Kaveri haluaisi nähdä lasten kanssa, lapset taas ei halua nähdä kaverin lasta, miten selitän

Meidän pikku lutunen joutuu olemaan sellaisen kanssa joka ei osaa sosiaalisia sääntöjä vaan saattaa jopa ottaa lelun kädestä tai pomottaa. HERÄTKÄÄ AIKUISET, LAPSET ON LAPSIA JA YHDESSÄ LEIKKIMISTÄ VASTA HARJOITELLAAN ONNISTUMISTEN JA EREHDYSTEN KAUTTA. Kamalaa että jo lapsilta vaaditaan täydellistä osaamista ja jos joku ei osaa, niin jo pudotetaan leikkiseurasta ja jopa aikuiset ihmiset alkaa dissaamaan tällaista epäonnistujalapsen perhettä. Älytöntä ylisuojelua ja oman lapsen korottamista jalustalle. Antakaa lasten olla lapsia ja opetella itse selviämään lapsilaumassa. Aina ei ole kivaa eikä tarvikaan.

Mun lapset valitsevat itse kaverinsa. Leikkivät heidän kanssa tai sitten eivät, mutta ei niitä pakoteta olemaan kenenkään kanssa. Mä en kiellä ketää tulemasta meille kylään, mutta ei se tarkoita sitä että mun lapsien on oltava juuri silloin kotona heidän lapsilleen hauskaa pitämässä jos he eivät halua. Ei ne mitään sirkuspellejä ole.

Meidän pikku lutunen joutuu olemaan sellaisen kanssa joka ei osaa sosiaalisia sääntöjä vaan saattaa jopa ottaa lelun kädestä tai pomottaa. HERÄTKÄÄ AIKUISET, LAPSET ON LAPSIA JA YHDESSÄ LEIKKIMISTÄ VASTA HARJOITELLAAN ONNISTUMISTEN JA EREHDYSTEN KAUTTA. Kamalaa että jo lapsilta vaaditaan täydellistä osaamista ja jos joku ei osaa, niin jo pudotetaan leikkiseurasta ja jopa aikuiset ihmiset alkaa dissaamaan tällaista epäonnistujalapsen perhettä. Älytöntä ylisuojelua ja oman lapsen korottamista jalustalle. Antakaa lasten olla lapsia ja opetella itse selviämään lapsilaumassa. Aina ei ole kivaa eikä tarvikaan.

Mitenkäs 3-vuotias pitää puolensa suurikokoista 6-vuotiasta vastaan? Niin, että antaa sen 3-vuotiaan yrittää pitää puolensa ja saada vielä hyvässä lykyssä isolta tytöltä turpaan, vai? :( Kyllä mun 6-vuotiaani on pikemminkin hoivaava noita pienempiä kohtaan, kun käsittää, että ne on pienempiä. Ja mun 3-vuotiaanikin on opetettu siihen, ettei toisen kädestä viedä leluja. Mutta häntä onkin kasvatettu!

Aikuisten asioihin tätä ei mielestäni voi verrata, sillä ne tympeätkään aikuiset eivät ainakaan minua ole tönineet, raapineet, lyöneet eivätkä rikkoneet tahallaan tavaroitani. Ja jos joku aikuinen sen tekisi, hän ei varmasti enää tulisi meille. Minusta lapsellakin täytyy olla kotonaan jotain oikeuksia!



Minullakin on yksi kaveri,josta kovasti pitäisin, mutta emme tapaa oikeastaan koskaan, sillä hänen lapsensa ovat riiviöitä. Silloin harvoin kun tapaamme, en edes ehdi jutella kaverini kanssa, sillä aikani menee siinä, kun suojelen lapsiani ja heidän omaisuuttaan noilta riiviöiltä. :(

omat lapseni eivät pidä hänen lapsistaan, koska meidän lapset pelkäävät kaverin lapsia. Hänen lapsensa tönivät ja lyövät, lisäksi he kahmivat kaiken tarjottavan samantien lautasillen niin, ettei muille jää mitään, vaikka tarjottavaa olisi vaikka kuinka. Yleensä tapaamme ilman lapsia, ehdotan sitä, kun hän alkaa puhua tapaamisesta. Jos meidät kutsutaan kylään, silloin menemme lasten kanssa. Koskaan en itse ehdota tapaamista lasten kanssa. Joskus hän itse haluaa nimenomaan tavata kaikkien kesken ja silloin vain pakotan lapset siihen mukaan.

Silloin kun kavereilla oli noita pienempiä riiviöitä, niin en aina tykännyt minäkään. Tällöin yritin nähdä kavereita ilman lapsia. Sitten kun kaverien lapset on kasvaneet niin eivät ole niin riiviöitä (tai sitten minun sietokykyni on venynyt), mutta joku omista lapsistani ei ole halukas leikkimään aina kaikkien kavereiden lasten kanssa. Minusta tämä on ok, en voi pakottaa lapsiani leikkimään. Kotona olemaan voin pakottaa, mutta en tiedä onko siinäkään järkeä.



Onneksi meillä on sitten niin että vanhin yleensä tykkää kavereiden suht saman ikäisistä pojista, vaikka nämä olisivatkin outoja (vain 1 kanssa ei onnistu, joka on miehen kaverin lapsi ja kun ovat eronneet ei paljoa ole isällänsä). Keskimmäinen tyttö kieltäytyy leikkimästä joidekin kavereiden lasten kanssa (ovat hitusen häntä nuorempia ja ihan eri luonteisia), mutta onneksi hänen pikkusiskonsa leikkii ilomielin näiden lasten kanssa- hänelle kelpaa ihan kaikki leikkiseura. Eli kyläilijöitä odottaa sitten hitusen pienempi 4v leikkikaveri ja keskimmäinen lapseni on meidän aikuisten seurassa.



Lapsistani todella huomaa että esikoinen ja kuopus ovat rohkeampia ja sosiaalisempia, keskimmäinen on sitten rauhallisempi ja valikoivampi seuran suhteen. En voi enkä aio pakottaa lastani toisenlaiseksi kuin hän on. Enkä myöskään itse aio tuhlata hirveitä aikoja sellaisten ihmisten kanssa, joiden vierailut koen vain rasittavina- näitä voi kohteliaisuussyistä kestää jonkun kerran vuodessa ja lähinnä silloinkin syynä että ovat sukulaiset.

Et selitä mitenkään. Lapsesi voivat opetella toimimaan kaverisi lapsen kanssa.

Ei mun ainakaan tarvitse tulla toimeen sellaisten ihmisten kanssa, jotka tönii tai muulla tavoin käy kimppuuni tai hajoittaa mun omaisuutta. Mun käy sääliksi, jos sun on elämässäsi sellaisten ihmisten kanssa tultava toimeen.

Ja sitä paitsi, ei ap:n tapauksessakaan lapset määrää ketä aikuiset näkee; aikuiset voivat aivan hyvin tavata ilman lapsia, hehän ystäviä ovat, ei lapset.

niin se vaan on, että maailmassa on tultava toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja lastesi olisi se myös hyvä oppia!

Miksi ap:een lapsien pitäisi kärsiä joidenkin toisten kakaroiden takia. Jos ei tykkää niin sitten ei tykkää, kaikkien kanssa ei vaan synkkaa. Jos leikit päättyy aina riitaan tai vieraat kiusaavat jatkuvasti, niin miksi ihmeessä niiden kanssa pitäisi leikkiä, vaan sen takia että nyt pitää käyttäytyä yhden lapsen asiallisesti vaikka muut on ihan apinoita.

Ei niiden tarviikaan. Eikä niiden tarvii mennä kouluun tai töihin. Äiti kyllä ruokkii pullamössöllä.

Käyttäytyvätkö kaverisi lapset nokkavasti, ilkeästi, puhuvatko pahaa selän takana tai muuten tekevät jotain mikä ei kaverin tunnusmerkkejä täytä?



Jos lapset vain valikoivat ulkonäön perusteella että noitten kanssa ei haluta leikkiä, niin kasvatusta kehiin ja opetat että toisetkin otetaan huomioon.



Ja tuo että moni on ollut sitä mieltä että sinä valitset kenen kanssa perheesi viettää aikaansa, niin mietipä hiukan: Jos itselläsi on kaveri joka on toistuvasti ilkeä ja ikävä, niin jatkatko sitkeästi tapaamisia ja koitat olla kohtelias vuosikausia, vai annatko välien hiipua?

tai pikemminkin jätetty kasvattamatta, jotka tahallaan itkettävät pienempiään.

Kyllä siinä vanhemmat tekevät sille pikku terroristille karhunpalveluksen kun tenava myöhemmin elämässään huomaa että maailma ei pyöri hänen ympärillään.

Toinen vaihtoehto tietty on että lapsella vaan on kiero, ilkeä luonne.



Oma poikani, 8v, ei myöskään tykkää yhden kaverini pojasta joka on myös 8v. Kaverini poika on juuri sellainen kiusaajaluonne. Olen pojalleni sanonut että ei tarvitse sietää mitä tahansa vaan jokaisella on esim. oikeus puolustaa itseään.

Ja kärkkäästi myös annan kaverin pojan kuulla kunniansa jos ns. yrittää hyppiä silmille.

Mutta olen myös pojalleni sanonut että silloin tällöin käymme kaverillamme kylässä ja he meillä. Elämässä joutuu aina välillä olemaan tekemisissä ihmisten kanssa joista ei niin välitä tai voi sietää mutta niin se on että niistäkin tilanteista vaan täytyy yrittää selviytyä (esim. koulussa, työelämässä).

Kaverini poika ei ole fyysisesti kiusannut poikaani, se olisikin viimeinen kerta....

Mutta on sellainen härnääjä ja ärsyttää tahallaan, vaikea selittää.

Mutta siis yritän opettaa pojalleni että mitä tahansa paskaa ei tartte sietää. Että esim. työelämässä joutuu joskus tekemisiin ärsyttävien ja v-mäisten ihmisten kanssa mutta kunhan duuniasiat saa hoidettua niin ok.

ja harrastuksissa. Mielestäni lapsen ei ole pakko leikkiä sellaisen kanssa, josta ei pidä. Mikäli pitämättömyyteen on jokin muu syy kuin ennakkoasenne.



Minä en pidä yhden kaverini lapsesta, joka on ylivilkas, väkivaltainen, kovaääninen komentelija vailla käytöstapoja. Kyseessä on terapiaa tarvitseva lapsi, mutta se ei auta minua pitämään lapsesta. Kaikista ei voi eikä tarvitse pitää!

valitsisin lahjonnan

Että lapsesi ei tykkää sen lapsista. Ratkeaa tapaamisongelmat siihen! :D

mutta usein syytetään kasvatusta ja vanhempia, ihan niinkuin luonteeseen voisi kasvatuksella vaikuttaa.

ja voin sanoa omalta kantiltani, että kyläily lapsiperheissä raastaa hermoja kun saa olla koko ajan pelko persiissä että jotain hajoaa tai joku loukkaa. ja usein ne isäntäperheiden kiltit lapset kyllä saattavat ehdottaa niitä riehuleikkejä...vaan kun minun kauhukaksikkoni leikkiin ryhtyy, päättyy se yleensä siihen että isäntäperheen lapsi luikkii itkien äidin helmoihin. minkäs teet kun lapset eivät osaa hillitä itseään??? sanokaa vaan että kasvata ja ojenna. eipä se auta aina, jos on vilkas lapsi ja esim. kyläpaikassa on pallo, on se kohta kattolampussa.

mun lapsissa on varmaan joku vika kun ne ei osaa palloakaan heitellä "silleen rauhanomaisesti"

olenkin jättänyt lapsiperhekyläilyt melko vähälle. Ideoita???

Naapurissa asuva riitapukarityttö kulki 2 vuotta meidän pihallamme, vaikka käskettiin menemään kotiinsa. Lapset käskivät, samoin aikuiset.



Tyttö sotki paikkoja, rikkoi leluja ja kiusasi aina jompaa kumpaa sisaruksista. Huuteli pissapäätä ja kakkapäätä aina kun sai jonkun muun lapsen alueeltamme seuraansa. Vei tavaroita ilman lupaa meiltä kotiinsa jne. Silti vain sitkeästi vaelsi tänne, kunnes tänä keväänä nuorempi lapsistamme sanoi että "meidän äiti sanoi ettei me saada olla sun kans jutuissa". Kertoi kotonaan, ja nyt on pysynyt poissa. Lapset ovat tosi tyytyväisiä!



Hänen vanhempansa vain sanoivat että "lapset on lapsia ei niille mitään voi". On se kumma kun on niin lapsentahtista joillain että koko naapurusto joutuu kärsimään.

vaan hänen lapsensa eivät vaan pidä tästä lapsivieraasta.

Silloinhan voi juuri harjoitella seurustelemaan ei niin kivojenkin ihmisten kanssa. Äiti voi ohjata tekemään jotain, missä ei luonne tule niin hyvin esille eikä tarvitse jutella kovin läheisiä kuten katsoa dvd.tä tai pelata pelejä, piirtää, maalata jne. Riippuu vähän kyläilyn pituudestakin.



Jos taas vieras lapsi tekee jotain mikä loukkaa perheen lapsia, niin senhän voi suoraan kertoa tämän äidille.

sinä ja kaverisi, tutustuttaisitte lapsenne toisiinsa, auttaisitte vähän, jos sitten alkaisivat tulla paremmin toimeen. Tämä siis edellyttäen, että itse haluat tavata kaveriasi ja pidät hänestä.

Tai sitten annatte lasten vain olla pitämättä toisistaan, ei siihen kuole.

lapset saa luvan tulla toimeen kaikkien kanssa...niin se vaan on, että maailmassa on tultava toimeen kaikenlaisten ihmisten kanssa ja lastesi olisi se myös hyvä oppia!

ja voin sanoa omalta kantiltani, että kyläily lapsiperheissä raastaa hermoja kun saa olla koko ajan pelko persiissä että jotain hajoaa tai joku loukkaa. ja usein ne isäntäperheiden kiltit lapset kyllä saattavat ehdottaa niitä riehuleikkejä...vaan kun minun kauhukaksikkoni leikkiin ryhtyy, päättyy se yleensä siihen että isäntäperheen lapsi luikkii itkien äidin helmoihin. minkäs teet kun lapset eivät osaa hillitä itseään??? sanokaa vaan että kasvata ja ojenna. eipä se auta aina, jos on vilkas lapsi ja esim. kyläpaikassa on pallo, on se kohta kattolampussa.



mun lapsissa on varmaan joku vika kun ne ei osaa palloakaan heitellä "silleen rauhanomaisesti"



olenkin jättänyt lapsiperhekyläilyt melko vähälle. Ideoita???