Lue keskustelun säännöt.
anoppi osti/tilasi tyttärelleni vaatteita synttärilahjaksi, vaikka minä kielsin. Mitä tehdä??
23.02.2009 |
Asia menee siis näin:
Minulla oli vaatekutsut, joissa anoppi ehdotti että hän voisi sieltä tilata tyttärelleni vaatteita synttärilahjaksi. Minä emäntänä sain tilata vaatteita jo sieltä ilmaikseksi ja mielestä muita hyviä vaatteita mallistossa ei ollutkaan. Joten sanoin, anopille kohteliaasti että älä osta täältä, kun mielestäni tässä ei ole enää kovin sieviä ja ajattelin ehdottaa, että ostaisi sillä samalla rahalla tytölle jotain hyödyllistä tai muuta. Ja asia oli anopille ok. Mutta nyt sitten kun vaatteet saapuivat, niin anoppi oli kuitenkin tilannut tytölleni vaatteita ja antaa ne sitten synttärilahjaksi.
Mitä siis teen? Olin ajatellut juuri hänelle ehdottaa, että ostaa tytölle kevät haalarin tai yhden kivan lelun. Ärsyttää tuollanen!!!! Tekisi mieli sanoa anoppille suoraan, että eihän vaan nuo vaatteet ole tulossa tytölle synttärilahjaksi, koska eivät ole mielestäni edes sieviä! !!!!
Kommentit (52)
Eikä suinkaan niinkuin joku sanoo tai neuvoo.
Mutta useinhan on myös niin että on muitakin tapoja tehdä asioita ja niistä tulee yhtä hyvä.
ja jos vauveli on saanut 40 ml maitoa yhden kerran sen sijaan että yleensä on juonut 150 ml. Mitä väliä? vauva selvisi hengissä ja voi hyvin... parempi kai sekin 40 ml kuin ei lainkaan.
Joutavaa stressiä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
entä jos vaan sanoisit kiitos ja opettaisit lapsesikin sanomaaan sen.
Miksi ihmeessä pitäisi suuttua, jos anoppi ostaa lahjoja?? En ymmärrä en... Hankkisitte oikeita ongelmia!
muuten en käsitä, miksi anoppia, kokenutta äitiä, pitää ohjeistaa jollain typerillä lappusilla. Mä näkisin punaista, jos aikanaan mun miniä toisi mulle jotain kirjallisia ohjeita, miten lapsen kanssa toimitaan. Kun kerran hoitoon tuodaan, niin silloin luotetaan hoitajaan myös. Eihän se lapsi siitä rikki mene, vaikka joku muu antaakin ruokaa toisin, nukuttaa toisin jne. Useinhan sitä kysytään vanhemmilta, jotta kaikki menisi sujuvammin, rutiinien mukaan, mutta kyllä se on hoitajasta itsestään kiinni, miten haluaa toimia, kun ei vaaranna lasta.
Eipä ole itselle eläessäni tullut mieleen viedä jotain ohjeita mummuille lapsen hoitoa varten... Eiköhän mummut osaa ihan itse ajatella omilla aivoillaan. Ja jos eivät osaa, niin sitten en vie yökylään.
Hän halusi ostaa ne lahjaksi, et sinä. Kai anoppilla on sentään oikeus ostaa sellaisia lahjoja kuin hän haluaa?????
Jos sinun mielestä ei ollut sieviä mutta anopin mielestä oli?
Tuntuu varmaan tosi kivalle kun kielletään ostamasta, kielletään kuin pientä lasta.
Anoppi kelpasi siis kutsuille mutta ostaa ei saa? miksi pyysit hänet kutsuille? että itse saat juhlasi pidettyä ja saat emännöimispalkkiosi?
Siis mummo innostui tilaamaan vaatteita lapsenlapselleen ja sinä hyödyit asiasta (sait isomman emännänlahjan ja lapsi vaatetta) ja siitä tulee tällainen mekkala. Kuule paa nyt välit poikki noin kamalan ihmisen kanssa!!!
Ei enempää, eikä vähempää. Anopin mielestä sinä et määrää lapsesi asioista, vaan hän kävelee tietoisesti varpaille ja katsoo, mihin paikkaan sinä suostut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hoidetaan juuri samalla tavalla kuin äitikin häntä hoitaa??
Tuskin kukaan niin tekee. Jokaisella on oma tapansa olla mummo ja pappa ja ne heille pitää sallia. Haluat selvästi osoittaa että tämä lapsi on minun, ikään kuin anoppi ei sitä jo tietäisi. Mutta sinäkään et täysin omista sitä lastasi, hänellä on oikeus isovanhempiin.
Kaikkien tavat ei ole samanlaisia eikä tarvitsekaan.
kyllä se anoppi niitäkin tuottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joka oli siis vaan yksittäinen esimerkki. Parin kuukauden ikäisen vauvan hoidossa on mielestäni perusasiat aika tärkeitä, ruoka, uni, syli ja kuiva vaippa. Kyllä vaan pienen vauvan äitinä tuntui aika pahalta kuulla, että vauva oli itkenyt nälkäänsä, eikä mummu ollut keksinyt, mikä mättää, kun oli jo ruokaakin antanut (kolmasosan siitä, minkä vauva yleensä syö!). Ja kun olin tosi tarkat ohjeet antanut tuollaisten tilanteiden välttämiseksi.
Mutta tuo siis oli vaan esimerkki siitä, kuinka meidänkään mummoille ei jostain ihmeen syystä tunnu sanotut asiat aina menevän perille...? Ja edelliseen viestiinkin jo kirjoitin, etten enää jaksa asiasta stressata, mutta pienen vauvan kohdalla hoito-ohjeiden noudattaminen on mielestäni tärkeää.
joka oli siis vaan yksittäinen esimerkki. Parin kuukauden ikäisen vauvan hoidossa on mielestäni perusasiat aika tärkeitä, ruoka, uni, syli ja kuiva vaippa. Kyllä vaan pienen vauvan äitinä tuntui aika pahalta kuulla, että vauva oli itkenyt nälkäänsä, eikä mummu ollut keksinyt, mikä mättää, kun oli jo ruokaakin antanut (kolmasosan siitä, minkä vauva yleensä syö!). Ja kun olin tosi tarkat ohjeet antanut tuollaisten tilanteiden välttämiseksi.
Mutta tuo siis oli vaan esimerkki siitä, kuinka meidänkään mummoille ei jostain ihmeen syystä tunnu sanotut asiat aina menevän perille...? Ja edelliseen viestiinkin jo kirjoitin, etten enää jaksa asiasta stressata, mutta pienen vauvan kohdalla hoito-ohjeiden noudattaminen on mielestäni tärkeää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppi päättää lahjoista, joita antaa.
Aika yksinkertaista.
Hyvän ohjeen olet jo saanutkin: opettele kiittämään.
... opettele kiittämään!
Varmaan anoppi tai kuka muu tahansa saa ostaa lahjan saajalle sitä mitä haluaa. Lahjat ovat mielestäni sellaista, että ei niistä mäkätetä jälkikäteen. Niistä kiitetään. Ikävää on tietysti, että sinun toivettasi ei kuunneltu, mutta lahjan antaja on ajatellut antavansa sitä minkä koki itse kivaksi/ihanaksi tms.
Ja muista se, että se mikä vaate on kiva, on aivan täysin katsojan silmässä. Sinun näkemyksesi kivasta lastenvaatteesta on vain SINUN näkemyksesi.
Olen itsekin vähän sortunut siihen ajatteluun, että vain ne lasten vaatteet on kivoja mista minä tykkään. Mutta tajusin sen jo sitä tehdessäni ja lopetin "valikoimisen" lyhyeen. ON aika egoistista, etenkin kun lahjoista puhutaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta tuo siis oli vaan esimerkki siitä, kuinka meidänkään mummoille ei jostain ihmeen syystä tunnu sanotut asiat aina menevän perille...? Ja edelliseen viestiinkin jo kirjoitin, etten enää jaksa asiasta stressata, mutta pienen vauvan kohdalla hoito-ohjeiden noudattaminen on mielestäni tärkeää.
jos jo etukäteen tiedät, ettei sanotut asiat mene perille...??
myös anopilta tuo käyttäytyminen, mutta otatte vaatteet vastaan ja myyt jos ei tule käytettyä ja ostat sitten sen mieluisan kevätpuvun. Tuskin anoppi olisi osannut ostaa sinulle mieluista pukuakaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhuit että et ostaisi anopille mitään mitä hän ei halua. Anoppihan osti tytöllesi ei sinulle. Ethän sinä niitä vaatteita pue päällesi!!!
mutta nyt itse asiaan.. tuohon vaate asiaan. Voi hyvänen aika minkälainen häly siitä nousi. Minähän tosiaan päätin täältä ensin kysyä asiasta, ennekuin teen yhtään mitään. Tiedän, että ärsyyntyneenä kaikki näyttää huonommalta ja saattaa sanoa jotain, mitä ei ehkä myöhemmin sanoisi.
Tietenkin olen kiitollinen lahjoista joita anoppi antaa(vaikka toista lapsenlastaan lellii enemmän, josta olen myös vähän katkera) ja tiedän että monet lapset täälläkin eivät saa mummoiltaan mitään. kun ei esim ole mummoa tai mummolla ei ole rahaa tai juo ne rahat...
Mutta ehkä kysyn sievästi asiasta, kun tänään tai huomenna vien ne vaatteet anopille. ja tyydyn ns. kohtaloon. Kiitän tietenkin sitten lahjasta, oli se mikä hyvänsä! Ja yritän ajatella anopista niitä hyviä puolia! :)
ap
Anoppini on mukava ja fiksun oloinen ihminen, joka on kasvattanut miehenikin hyvin. Koska hoito-ohjeet on aika paljon 30 vuoden aikana muuttuneet, annoimme aika tarkat ohjeet vauvamme hoitamiseksi. Toki ensimmäinen hoitokerta jännitti ja ainoat ihmiset kenelle olisimme uskaltaneetkaan vauvan jättää oli anoppi tai oma äitini. Siksi olinkin niin yllättynyt, miksi ei ollut kuunnellut/ymmärtänyt/muistanut/halunnut noudattaa ohjeita... Sen jälkeen hän onkin hoitanut lastamme vasta isompana, kun ei kaikki nuo ohjeet ja rutiinit ole niin tärkeitä.
Miksi ihmeessä jätät noin pienen vauvan hoitoon, jos et hoitajaan luota?
joka oli siis vaan yksittäinen esimerkki. Parin kuukauden ikäisen vauvan hoidossa on mielestäni perusasiat aika tärkeitä, ruoka, uni, syli ja kuiva vaippa. Kyllä vaan pienen vauvan äitinä tuntui aika pahalta kuulla, että vauva oli itkenyt nälkäänsä, eikä mummu ollut keksinyt, mikä mättää, kun oli jo ruokaakin antanut (kolmasosan siitä, minkä vauva yleensä syö!). Ja kun olin tosi tarkat ohjeet antanut tuollaisten tilanteiden välttämiseksi.
Mutta tuo siis oli vaan esimerkki siitä, kuinka meidänkään mummoille ei jostain ihmeen syystä tunnu sanotut asiat aina menevän perille...? Ja edelliseen viestiinkin jo kirjoitin, etten enää jaksa asiasta stressata, mutta pienen vauvan kohdalla hoito-ohjeiden noudattaminen on mielestäni tärkeää.
jos noin "kiitollinen" olet hänen antamistaan lahjoista. Mulle tuli tätä ketjua lukiessa mieleen, että ap:n on pakko olla provo, ei noin kiittämättömiä ihmisiä olekaan?? Onko ap lapsesi ihan vauva vasta, eikä siis itse osaa päättää mistä vaatteista tykkää ja mistä ei. Olen oman kolmevuotiaani kanssa usein eri mieltä ihanimmista vaatteista, mutta totta kai annan hänen pukea niitä omasta mielestään kivoimpia päälle!
Ja jos lapsi on isovanhemmilla hoidossa, eikö silloin isovanhemmat saa hoitaa lasta niin kuin parhaiten osaavat, tuskin ne lapset siitä kärsivät (en nyt tarkoita tuota yhtä, jonka vauva oli saanut liian vähän maitoa)? Miksi ihmeessä lasta pitäisi hoitaa juuri niin kuin sinä aina hoidat?
Huh huh, jos ihan oikeasti tällaisia ihmisiä on olemassa...
Raivoaisitko samalla tavalla, vai antaisitko asian olla? Mun mielestäni sulla ei ole mitään kommentoitavaa muiden antamiin LAHJOIHIN vaikka ne olisi annettu sulle itsellesi. Jos ei miellytä, älä käytä niitä tai myy eteenpäin. Niin mäkin olen tehnyt lähes kaikille äitini antamille vaatelahjoille (naisparalle ei oikein mene jakeluun, että en halua käyttää keinokuituvaatteita). Mutta raivonnut tai pottuillut en ole niistä koskaan, kiitän kauniisti ja pakkaan samantien poismenevien lootaan.
Sinä olit tilannut jo kaikki mahdolliset nätit vaatteet itse. Mutta jotain oli anopinkin tilattava, kun kerran kutsuille oli tullut. Ja sitten vielä kohteliaasti kysyi sinultakin, että jos tilaisi. Mitä ihmettä anoppisi olisi pitänyt tehdä?
Ei kutsuille tulla ja olla sitten tilaamatta mitään. Jos kaikki vaatteet ei sinulle kelvanneet, niin olisit jättänyt jotain itse tilaamatta ja antanut anopin tilata ne. Tai sitten olisit jättänyt anopin kutsumatta, jos hän ei kuitenkaan saanut mitään tilata, kun sinun täytyi haalia kaikki kelvollinen omaan tilaukseesi.
Mutta en siis käsitä, miten anoppisi olisi edes voinut toimia fiksusti. Jättää kokonaan tilaamatta? Kyllähän sekin aika töykeää olisi ollut.
No, jospa ne vaatteet on tarkoitettu jollekin muulle kuin sinun lapsellesi. Ehkä mitään ongelmaa ei tosiaan edes ole, vaan vaatteet eivät olekaan sinun lapsellesi.
Haloo, mammat! Ei se anoppi teille niitä lastenvaatteita osta.
Itse inhoan pinkkiä ja hileitä mutta kun tyttö tykkää niin anoppi hänelle ostaa. Ja ostakoon, eihän ne minulle tule, en minä niistä päätä.
Miksi pitää kysyä lupa mitä lapselle saa antaa lahjaksi? Eiköhän se anoppi halua ihan itse valita ja päättää. Etkä sinä voi lapsen lahjoja alkaa myymään, ei ne sun ole vaan lapsesi!!!