee sellainen olo, että nykyisiin kuvioihin täytyy saada täydellinen muutos, otan ja  lähden kiertämään maailmaa. Tuollainen liike olisi käytännössä mahdoton, jos minulla olisi lapsia. Tai jos vähempi riittää, sitten opiskelen uuden ammatin tai omistaudun uudelle harrastukselle. Elämä on aika lailla sellaista, millaiseksi sen itse muokkaa.

[/quote]

Luetun ymmärtämisessä vikaa? Niin, halusin perheen. Siitä tietysti tuli elämääni uutta sisältöä, totta kai. Olen aina tiennyt haluavani perheen ja hyvä sauma siihen tuli, kun olin jo niin kyllästynyt siihen aikaisempaan elämään, että tiesin etten sitä tule kaipaamaan. Olin jo kiertänyt maailman ympäri ja tehnyt ne asiat mitkä ovat "lasten kanssa hankalia", ja hyvä ja mielekäs ammattikin on. Omistaudu sinä vaikka virkkaamiselle, minä omistaudun tälle uudelle elämälleni. Elämäni on juuri sellaista, millaiseksi sen olen muokannut :)

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:48"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:27"][quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:05"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:38"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:27"][quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:24"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:54"][quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:50"] Lasten kanssa on hauska tehdä lasten juttuja. Ilman lapsia se on vain kummallista.... ;) [/quote] Mutta kun ne lasten jututkin ovat minusta hauskempia ilman lapsia. :D Piirtäminen, lehtikokoelman kerääminen metsässä, liukumäessä liukuminen, huvipuistot, mielikuvituksen käyttäminen... En tarvitse lapsia nauttiakseni mistään tälllaisesta. [/quote] Tää kertoo vaan siitä, että olet itsekin vielä aika lapsi. Eikä siinä mitään, ihan vapaasti vaan. On kuitenkin niin, että on ihmisiä (todennäköisesti suuri osa, koska niin moni lapsia hankkii) jotka nauttivat tekemisestä lapsiensa kanssa jopa enemmän, kuin ilman. Kertoo jotain esimerkiksi tuo huvipuisto. Tykkään kyllä laitteista, mutta kun menen lasteni kanssa ja näen sen riemun heidän kasvoillaan... ei sitä pysty selittämään :) Oman lapsensa riemua voi katsoa tekemättä itse mitään. Oman lapsen nauru, kasvaminen, oppiminen... Tätä kaikkea vaan seuraa lumoutuneena. Mikäli tietää tai vahvasti arvelee, ettei ole tämän tyyppinen, on todellakin palvelus syntymättömälle lapselle olla edes hankkimatta. Lapsi ansaitsee tuntea itsensä ihanaksi ja ainutlaatuiseksi. [/quote] Aika surullista, jos sinusta nuo mainitut asiat ovat jotenkin ristiriidassa aikuisuuden kanssa. Kyllä ainakin minun aikuisuuteeni mahtuu paljon leikillisyyttä, mielikuvitusta, ihmettelyä ja hulluttelua kaiken vastuullisen työnteon ja velvoitteiden lisäksi. [/quote] Voi kuule, voit uskoa, että leikkisyys, hulluttelu, mielikuvitus ja ihmettely on vakiovarustus äideillä. Tai tulisi olla. Aikuiselta kuitenkin tulisi jo puuttua sellainen lapsuuten kuuluva itsekkyys. Aikuisen empatiakyky mahdollistaa esimerkiksi sen, että muiden, etenkin omien lapsien riemu tuntuu kuin omalta. Jos ihminen on vielä siinä pisteessä itsensä kanssa, että minä minä minä ja minun riemuni ja minun huvini, minun matkani, niin lapseton elämä ei tosiaankaan ole virhe. Lapsen kasvatus vaatii vastuullisuutta. [/quote] Miten vastuullisuus on ristiriidassa sen kanssa, että tekee asioita mieluummin yksin tai aikuisseurassa kuin lasten kanssa? Miksi ihminen, jolla on tällainen mieltymys, ei sinusta voi olla empaattinen? [/quote] Tämä jäi harmillisen epäselväksi. [/quote] Ajattelin jo hetken, etten vastaa, koska rakentelet olkiukkoja tai olet yksinkertaisesti sisälukutaidoton. Jos ihmiselle on oma riemu, oma etu, omat mieltymykset ja minä, minä itse, minun tekemiset ykkösasemassa, on tärkeää, ettei hän hanki lapsia. Näin sanoin. Vanhempana olo vaatii kykyä ottaa vastuu TOISESTA IHMISESTÄ. Jos ihminen sanoo (kuten tässä keskustelussa velat perustelleet ), että lapset ovat rasittavia, lapsen tarpeiden tyydyttäminen on rasittavaa, lapset ovat tylsiä jne) niin sellaiselta ihmiseltä puuttuu empatia siltä osa-alueelta. Joillekin se kypsyy, toisille ei. Sanon vielä kerran, lue nyt tarkasti tämä viimeinen lause, jottei enää tarvitse itseään nolata: Jos sinusta tuntuu, että omat mieltymyksesi on huolehtia ennen kaikkea omasta navastasi ja haluat ennen kaikkea, että sinulla on hauskaa ja sinulle juttelevat vain aikuiset, etkä tämän vuoksi kykene ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä niin ÄLÄ HANKI LAPSIA. Me lapselliset oikein toivomme sitä.

[/quote]

En ymmärrä, miksi esität asian kyvykkyyskysymyksenä: sinusta vapaaehtoisesti lapseton ei kykene ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä, häneltä puuttuu empatiakykyä ja hänelle ei ole kypsynyt tarvittavia ominaisuuksia. Tosiassahan se, että ihminen nauttii aikuisten seurasta enemmän kuin lasten, ei kerro mitään hänen kyvykkyydestään vaan ainoastaan hänen mieltymyksistään. Sama pätee siihen, ettei hän ole hankkinut lapsia. Monet empaattiset, vastuuntuntoiset ja muiden tarpeista huolehtimisen tärkeäksi kokevat ihmiset vain valitsevat mieluummin lapsettoman elämän. Se, että kykenee johonkin, ei nimittäin tarkoita, että pitäisi asiaa tärkeänä, mielekkäänä tai itselleen hyvänä vaihtoehtona.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:06"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:00"]

Minä tykkään tosi monista asioista enemmän tai vähintään yhtä paljon lasten kanssa kuin ilman lapsia. Meillä on 7- ja 8-vuotiaat lapset ja heidän kanssaan on esim. tosi mukavaa reissata. Ennen lapsia ehdittiin miehen kanssa olla yhdessä kymmenen vuotta ja matkusteltiin ja tehtiin kaikenlaista. Se oli hauskaa silloin, mutta nyt me nautitaan asioista lasten kanssa. Jotenkin sitä katsoo asioita taas ihan uusin silmin, kun lapset ihmettelevät ja ihastelevat sellaisiakin asioita, joita ei itse tule edes huomanneeksi. Pienempien lasten kanssa on haastavampaa, mutta meidän lapset ovat jo sen ikäisiä että moni asia olisi vain paljon tylsempää ilman heitä. Me harrastetaan ja tehdään isompia ja pienempiä retkiä sekä reissuja yhdessä ja on mukavaa seurata lasten iloa ja toisaalta keskustella, opettaa ja näyttää asioita, jotka meille vanhemmille ovat jo tuttuja, mutta joista lapset saavat uutuuden riemua ja ihmetystä.

[/quote]

Tämä. Ja oikeesti sen jälkeen kun oli miehen kanssa reissannut ympäri palloa kymmenen vuotta, vetänyt riittävästi niitä päiväkännejä ja kännejä yleensäkin, tehnyt talon ja ostanut autot, kieppunut huvipuistoissa aikuisten kesken, festaroinut ja rellestänyt sydämensä kyllyydestä, niin kyllä, olin siihen jo kyllästynyt. Se oli sitä samaa, mitä viimeiset 15 vuotta elämässä. Kun sitten saimme esikoisen, niin silloin jotenkin kolahti tajuntaan, että nyt tulee ihan uusi vaihe elämässä ja kaikki sen mukana tulevat muutokset. Mitä kaikkea uutta ja kivaa voisimmekaan tehdä perheenä! Arki menee nykyisin lasten ehdoilla, mutta saahan ne lapset hoitoon silloin, kun tekee itse mieli tuulettua. Ei se matkustus, illanvietot ja seuraelämä lasten saantiin täydy loppua. Ja kyllähän nyt esimerkiksi joulu ja muut juhlapyhät on paljon mielekkäämpiä ja hauskempia lasten kanssa.

[/quote]

Toivottavasti et hankkinut lapsia, ksa kuvittelit lisääntymisen olevan ainoa keino saada elämäänsä uutta sisältöä. Jos minulle tulee sellainen olo, että nykyisiin kuvioihin täytyy saada täydellinen muutos, otan ja  lähden kiertämään maailmaa. Tuollainen liike olisi käytännössä mahdoton, jos minulla olisi lapsia. Tai jos vähempi riittää, sitten opiskelen uuden ammatin tai omistaudun uudelle harrastukselle. Elämä on aika lailla sellaista, millaiseksi sen itse muokkaa.

[/quote]

Luetun ymmärtämisessä vikaa? Niin, halusin perheen. Siitä tietysti tuli elämääni uutta sisältöä, totta kai. Olen aina tiennyt haluavani perheen ja hyvä sauma siihen tuli, kun olin jo niin kyllästynyt siihen aikaisempaan elämään, että tiesin etten sitä tule kaipaamaan. Olin jo kiertänyt maailman ympäri ja tehnyt ne asiat mitkä ovat "lasten kanssa hankalia", ja hyvä ja mielekäs ammattikin on. Omistaudu sinä vaikka virkkaamiselle, minä omistaudun tälle uudelle elämälleni. Elämäni on juuri sellaista, millaiseksi sen olen muokannut :)

[/quote]

Niin, toivottavasti et halunnut perhettä, koska ajattelit sen olean ainoa tapa muuttaa elämääsi. Täillaistakin nimittäin näkee välillä. Ei oikein tiedetä, mikä seuraavan askeleen elämässä pitäisi olla, niin hankkiudutaan sitten vaikka raskaaksi. Tällaisilla perheillä ei välttämättä kulje kovin lujaa... tai voivat asiat tietysti hyvinkin järjestyä.

Miksi miehet eivät koskaan osallistu näihin keskusteluihin? 

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:05"]

Miksi miehet eivät koskaan osallistu näihin keskusteluihin? 

[/quote]

Mistä näet kirjoittajien sukupuolet?

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:05"]

Miksi miehet eivät koskaan osallistu näihin keskusteluihin? 

[/quote]

Mistä näet kirjoittajien sukupuolet?

[/quote]

Kirjoituksen näkökulmasta :) Ei ole vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:06"][quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:05"]

Miksi miehet eivät koskaan osallistu näihin keskusteluihin? 

[/quote]

Mistä näet kirjoittajien sukupuolet?
[/quote]
Aika monessa kommentissa viitataan mieheen, "miehen kanssa sitä ja tätä". Tietysti voivat olla gay-miesten kirjoituksiakin..

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:05"]

Miksi miehet eivät koskaan osallistu näihin keskusteluihin? 

[/quote]

Mistä näet kirjoittajien sukupuolet?

[/quote]

Kirjoituksen näkökulmasta :) Ei ole vaikeaa.

[/quote]

Tässä ketjussa on kaksikymmentä miehen kirjoittamaa viestiä. Montako vielä pitäisi olla?

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:11"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:10"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:05"]

Miksi miehet eivät koskaan osallistu näihin keskusteluihin? 

[/quote]

Mistä näet kirjoittajien sukupuolet?

[/quote]

Kirjoituksen näkökulmasta :) Ei ole vaikeaa.

[/quote]

Tässä ketjussa on kaksikymmentä miehen kirjoittamaa viestiä. Montako vielä pitäisi olla?

[/quote]

Just joo :D

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:59"][quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:48"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:27"][quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:05"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:38"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:27"][quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:24"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:54"][quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:50"] Lasten kanssa on hauska tehdä lasten juttuja. Ilman lapsia se on vain kummallista.... ;) [/quote] Mutta kun ne lasten jututkin ovat minusta hauskempia ilman lapsia. :D Piirtäminen, lehtikokoelman kerääminen metsässä, liukumäessä liukuminen, huvipuistot, mielikuvituksen käyttäminen... En tarvitse lapsia nauttiakseni mistään tälllaisesta. [/quote] Tää kertoo vaan siitä, että olet itsekin vielä aika lapsi. Eikä siinä mitään, ihan vapaasti vaan. On kuitenkin niin, että on ihmisiä (todennäköisesti suuri osa, koska niin moni lapsia hankkii) jotka nauttivat tekemisestä lapsiensa kanssa jopa enemmän, kuin ilman. Kertoo jotain esimerkiksi tuo huvipuisto. Tykkään kyllä laitteista, mutta kun menen lasteni kanssa ja näen sen riemun heidän kasvoillaan... ei sitä pysty selittämään :) Oman lapsensa riemua voi katsoa tekemättä itse mitään. Oman lapsen nauru, kasvaminen, oppiminen... Tätä kaikkea vaan seuraa lumoutuneena. Mikäli tietää tai vahvasti arvelee, ettei ole tämän tyyppinen, on todellakin palvelus syntymättömälle lapselle olla edes hankkimatta. Lapsi ansaitsee tuntea itsensä ihanaksi ja ainutlaatuiseksi. [/quote] Aika surullista, jos sinusta nuo mainitut asiat ovat jotenkin ristiriidassa aikuisuuden kanssa. Kyllä ainakin minun aikuisuuteeni mahtuu paljon leikillisyyttä, mielikuvitusta, ihmettelyä ja hulluttelua kaiken vastuullisen työnteon ja velvoitteiden lisäksi. [/quote] Voi kuule, voit uskoa, että leikkisyys, hulluttelu, mielikuvitus ja ihmettely on vakiovarustus äideillä. Tai tulisi olla. Aikuiselta kuitenkin tulisi jo puuttua sellainen lapsuuten kuuluva itsekkyys. Aikuisen empatiakyky mahdollistaa esimerkiksi sen, että muiden, etenkin omien lapsien riemu tuntuu kuin omalta. Jos ihminen on vielä siinä pisteessä itsensä kanssa, että minä minä minä ja minun riemuni ja minun huvini, minun matkani, niin lapseton elämä ei tosiaankaan ole virhe. Lapsen kasvatus vaatii vastuullisuutta. [/quote] Miten vastuullisuus on ristiriidassa sen kanssa, että tekee asioita mieluummin yksin tai aikuisseurassa kuin lasten kanssa? Miksi ihminen, jolla on tällainen mieltymys, ei sinusta voi olla empaattinen? [/quote] Tämä jäi harmillisen epäselväksi. [/quote] Ajattelin jo hetken, etten vastaa, koska rakentelet olkiukkoja tai olet yksinkertaisesti sisälukutaidoton. Jos ihmiselle on oma riemu, oma etu, omat mieltymykset ja minä, minä itse, minun tekemiset ykkösasemassa, on tärkeää, ettei hän hanki lapsia. Näin sanoin. Vanhempana olo vaatii kykyä ottaa vastuu TOISESTA IHMISESTÄ. Jos ihminen sanoo (kuten tässä keskustelussa velat perustelleet ), että lapset ovat rasittavia, lapsen tarpeiden tyydyttäminen on rasittavaa, lapset ovat tylsiä jne) niin sellaiselta ihmiseltä puuttuu empatia siltä osa-alueelta. Joillekin se kypsyy, toisille ei. Sanon vielä kerran, lue nyt tarkasti tämä viimeinen lause, jottei enää tarvitse itseään nolata: Jos sinusta tuntuu, että omat mieltymyksesi on huolehtia ennen kaikkea omasta navastasi ja haluat ennen kaikkea, että sinulla on hauskaa ja sinulle juttelevat vain aikuiset, etkä tämän vuoksi kykene ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä niin ÄLÄ HANKI LAPSIA. Me lapselliset oikein toivomme sitä.

[/quote]

En ymmärrä, miksi esität asian kyvykkyyskysymyksenä: sinusta vapaaehtoisesti lapseton ei kykene ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä, häneltä puuttuu empatiakykyä ja hänelle ei ole kypsynyt tarvittavia ominaisuuksia. Tosiassahan se, että ihminen nauttii aikuisten seurasta enemmän kuin lasten, ei kerro mitään hänen kyvykkyydestään vaan ainoastaan hänen mieltymyksistään. Sama pätee siihen, ettei hän ole hankkinut lapsia. Monet empaattiset, vastuuntuntoiset ja muiden tarpeista huolehtimisen tärkeäksi kokevat ihmiset vain valitsevat mieluummin lapsettoman elämän. Se, että kykenee johonkin, ei nimittäin tarkoita, että pitäisi asiaa tärkeänä, mielekkäänä tai itselleen hyvänä vaihtoehtona.
[/quote] Vela ei hanki lapsia, koska hän ei KYKENE ajattelemaan itseään vanhempana. Hän ei KYKENE saamaan iloa asioista, jos asiaan liittyy lapsi. Hän ei KYKENE nauttimaan elämästä, jos hän ei saa joka sekunti pitää pääfokuksena OMAA ITSEÄÄN. Mikä parasta, nämä eivät ole minun keksintöäni. Ihan on kuule velojen itsensä näppäimistöltä nähtyä. Mikä helkatti sinua riivaa, kun intät tästä aiheesta kuin joku idiootti. Et taida olla kovin sinut valintasi kanssa.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:50"]

Lasten kanssa on hauska tehdä lasten juttuja. Ilman lapsia se on vain kummallista.... ;)

[/quote]

Mutta kun ne lasten jututkin ovat minusta hauskempia ilman lapsia. :D Piirtäminen, lehtikokoelman kerääminen metsässä, liukumäessä liukuminen, huvipuistot, mielikuvituksen käyttäminen... En tarvitse lapsia nauttiakseni mistään tälllaisesta.

[/quote]

Niin katsos kun olet ilmselvästi itsekkin vielä, vähintään henkiseltä tasoltasi, lapsi.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:45"]Ja 147 lisää...

Koska ilmeisesti kaikkia paitsi näitä viivasuisia äitejä pidetään lapsina, niin todettakon nyt vielä se, että olen tosiaan yli 30v, teen vaativaa asiantuntijatyötä, taskussa lisensiaatin paperit ja eiköhän se väitöskirjakin tule muutaman vuoden sisään ajankohtaiseksi. Asun omistusasunnossa, maksan laskuni, lahjoitan rahaa hyväntekeväisyyteen, luen (aikuisten) kirjoja jne.
[/quote] Jonka lisäksi askartelet, lasket pulkkamäkeä, käyt huvipuistossa... Olet oikein stereotypia lapsettomasta. Naimisissa työnsä kanssa. Tulee ihan mieleen se.. se mikäs se nyt oli.. no kuitenkin. Tyyppi se tulee aina tyhjään kotiin syömään mikroruokaa ja esittää niin eliittiä ulospäin.

P.S. itsekin asiantuntijana, mutta eipä tuo työ ole ikinä lapsille tärkeydessä ohi mennyt.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:59"][quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:48"] [quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:27"][quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:05"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:38"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:27"][quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:24"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:54"][quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:50"] Lasten kanssa on hauska tehdä lasten juttuja. Ilman lapsia se on vain kummallista.... ;) [/quote] Mutta kun ne lasten jututkin ovat minusta hauskempia ilman lapsia. :D Piirtäminen, lehtikokoelman kerääminen metsässä, liukumäessä liukuminen, huvipuistot, mielikuvituksen käyttäminen... En tarvitse lapsia nauttiakseni mistään tälllaisesta. [/quote] Tää kertoo vaan siitä, että olet itsekin vielä aika lapsi. Eikä siinä mitään, ihan vapaasti vaan. On kuitenkin niin, että on ihmisiä (todennäköisesti suuri osa, koska niin moni lapsia hankkii) jotka nauttivat tekemisestä lapsiensa kanssa jopa enemmän, kuin ilman. Kertoo jotain esimerkiksi tuo huvipuisto. Tykkään kyllä laitteista, mutta kun menen lasteni kanssa ja näen sen riemun heidän kasvoillaan... ei sitä pysty selittämään :) Oman lapsensa riemua voi katsoa tekemättä itse mitään. Oman lapsen nauru, kasvaminen, oppiminen... Tätä kaikkea vaan seuraa lumoutuneena. Mikäli tietää tai vahvasti arvelee, ettei ole tämän tyyppinen, on todellakin palvelus syntymättömälle lapselle olla edes hankkimatta. Lapsi ansaitsee tuntea itsensä ihanaksi ja ainutlaatuiseksi. [/quote] Aika surullista, jos sinusta nuo mainitut asiat ovat jotenkin ristiriidassa aikuisuuden kanssa. Kyllä ainakin minun aikuisuuteeni mahtuu paljon leikillisyyttä, mielikuvitusta, ihmettelyä ja hulluttelua kaiken vastuullisen työnteon ja velvoitteiden lisäksi. [/quote] Voi kuule, voit uskoa, että leikkisyys, hulluttelu, mielikuvitus ja ihmettely on vakiovarustus äideillä. Tai tulisi olla. Aikuiselta kuitenkin tulisi jo puuttua sellainen lapsuuten kuuluva itsekkyys. Aikuisen empatiakyky mahdollistaa esimerkiksi sen, että muiden, etenkin omien lapsien riemu tuntuu kuin omalta. Jos ihminen on vielä siinä pisteessä itsensä kanssa, että minä minä minä ja minun riemuni ja minun huvini, minun matkani, niin lapseton elämä ei tosiaankaan ole virhe. Lapsen kasvatus vaatii vastuullisuutta. [/quote] Miten vastuullisuus on ristiriidassa sen kanssa, että tekee asioita mieluummin yksin tai aikuisseurassa kuin lasten kanssa? Miksi ihminen, jolla on tällainen mieltymys, ei sinusta voi olla empaattinen? [/quote] Tämä jäi harmillisen epäselväksi. [/quote] Ajattelin jo hetken, etten vastaa, koska rakentelet olkiukkoja tai olet yksinkertaisesti sisälukutaidoton. Jos ihmiselle on oma riemu, oma etu, omat mieltymykset ja minä, minä itse, minun tekemiset ykkösasemassa, on tärkeää, ettei hän hanki lapsia. Näin sanoin. Vanhempana olo vaatii kykyä ottaa vastuu TOISESTA IHMISESTÄ. Jos ihminen sanoo (kuten tässä keskustelussa velat perustelleet ), että lapset ovat rasittavia, lapsen tarpeiden tyydyttäminen on rasittavaa, lapset ovat tylsiä jne) niin sellaiselta ihmiseltä puuttuu empatia siltä osa-alueelta. Joillekin se kypsyy, toisille ei. Sanon vielä kerran, lue nyt tarkasti tämä viimeinen lause, jottei enää tarvitse itseään nolata: Jos sinusta tuntuu, että omat mieltymyksesi on huolehtia ennen kaikkea omasta navastasi ja haluat ennen kaikkea, että sinulla on hauskaa ja sinulle juttelevat vain aikuiset, etkä tämän vuoksi kykene ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä niin ÄLÄ HANKI LAPSIA. Me lapselliset oikein toivomme sitä. [/quote] En ymmärrä, miksi esität asian kyvykkyyskysymyksenä: sinusta vapaaehtoisesti lapseton ei kykene ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä, häneltä puuttuu empatiakykyä ja hänelle ei ole kypsynyt tarvittavia ominaisuuksia. Tosiassahan se, että ihminen nauttii aikuisten seurasta enemmän kuin lasten, ei kerro mitään hänen kyvykkyydestään vaan ainoastaan hänen mieltymyksistään. Sama pätee siihen, ettei hän ole hankkinut lapsia. Monet empaattiset, vastuuntuntoiset ja muiden tarpeista huolehtimisen tärkeäksi kokevat ihmiset vain valitsevat mieluummin lapsettoman elämän. Se, että kykenee johonkin, ei nimittäin tarkoita, että pitäisi asiaa tärkeänä, mielekkäänä tai itselleen hyvänä vaihtoehtona. [/quote] Vela ei hanki lapsia, koska hän ei KYKENE ajattelemaan itseään vanhempana. Hän ei KYKENE saamaan iloa asioista, jos asiaan liittyy lapsi. Hän ei KYKENE nauttimaan elämästä, jos hän ei saa joka sekunti pitää pääfokuksena OMAA ITSEÄÄN. Mikä parasta, nämä eivät ole minun keksintöäni. Ihan on kuule velojen itsensä näppäimistöltä nähtyä. Mikä helkatti sinua riivaa, kun intät tästä aiheesta kuin joku idiootti. Et taida olla kovin sinut valintasi kanssa.

[/quote]

Voi hyvin olla, että velat eivät osaa kuvitella itseään vanhemmaksi ja kaikkea muuta, mitä tässä viimeisimmässä kommentissasi esität.  Näistä asioista ei kuitenkaan ollut kysymys vaan siitä, että tuossa yllä annat ymmärtää vapaaehtoisesti lapsettomien olevan kyvyttömiä tuntemaan empatiaa ja ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä. Huomautukseni koskivat ainoastaan näitä melkoisen pöyristyttäviä oletuksia, joihin tuskin itsekään uskot, ja joiden tueksi et ole kyennyt esittämään mitään perusteluja. Jostakin syystä et suostu uskomaan, että ihminen saattaa kyllä olla hyvinkin empaattinen ja vastuuntuntoinen ja silti päättää jäädä lapsettomaksi.

Miksi muuten luulet minun olevan vapaaehtoisesti lapseton? Etkö kykene keskustelemaan asioista ihmisten sijaan?

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:03"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:06"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:00"]

Minä tykkään tosi monista asioista enemmän tai vähintään yhtä paljon lasten kanssa kuin ilman lapsia. Meillä on 7- ja 8-vuotiaat lapset ja heidän kanssaan on esim. tosi mukavaa reissata. Ennen lapsia ehdittiin miehen kanssa olla yhdessä kymmenen vuotta ja matkusteltiin ja tehtiin kaikenlaista. Se oli hauskaa silloin, mutta nyt me nautitaan asioista lasten kanssa. Jotenkin sitä katsoo asioita taas ihan uusin silmin, kun lapset ihmettelevät ja ihastelevat sellaisiakin asioita, joita ei itse tule edes huomanneeksi. Pienempien lasten kanssa on haastavampaa, mutta meidän lapset ovat jo sen ikäisiä että moni asia olisi vain paljon tylsempää ilman heitä. Me harrastetaan ja tehdään isompia ja pienempiä retkiä sekä reissuja yhdessä ja on mukavaa seurata lasten iloa ja toisaalta keskustella, opettaa ja näyttää asioita, jotka meille vanhemmille ovat jo tuttuja, mutta joista lapset saavat uutuuden riemua ja ihmetystä.

[/quote]

Tämä. Ja oikeesti sen jälkeen kun oli miehen kanssa reissannut ympäri palloa kymmenen vuotta, vetänyt riittävästi niitä päiväkännejä ja kännejä yleensäkin, tehnyt talon ja ostanut autot, kieppunut huvipuistoissa aikuisten kesken, festaroinut ja rellestänyt sydämensä kyllyydestä, niin kyllä, olin siihen jo kyllästynyt. Se oli sitä samaa, mitä viimeiset 15 vuotta elämässä. Kun sitten saimme esikoisen, niin silloin jotenkin kolahti tajuntaan, että nyt tulee ihan uusi vaihe elämässä ja kaikki sen mukana tulevat muutokset. Mitä kaikkea uutta ja kivaa voisimmekaan tehdä perheenä! Arki menee nykyisin lasten ehdoilla, mutta saahan ne lapset hoitoon silloin, kun tekee itse mieli tuulettua. Ei se matkustus, illanvietot ja seuraelämä lasten saantiin täydy loppua. Ja kyllähän nyt esimerkiksi joulu ja muut juhlapyhät on paljon mielekkäämpiä ja hauskempia lasten kanssa.

[/quote]

Toivottavasti et hankkinut lapsia, ksa kuvittelit lisääntymisen olevan ainoa keino saada elämäänsä uutta sisältöä. Jos minulle tulee sellainen olo, että nykyisiin kuvioihin täytyy saada täydellinen muutos, otan ja  lähden kiertämään maailmaa. Tuollainen liike olisi käytännössä mahdoton, jos minulla olisi lapsia. Tai jos vähempi riittää, sitten opiskelen uuden ammatin tai omistaudun uudelle harrastukselle. Elämä on aika lailla sellaista, millaiseksi sen itse muokkaa.

[/quote]

Luetun ymmärtämisessä vikaa? Niin, halusin perheen. Siitä tietysti tuli elämääni uutta sisältöä, totta kai. Olen aina tiennyt haluavani perheen ja hyvä sauma siihen tuli, kun olin jo niin kyllästynyt siihen aikaisempaan elämään, että tiesin etten sitä tule kaipaamaan. Olin jo kiertänyt maailman ympäri ja tehnyt ne asiat mitkä ovat "lasten kanssa hankalia", ja hyvä ja mielekäs ammattikin on. Omistaudu sinä vaikka virkkaamiselle, minä omistaudun tälle uudelle elämälleni. Elämäni on juuri sellaista, millaiseksi sen olen muokannut :)

[/quote]

Niin, toivottavasti et halunnut perhettä, koska ajattelit sen olean ainoa tapa muuttaa elämääsi. Täillaistakin nimittäin näkee välillä. Ei oikein tiedetä, mikä seuraavan askeleen elämässä pitäisi olla, niin hankkiudutaan sitten vaikka raskaaksi. Tällaisilla perheillä ei välttämättä kulje kovin lujaa... tai voivat asiat tietysti hyvinkin järjestyä.

[/quote]

Lihavoin tekstin tuosta yläpuolelta, jotta tämä olisi sinulle helpompaa. Tiedätkö mitä "aina" tarkoittaa? Siis jo ennen kuin kyllästyin elämään lapsetonta elämää, siis jo lapsesta asti olen tiennyt, mihin elämäni suuntaan. Siinä matkalla vaan halusin ensin vähän kypsyä ja tehdä niitä juttuja, mitkä tuntui silloin hienolta ja kiinnostavilta. Sitten alkoi kiinnostamaan se perhe-elämä enemmän. Minun elämäni on jatkumo, joka toivottavasti saa jatkua tätä rataa eteenpäin. Ja perhe sen elämän ydin. Joku tuolla aiemmin kertoi, kuinka hienoa lasten kanssa on myös silloin, kun he ovat jo aikuisia. Se vaihe seuraa sitten tätä elämänvaihetta. Sekin on varmasti hienoa aikaa! Siihen vaiheeseen kuuluu myös paluu "lapsettomaan" arkeen, joka taas on uusi elämänvaihe erilaisine ominaisuuksineen. En minä tarvitse väkisin mitään uusia harrastuksia tai ammatteja elämääni täyttämään. Toki voin sellaisenkin hankkia, jos haluan, mutta en tarvitse. En jankkaa tästä enää, koska sinä et kykene ymmärtämään.

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:34"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:03"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:57"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:12"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:06"]

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:00"]

Minä tykkään tosi monista asioista enemmän tai vähintään yhtä paljon lasten kanssa kuin ilman lapsia. Meillä on 7- ja 8-vuotiaat lapset ja heidän kanssaan on esim. tosi mukavaa reissata. Ennen lapsia ehdittiin miehen kanssa olla yhdessä kymmenen vuotta ja matkusteltiin ja tehtiin kaikenlaista. Se oli hauskaa silloin, mutta nyt me nautitaan asioista lasten kanssa. Jotenkin sitä katsoo asioita taas ihan uusin silmin, kun lapset ihmettelevät ja ihastelevat sellaisiakin asioita, joita ei itse tule edes huomanneeksi. Pienempien lasten kanssa on haastavampaa, mutta meidän lapset ovat jo sen ikäisiä että moni asia olisi vain paljon tylsempää ilman heitä. Me harrastetaan ja tehdään isompia ja pienempiä retkiä sekä reissuja yhdessä ja on mukavaa seurata lasten iloa ja toisaalta keskustella, opettaa ja näyttää asioita, jotka meille vanhemmille ovat jo tuttuja, mutta joista lapset saavat uutuuden riemua ja ihmetystä.

[/quote]

Tämä. Ja oikeesti sen jälkeen kun oli miehen kanssa reissannut ympäri palloa kymmenen vuotta, vetänyt riittävästi niitä päiväkännejä ja kännejä yleensäkin, tehnyt talon ja ostanut autot, kieppunut huvipuistoissa aikuisten kesken, festaroinut ja rellestänyt sydämensä kyllyydestä, niin kyllä, olin siihen jo kyllästynyt. Se oli sitä samaa, mitä viimeiset 15 vuotta elämässä. Kun sitten saimme esikoisen, niin silloin jotenkin kolahti tajuntaan, että nyt tulee ihan uusi vaihe elämässä ja kaikki sen mukana tulevat muutokset. Mitä kaikkea uutta ja kivaa voisimmekaan tehdä perheenä! Arki menee nykyisin lasten ehdoilla, mutta saahan ne lapset hoitoon silloin, kun tekee itse mieli tuulettua. Ei se matkustus, illanvietot ja seuraelämä lasten saantiin täydy loppua. Ja kyllähän nyt esimerkiksi joulu ja muut juhlapyhät on paljon mielekkäämpiä ja hauskempia lasten kanssa.

[/quote]

Toivottavasti et hankkinut lapsia, ksa kuvittelit lisääntymisen olevan ainoa keino saada elämäänsä uutta sisältöä. Jos minulle tulee sellainen olo, että nykyisiin kuvioihin täytyy saada täydellinen muutos, otan ja  lähden kiertämään maailmaa. Tuollainen liike olisi käytännössä mahdoton, jos minulla olisi lapsia. Tai jos vähempi riittää, sitten opiskelen uuden ammatin tai omistaudun uudelle harrastukselle. Elämä on aika lailla sellaista, millaiseksi sen itse muokkaa.

[/quote]

Luetun ymmärtämisessä vikaa? Niin, halusin perheen. Siitä tietysti tuli elämääni uutta sisältöä, totta kai. Olen aina tiennyt haluavani perheen ja hyvä sauma siihen tuli, kun olin jo niin kyllästynyt siihen aikaisempaan elämään, että tiesin etten sitä tule kaipaamaan. Olin jo kiertänyt maailman ympäri ja tehnyt ne asiat mitkä ovat "lasten kanssa hankalia", ja hyvä ja mielekäs ammattikin on. Omistaudu sinä vaikka virkkaamiselle, minä omistaudun tälle uudelle elämälleni. Elämäni on juuri sellaista, millaiseksi sen olen muokannut :)

[/quote]

Niin, toivottavasti et halunnut perhettä, koska ajattelit sen olean ainoa tapa muuttaa elämääsi. Täillaistakin nimittäin näkee välillä. Ei oikein tiedetä, mikä seuraavan askeleen elämässä pitäisi olla, niin hankkiudutaan sitten vaikka raskaaksi. Tällaisilla perheillä ei välttämättä kulje kovin lujaa... tai voivat asiat tietysti hyvinkin järjestyä.

[/quote]

Lihavoin tekstin tuosta yläpuolelta, jotta tämä olisi sinulle helpompaa. Tiedätkö mitä "aina" tarkoittaa? Siis jo ennen kuin kyllästyin elämään lapsetonta elämää, siis jo lapsesta asti olen tiennyt, mihin elämäni suuntaan. Siinä matkalla vaan halusin ensin vähän kypsyä ja tehdä niitä juttuja, mitkä tuntui silloin hienolta ja kiinnostavilta. Sitten alkoi kiinnostamaan se perhe-elämä enemmän. Minun elämäni on jatkumo, joka toivottavasti saa jatkua tätä rataa eteenpäin. Ja perhe sen elämän ydin. Joku tuolla aiemmin kertoi, kuinka hienoa lasten kanssa on myös silloin, kun he ovat jo aikuisia. Se vaihe seuraa sitten tätä elämänvaihetta. Sekin on varmasti hienoa aikaa! Siihen vaiheeseen kuuluu myös paluu "lapsettomaan" arkeen, joka taas on uusi elämänvaihe erilaisine ominaisuuksineen. En minä tarvitse väkisin mitään uusia harrastuksia tai ammatteja elämääni täyttämään. Toki voin sellaisenkin hankkia, jos haluan, mutta en tarvitse. En jankkaa tästä enää, koska sinä et kykene ymmärtämään.

[/quote]

Aa, olet näköjään tuo yksi ja sama raivomamma. Varmaan parempikin, että laitat koneen kiinni.

(ei tuo edellinen)

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:29"][quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 01:16"]

[quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:59"][quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:48"] [quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:27"][quote author="Vierailija" time="27.02.2015 klo 00:05"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:38"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:27"][quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 23:24"] [quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:54"][quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:50"] Lasten kanssa on hauska tehdä lasten juttuja. Ilman lapsia se on vain kummallista.... ;) [/quote] Mutta kun ne lasten jututkin ovat minusta hauskempia ilman lapsia. :D Piirtäminen, lehtikokoelman kerääminen metsässä, liukumäessä liukuminen, huvipuistot, mielikuvituksen käyttäminen... En tarvitse lapsia nauttiakseni mistään tälllaisesta. [/quote] Tää kertoo vaan siitä, että olet itsekin vielä aika lapsi. Eikä siinä mitään, ihan vapaasti vaan. On kuitenkin niin, että on ihmisiä (todennäköisesti suuri osa, koska niin moni lapsia hankkii) jotka nauttivat tekemisestä lapsiensa kanssa jopa enemmän, kuin ilman. Kertoo jotain esimerkiksi tuo huvipuisto. Tykkään kyllä laitteista, mutta kun menen lasteni kanssa ja näen sen riemun heidän kasvoillaan... ei sitä pysty selittämään :) Oman lapsensa riemua voi katsoa tekemättä itse mitään. Oman lapsen nauru, kasvaminen, oppiminen... Tätä kaikkea vaan seuraa lumoutuneena. Mikäli tietää tai vahvasti arvelee, ettei ole tämän tyyppinen, on todellakin palvelus syntymättömälle lapselle olla edes hankkimatta. Lapsi ansaitsee tuntea itsensä ihanaksi ja ainutlaatuiseksi. [/quote] Aika surullista, jos sinusta nuo mainitut asiat ovat jotenkin ristiriidassa aikuisuuden kanssa. Kyllä ainakin minun aikuisuuteeni mahtuu paljon leikillisyyttä, mielikuvitusta, ihmettelyä ja hulluttelua kaiken vastuullisen työnteon ja velvoitteiden lisäksi. [/quote] Voi kuule, voit uskoa, että leikkisyys, hulluttelu, mielikuvitus ja ihmettely on vakiovarustus äideillä. Tai tulisi olla. Aikuiselta kuitenkin tulisi jo puuttua sellainen lapsuuten kuuluva itsekkyys. Aikuisen empatiakyky mahdollistaa esimerkiksi sen, että muiden, etenkin omien lapsien riemu tuntuu kuin omalta. Jos ihminen on vielä siinä pisteessä itsensä kanssa, että minä minä minä ja minun riemuni ja minun huvini, minun matkani, niin lapseton elämä ei tosiaankaan ole virhe. Lapsen kasvatus vaatii vastuullisuutta. [/quote] Miten vastuullisuus on ristiriidassa sen kanssa, että tekee asioita mieluummin yksin tai aikuisseurassa kuin lasten kanssa? Miksi ihminen, jolla on tällainen mieltymys, ei sinusta voi olla empaattinen? [/quote] Tämä jäi harmillisen epäselväksi. [/quote] Ajattelin jo hetken, etten vastaa, koska rakentelet olkiukkoja tai olet yksinkertaisesti sisälukutaidoton. Jos ihmiselle on oma riemu, oma etu, omat mieltymykset ja minä, minä itse, minun tekemiset ykkösasemassa, on tärkeää, ettei hän hanki lapsia. Näin sanoin. Vanhempana olo vaatii kykyä ottaa vastuu TOISESTA IHMISESTÄ. Jos ihminen sanoo (kuten tässä keskustelussa velat perustelleet ), että lapset ovat rasittavia, lapsen tarpeiden tyydyttäminen on rasittavaa, lapset ovat tylsiä jne) niin sellaiselta ihmiseltä puuttuu empatia siltä osa-alueelta. Joillekin se kypsyy, toisille ei. Sanon vielä kerran, lue nyt tarkasti tämä viimeinen lause, jottei enää tarvitse itseään nolata: Jos sinusta tuntuu, että omat mieltymyksesi on huolehtia ennen kaikkea omasta navastasi ja haluat ennen kaikkea, että sinulla on hauskaa ja sinulle juttelevat vain aikuiset, etkä tämän vuoksi kykene ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä niin ÄLÄ HANKI LAPSIA. Me lapselliset oikein toivomme sitä. [/quote] En ymmärrä, miksi esität asian kyvykkyyskysymyksenä: sinusta vapaaehtoisesti lapseton ei kykene ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä, häneltä puuttuu empatiakykyä ja hänelle ei ole kypsynyt tarvittavia ominaisuuksia. Tosiassahan se, että ihminen nauttii aikuisten seurasta enemmän kuin lasten, ei kerro mitään hänen kyvykkyydestään vaan ainoastaan hänen mieltymyksistään. Sama pätee siihen, ettei hän ole hankkinut lapsia. Monet empaattiset, vastuuntuntoiset ja muiden tarpeista huolehtimisen tärkeäksi kokevat ihmiset vain valitsevat mieluummin lapsettoman elämän. Se, että kykenee johonkin, ei nimittäin tarkoita, että pitäisi asiaa tärkeänä, mielekkäänä tai itselleen hyvänä vaihtoehtona. [/quote] Vela ei hanki lapsia, koska hän ei KYKENE ajattelemaan itseään vanhempana. Hän ei KYKENE saamaan iloa asioista, jos asiaan liittyy lapsi. Hän ei KYKENE nauttimaan elämästä, jos hän ei saa joka sekunti pitää pääfokuksena OMAA ITSEÄÄN. Mikä parasta, nämä eivät ole minun keksintöäni. Ihan on kuule velojen itsensä näppäimistöltä nähtyä. Mikä helkatti sinua riivaa, kun intät tästä aiheesta kuin joku idiootti. Et taida olla kovin sinut valintasi kanssa.

[/quote]

Voi hyvin olla, että velat eivät osaa kuvitella itseään vanhemmaksi ja kaikkea muuta, mitä tässä viimeisimmässä kommentissasi esität.  Näistä asioista ei kuitenkaan ollut kysymys vaan siitä, että tuossa yllä annat ymmärtää vapaaehtoisesti lapsettomien olevan kyvyttömiä tuntemaan empatiaa ja ottamaan vastuuta toisesta ihmisestä. Huomautukseni koskivat ainoastaan näitä melkoisen pöyristyttäviä oletuksia, joihin tuskin itsekään uskot, ja joiden tueksi et ole kyennyt esittämään mitään perusteluja. Jostakin syystä et suostu uskomaan, että ihminen saattaa kyllä olla hyvinkin empaattinen ja vastuuntuntoinen ja silti päättää jäädä lapsettomaksi.

Miksi muuten luulet minun olevan vapaaehtoisesti lapseton? Etkö kykene keskustelemaan asioista ihmisten sijaan?
[/quote] Ai miksi olevan sinun olevan lapseton? No kuule syvästi toivon sitä, tuon takia, että tykkäät laskea liukumäkiä ilman lapsia ja keräillä lehtikokoelmia. Koko keskustelun aihe on ollut se, että kaikkea, siis ihan kaikkea on hauskempaa velan mielestä tehdä ilman lapsia. Tässä puhutaan nyt jumankauta siitä. Kuvitellaan vaikka se huvipuisto nyt tähän, vaikken kyllä edes tajua miten jaksan tuollaisen inttäjän kanssa, eli jos velan huvipuisto reissun pilaa vaikka saman seurueen lapsi, se on empatian puutetta, koska lapsen riemu ei markkaa tälle ihmiselle oman huvin rinnalla mitään. Lapsen kiukuttelu herättää velassa vihaa ja ärtymystä, ei empatiaa lasta kohtaan. Äläkä tähän seuraavaksi tyhmänä kysy: kuka sanoi, että vela sitä ja vielä tätä? Ihan itse sanoivat, ja silloin ei tarvitse perustella, mitä varten mainitsemiini johtopäätöksiin on erittäin helppo päästä. Nyt en lue enää, mitä kirjoitat, vaan painin pehkuihin. Huomenna on palaveri töissä aikaisin aamulla.

Jos päätöksesi "hankkia" lapsia riippuu tuosta lauseesta niin jätä väliin.

[quote author="Vierailija" time="26.02.2015 klo 22:46"]Jos pitää tuollaista miettiä niin tuskin mitään äitiainesta oletkaan. Parempi kun et tee lapsia ja pilaa heidän elämäänsä itsekkyydelläsi.
[/quote]

Tämä totta! Jos olet itsekäs egoisti: Älä hanki lasta! Empaattinen ihminen, joka osaa iloita toisen ilosta nauttii eniten lapsista, ja on todennäköisemmin myös hyvä äiti!