Lue keskustelun säännöt.
miten oppisi arvostamaan omaa elämää?
24.02.2009 |
ajattelen tosi negatiivisesti itsestäni ja elämästäni, mun on vaikea olla tyytyväinen. elämässäni on ollut kyllä aika paljon vaikeuksiakin, mutta en haluaisi silti jumiutua negatiivisiin ajatuksiin.
haluaisin olla vain onnellinen, kadehdin aina muita parejakin kun näyttävät onnellisilta. silti, vaikka tiedän että kotona voi tilanne olla toinen kuin miltä päälle näyttää. mutta esim. hääparit näyttävät aina niin ihanan rakastuneilta, että haaveilen voi kun joskus olisin itsekin noin onnellinen. olen kateellinen.
oma elämä tuntuu vaan jotenkin surkealta, kuin muilla olisi parempaa. silti mullakin voisi moni asia olla paljon huonomminkin.
Kommentit (3)
tai onko joku saanut muutettua negatiivisuuden muuksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että se olisi parempi. Ihan konkreettisesti. Jos vastaat ympäripyöreästi 'olisin rikkaampi' tms., kysy itseltäsi, mitä ihan kokreettisesti tekisit sillä rahalla, miten se tekisi sinut onnelliseksi, voisitko saavuttaa saman vähemmällä rahalla jne. Voi olla, ettet keksi mitään ja ymmärrät olevasi melko onnellinen. Tai ehkä keksit sellaisia asioita, jotka olisi helppokin muuttaa.
Järjestä itsellesi, perheellesi tai itsellesi ja miehellesi viikonlopuksi jotain pientä spesiaalia. Milloin olette viimeksi käyneet elokuvissa, ulkona syömässä, pulkkamäessä tai kylpylässä?
Oletko saanut käsiteltyä sinulle tapahtuneet negatiiviset asiat? Parikin kertaa psykologin tai vaikka diakonin juttusilla voisi auttaa.
Itselläni auttaa aina, kun katson nukkuvaa lastani. Vaikka tunti sitten olisin ollut repimässä hiuksiani, on se vaan rauhallisesti sängyssään pylly pystyssä tuhisevana niin ihana, ettei voi kuin itkeä onnesta. (Ja seuraavana päivänä taas menee hermot monta kertaa...)
kiitos tästä. kirjoituksesi oli tosi hyvä, sain siitä ajattelemista.
täytyy varmaan miettiä mitkä asiat ihan käytännössä tekisivät minusta onnellisen. laittaa vaikka paperille.
noita "spesiaaleja" juttujakin voisi todella koittaa järjestää useammin. aika harvoin niitä on, tahtoo elämä olla vain semmoista arjen pyörittämistä. kerran ollaan miehen kanssa oltu tämän vuoden puolella yhdessä pois kotoa, juhlistimme syntymäpäiviäni ja menimme ulos syömään ystävien kesken. sitä ennen joskus syksyllä... omaa aikaakaan ei mulla kauheasti ole, tosin siihen on nyt tullut parannusta sen verran että käyn kerran viikossa jumpassa. se on oikeastaan kaikki. todella harvakseltaan on ehkä jotain muuta.
ja noista elämässäni olleista huonoista asioista, niiden käsittely on vielä kesken. olen sairastunut masennukseen, oikeastaan jo hyvin kauan aikaa sitten, mikä tietysti osaltaan vaikuttaa tähän negatiiviseen ajattelutapaan, itsensä ja oman elämän vähättelyyn ja vaikeuteen iloita asioista. vihdoin sentään saan apua, käyn terapiassa ja toivon kovasti että sitä kautta löydän suunnan parempaan ja saan kaikki ikävät asiat käsiteltyä mitä olen elämässäni kohdannut.
ap