nyt ryssin pahemman kerran..

olisi melkoinen sattuma, että olisit tullut raskaaksi MIEHELLESI juuri nyt, kun olit toisenkin miehen kanssa.



Entä jos toista lasta ei kuulu ja lapsettomuushoidoissa paljastuu, ettei miehesi voi saada lapsia tai että se on erittäin epätodennäköistä?



Vai oliko tuo pitkään yrittäminen liioittelua?

Itse toivoisin miheltä suoraa tunnustusta sillä jos kyse olisi ns.yhden kerran mokasta, voisin antaa uuden mahdollisuuden edes lasten takia. Mutta salailu ja vahongossa paljastuminen veisi viimeisetkin mahdollisuudet luottamukseen.

koska aivan sama lässyn lää kauniit ja rohkeat tyyli.

koska aivan sama lässyn lää kauniit ja rohkeat tyyli.

Kiitoksia kohteliaasta kommentistasi. Vaikka itse koen kirjoitustyylini asialliseksi ja järkiperäiseksi en niinkään lässyn lääksi. Käyn mieleeni tulleet tosiasiat ja vaihtoehdot läpi. Vai koitko ongelmaksi lukea niin pitkän tekstin keskittyneesti? ...

Yhden miehen nainen

keskeyttää vaan se raskaus. Olisit onnellisempi ilman sitä äpärälasta

mitenkään erityisen aktiivisesti vauvaa tekemällä tehneet, vaan enemmän tyyliin tulee kun tulee. jokatapauksessa hetkellisen huonon liiton hetken jälkeen kaikki muuten tuntuu nyt hyvältä, olemme molemmat todella onnellisia raskaudesta. olen kuitenkin varma, että mieheni ei olisi tukenani raskauden aikaa, jos olisi pienikin mahdollisuus ettei lapsi ole hänen. ja kuitenkin aika varmana pidän että lapsi miehelleni on, niin en uskalla ottaa riskiä ja kertoa tapahtuneesta, ja pilata samalla kaikkea mitä olemme yhdessä aikaan saaneet. mm. aikaisemmat lapset.

Kävi niin, että olin eronnut miehestäni, ja muuttanut väliaikaisesti toisen miehen luo. Palasin kuitenkin takaisin mieheni luo, kuukautiset tulivat normaalisti, myöhemmin huomasin olevani raskaana. Ultrassa sitten paljastui että raskaus oli pidemmällä. Mies kohteli minua, ja myöhemmin lasta, kuin se ei olisi hänen. Ensin kielsin selvittämästä isyyttä, sillä tuo toinen vaihtoehto oli seinähullu. Ensimmäinen ajatus oli lapsen nähtyäni: voi luoja.. Lapsi näytti todella tuolta toiselta.. Myöhemmin testit tehtiin, ja mies, nyt kylläkin ex, on enemmän lapsen isä kuin minä äiti.. Joten ulkonäöstä on paha päätellä.

Minä olisin aika varma, että lapsi on miehesi. Surkea tilanne kyllä, kun epäilys jää..

Niin itse en silloin kertoisi vaan eläisin mielummin valheessa ja pitäisin lasteni perheen pystyssä. Tietenkin riippuen lasten iästä, ovatko he niin vanhoja että kykenisivät ymmärtämään ja jotenkin hyväksymään avioeron ja toisesta vanhemmasta eroon joutumisen?



Jos miehesi ei tukisikaan raskausaikana, palaisiko hän positiivisen isyystestin jälkeen?

meillä on 2 alle kouluikäistä, ja luulen ettei hän antaisi anteeksi tätä, hän on omat virheensä tehnyt, ja minä omani, mutta kun en itse hyväksy tekoani, en voi odottaa että kukaan muukaan hyväksyy.

ap

Tosi kurja tilanne sinulla. Onneksi käytit kuitenkin kondomia vieraan miehen kanssa kondomia.



Mutta asiaan...minä olen tumma: tumman ruskeat hiukset (joku sanoisi jo mustat), ruskeat silmät (kuten vanhemmillanikin...isoäidilläni äidin puolelta sen sijaan oli siniset silmät). Mieheni on vaalea: keskivaaleat hiukset ja siniset silmät. Tyttärellämme (nyt 4v) on ollut koko lapsuutensa vaaleammat hiukset kuin isällään ja siniset silmät. Jos en paremmin tietäisi niin olisin varma että lapsi vaihtui laitoksella. Lapsi kun ei ole isänsä ja minun välimuoto väritykseltään. Minun värini jäivät jonnekin matkan varrelle! Lapsella kun kuitenkin on syntymämerkki jonka huomattiin jo heti lapsen synnyttyä ja kun tuolla tytöllä yhä on samanlainen syntymämerkki niin kyllähän se on uskottava että tämä tyttö on minun. :)



Joten eivät nuo ulkoiset piirteet aina mene ihan niin kuin luulisi...



Tsemppiä. Ihan oikeasti. Elämänkokemusta on täällä sen verran että tiedän ettei mikään ole mustavalkoista.



Ja ei, en ole ap... ;)

mutta ap:n tilanteessa sanoisin, että pidä suusi kiinni. Älä siirrä syyllisyyttäsi muille, siis miehelle ja lapsille. Kanna itse taakkasi. Lapsesi tarvitsevat kokonaisen perheen, tämä syntymätön tarvitsee isän.

En ainakaan itse pystyisi elämään valheessa. Ottaisin sen riskin, että mies haluaa erota. Tällöin tekisin abortin.

avioliitossa menee huonsoti ja silti yritetään vauvaa. Ei uusi vauva ikinä mitään huonoa liittoa pelasta, tuo vaan lisästressiä. Uusi vauva on stressitekkijä hyvässäakin suhteessa. Sinun pitää ottaa aikuinen vastuu tekemistäsi, ja kertoa miehellesi. Tuskin niin kuitenkaan teet -vastuuntuntoinen ihminen ei yritä lisälapsia, kun liitossa menee surkeasti.

En ainakaan itse pystyisi elämään valheessa. Ottaisin sen riskin, että mies haluaa erota. Tällöin tekisin abortin.

Ja ettei abortti ole enää vaihtoehto. Silti useampikin vastaaja on sitä ehdottanut. Missä sisälukutaito?

yrittäisin jaksaa lapsen syntymään asti. Sitten teettäisin isyystestin (mammaksi.fi:ssä myydään) ja eläisin sen tuloksen mukaan. Voitko saada muuten siltä syrjähypyltä sylkinäytettä? Jos tulos olisi, että miehesi on lapsen isä, huokaisisin syvään ja jatkaisin elämää. Mikäli tulos olisi eri, kertoisin miehelle sillä en voisi elää loppuelämää valheessa.