Lue keskustelun säännöt.
Mitenkäs tässä pitäisi toimia?
23.02.2009 |
Kyseessä 1v2 kk esikoistyttö. On siis ainut lapsemme tällä hetkellä, joten aikaisempaa kokemusta ei ole. Tyttö on ollut kuin enkeli...tähän asti.
Nyt Tyttö ei kestä ollenkaan kieltoja tai kun asiat ei mene niinkuin hän haluaa niin heti itkee ja huutaa ja kiljuu. Miten tähän tulisi suhtautua? Olla huomioimatta? Olen yrittänyt kiinnittää huomion muualle mutta tyttö saa niin kovan raivarin että ei onnistu. Mitä pitäisi tehdä?
Toinen asia...tyttö on yhtäkkiä alkanut kerjäämään koko ajan ruokaa? ja varsinkin maissinaksuja ja muumikeksejä, joita sai tässä hiljattain maistaa? Olenko huomioimatta? Tästäkin seuraa hirveät raivarit jos ei saa.
Auttakaa minua kun en oikein tiedä miten tulisi itse olla etten ainakaan pahenna tilannetta? voisiko olla uhmaa jo kyseessä, vai onko yhtäkkiä alkanut saada temperamenttia?
Olisin kiitollinen vastauksista?
Kommentit (3)
Tuli heti parempi mieli. Olen tuntenut olevani jotenkin hukassa kun yhtäkkiä tyttö muuttui ja ajattelin olenko tehnyt jotakin väärää jo nyt ; )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huutavaa lasta.
Täytyy vaan selittää ettei makeita herkkuja syödä joka päivä. Karkkipäivä olisi hyvä ottaa käyttöön. Lapset oppii ja hyväksyy aika pian ettei karkkia saa kuin karkkipäivänä.
Tuossa iässä lapsi oppii tästä maailmasta sen, että aina asiat eivät mene, niin kuin hän on pienessä päässään ajatellut (eli lapsen ajatuskyky alkaa kehittyä) ja siitä seuraa turhautumista - eli kiukkua ja itkua. Tuo ei ole vielä varsinaista uhmaa, se tulee myöhemmin.
Lapsi on oppinut myös sen, että muumikeksit ja maissinaksut ovat hyviä ja niitä on kiva ihan itse syödä, eli haluaa "harjoitella" tätä oppimaansa uutta asiaa lisää ja lisää ja lisää... :-)
Lapselle kannattaa vaan sanoa, että nyt ei ole keksipäivä (esim. jos on ajatus ottaa joskus ns. karkkipäivä käyttöön) tai sitten vaan piilotat ne keksit ja maissinaksut ja sanot että ne loppuivat.
(Poissa silmistä, poissa mielestä...)
Pitkää pinnaa ja kärsivällisyyttä, huumoria ja lempeää ymmärrystä tarvitaan :-)