Ihmisen pitäisi saada tehdä sitä missä on hyvä ja mistä nauttii mutta ei se nykyään onnistu

Ei mua tarvita,kun koneelta näkee kaiken ja asiakaspalvelu on lähinnä VITSI....

Meinasin jo otsikkoosi liittyen sanoa, että kannattaa kouluttautua, niin pääsee haluamaansa ammattiin... mutta olet ap aivan oikeassa: tietynlaiset käsityöläisammatit ovat aika hankalia.



Toki käsityöläisiäkin on ja voi olla, että heillä on nykyään jopa hiukan paremmat ansaintamahdollisuudet kuin vielä esim. 90-luvulla. Mutta kyllä se vaatii aikamoista paneutumista ja yrittämistä - mitään ei saavuta siten, että istuu kotona ja odottaa, että joku pyytää tekemään puvun itselleen. Parhaimmat kuitenkin selviävät ompeluyrittäjinä, laatupuvuille on ostajia.

Oletko kenties alan ammattilainen?

Ompelulla toimeentulon saaminen on tosiaan työn takana, ja onnistuu harvalta.

jos tekisin sitä missä oon hyvä. En noista vielä elantoani o saanut, joten teen sitten normitöitä ja puran nuo taitoni sitten harrastuksiin.



Aattele, miten upeisiin vaatteisiin sinä voit itsesi pukea ja lapsesi, jos niitä on. Ja uskoisin, että jos teet itsellesi ja lähipiirille vaatteita ja ne ovat hienoja, voi niitä herätä kaipaamaan joku muukin ja pyytää tekemään, vaikket siitä mitään suurempaa elantoa saisikaan. Ehkä pienen korvauksen kuitenkin, saisit harjoittaa taitojasi ja mieli pysyy vetreänä.

nimim. tuunasin vaatteita kavereille jo kouluiässä

käsityöala, jossa kysyntää riittää. Yksi on hääpukujen ompelu.



Niin Johanna Lättikin aloitti. Kun minä menin naimisiin v. 90. niin Morsmaikku oli Hakaniemen hallin yläkerrassa se pieni koppero. Johanna itse oli tiskin takana. Aina yksin. Nyt Morsmaikku on THE paikka.

on alan koulutus, mutta asiakkaita en ole löytänyt tarpeeksi että oman yrityksen perustaminen kannattaisi. Ei ole varaa montaa kuukautta olla tulottomana.



Onhan se kiva tehdä vaatteita itsellekin ja perheelle, mutta kun se ei riitä minulle. Haluaisin tehdä enemmän, enkä vain harrastuksena. Onhan noita vaatteita ihasteltu useinkin mutta todella harvoin kukaan silti innostuu tilaamaan mitään, lahkeiden lyhennyksiä yms. saattavat joskus pyytää.



T:ap

yrityksestä lopettaa toimintansa ensimmäisten viiden toimintavuoden aikana.

Jotkut onnistuvat - jotkut paremmin ja jotkut kitkutellen (perinnön tai miehen tulojen turvin tms.). Ikävä kyllä modernissa yhteiskunnassa käsityöläisyys elättää aika harvaa riittävässä määrin käsityöläiset ovat yleensä aina olleet hyvin pienituloisia ihmisiä.

Kyllähän minä tekisinkin mielelläni kallita pukuja vaikka linnanjuhliin, mutta silloin pitäisi olla sen verran tunnettu että ihmiset tulisivat minulta tilaamaan, tai tuntea itse paljon ihmisiä jotka saavat kutsuja juhliin. Ei oikein onnistu ilman oikeita suhteita.



Tässä olen nyt jonkin aikaa pohtinut yrittäjäksi ryhtymistä, mutta en ole vielä uskaltanut. Pitäisi olla tosi hyvä idea ja osata mainostaa oikein että pärjäisi. Millä kummalla niitä oikeanlaisia suhteita saa aikaiseksi jos ennestään ei ole yhtään?



T:ap