Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
rakastanko varmasti tätä viidettäkin..
24.02.2009 |
raskaus on nyt puolivälissä, ja tuntuu lähinnä ahdistavalta olla raskaana, mistä tämä vois johtua? en muista onko mulla ollut yhtä negatiivisia tunteita toisia vartoessa. mut nyt tuntuu jo sekin pahalta, et täytyy olla sairaalassa pari päivää tän uuden kans, kun koen et minun olisi tärkeämpää olla kotona isompien lasten kanssa.
olenko nyt vaan haukannut liian ison palan, enkä pärjääkkään näin monen lapsen kanssa? näitä kysymyksiä on päässä ihan miljoona.. kertokaa onko jollain muulla ollut tällaisia, ei niin ruusuisia ajatuksia, odotusaikana?
Kommentit (10)
Alussa vauva-aikakin oli rankempaa kuin aiemmin. Mutta kyllä ne vauvan hymyt veivät sydämen mennessään kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
edes ajatella, saati sanoa ääneen noin, RAKASTANKO VARMASTI TÄTÄ VIIDETTÄKIN.. Toivottavasti rakastat kun olet raskaaksi hankkiutunut!!
tekemään enemmänkin. Tunteet eivät katoa sillä, että ne kielletään. Jokaisella meillä on negatiivisia tunteita ja pelkojakin, enemmän olisin huolissani ihmisestä, joka ei kykene edes itselleen niitä tunnustamaan.
2
edes ajatella, saati sanoa ääneen noin, RAKASTANKO VARMASTI TÄTÄ VIIDETTÄKIN.. Toivottavasti rakastat kun olet raskaaksi hankkiutunut!!
Tuntuu, etten koskaan ole näin ristiriitaisissa tunnelmissa vauvaa vielä odottanut. Ehkä mitta alkaa olla täynnä raskaanaoloa, koska en nauti yhtään raskaudestani. Muakin ahdistaa ja masentaakin. Tuntuu äärettömän pitkältä ajalta olla vielä syksyyn asti raskaana. Sen vauvan kyllä haluan satavarmasti!
Ehkä tämä on merkki, että ei enempää lapsia tämän jälkeen. Tulee oman jaksamisen rajat vastaan.
Minkä ikäinen olet? Mä 30v.
kun annettiin vauvalle lupa tulla. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti vaan väsymystä ja kyllästymistä jatkuvaan raskaanaoloon. Eihän se ole kenellekään ihan luonnollinen olotila - tai useimmille ei ainakaan paras mahdollinen. Varmasti rakastat tulevaa vauvaa ja jaksat taas ihan eri tavalla, kun raskauden vaivat ovat takana. Lisäksi voit synnytyksen jälkeen asennoitua elämään sillä tavalla, ettei sun tarvi enää koskaan olla raskaana, vaan saat keskittyä niihin olemassaoleviin lapsiisi, eikä sun tarvi enää vauvakuumeilla ja haaveilla uudesta vauvasta. Hyvin se menee!
Minkä ikäinen nykyinen kuopuksesi on? Meidän kuopus ehtii täyttää juuri 3v. ennen kuin tulokas syntyy.
t. se toinen viidettään vartova :)
samaa ja toinen on tulossa. Lähinnä rakastanko yhtä paljon, kuin esikoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin odotan viidettä enkä ole kyllä yhdenkään raskausajasta nauttinut enkä etukäteen lasta rakastanut. Vatsassa tuntuu pikemminkin olevan kammottava alien-parasiitti :)
Yhteen lapsista rakastuin heti kun hän oli syntynyt - ei ollut esikoinen, mutta oli tarpeeksi rääpäle, surkea, itkuinen ja kontaktia ottamaton - eli juuri sellainen jota rakastan yli kaiken. Muut lapset ovat olleet isoja, terveitä ja reippaita. Heidät olen hoitanut parhaani mukaan, mutta rakkaus on kyllä syntynyt vasta kouluiässä. Kolme ekaa ovat minulle nyt tosi tärkeitä ja läheisiä, neljännen kanssa vielä odotellaan että kasvaisi. Tämän viimoisen kanssa toivoisin että iskä jäisi vähäksi aikaa kotiin hänen kanssaan, että saisin keskittyä palkitsevampaan puuhaan kuin pikkulapsen kanssa ajan viettämiseen. Mutta jos en saa töitä, niin sitten se on taas minun hommani. Ja teen sen parhaani mukaan kuten ennenkin, odotellen että kasvaa vähän. Ja jos onnistuu niin väännän sille heti perään vielä leikkikaverinkin ;)
nimimerkillä samoja tunteita läpikäynyt
Alue: Aihe vapaa
mieli on vaan tällä hetkellä kovin musta, eikä ole tietookaan mistä vois johtua.. siksipä kyselen miten tavanomaisia tällaiset tunteet on. ap