Partio, onko hyvä harrastus?

täysin tapauskohtaista. tarjoaa ikävä kyllä vallan väärinkäytölle erinomaiset mahdollisuudet.

Vierailija kirjoitti:

Partiossa voi olla ihan hyvät tavoitteet, mutta en pidä siitä, että ryhmiä vetävät pienet lapset. 10-12-vuotiaat voivat olla omasta mielestään ihan sopivia vetäjiä, mutta eivät pysty pitämään kuria tai estämään kiusaamista ryhmissä.

Ei noin nuoret ole ohjaajana missään, sudenpentuikäisillä pitää olla aikuinen vetäjänä ja apuohjaajaksikin pääsee vasta kun on vähintään yläkouluikäinen. 

Vierailija kirjoitti:

Uskonnollisuus tuli yllätyksenä ja oli aika kauheaa katsella ja kuunnella kun pikkulapsilla huudatetaan tuota partiolupausta "lupaan rakastaa Jumalaa" jne. Ihan selvästi uskonnollinen harrastus.

Siitä lupauksesta on myös ei-uskonnollinen versio. Oman lapseni partioryhmässä on väkeä 3 eri uskontokunnasta, joukossa mm. muslimi, kirkkoon kuuluvia on vähemmistö.

Turvallinen ympäristö uusille kokeiluille. Käsitykseni mukaan sekä ensi kännit että seksikerrat on mukava hoitaa tuttujen kavereiden kanssa retkellä.

Tuleeko tuo jostain Aku Ankasta, että kuvitellaan partiossa tehtävän useinkin jotain solmuja? Joo, niitä tehdään ehkä meripartiossa, että osaa veneen köydet sitoa, mutta muuten tuskin edes kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Turvallinen ympäristö uusille kokeiluille. Käsitykseni mukaan sekä ensi kännit että seksikerrat on mukava hoitaa tuttujen kavereiden kanssa retkellä.

Tuskinpa vaan, alkoholnkäytöstä potkaistaan saman tien pois. 

Harrastin partiota pitkään mutta valitettavasti harrastus jäi lukion jälkeen työ- ja opiskelukiireiden takia.

Mulla on oikein hyvät kokemukset kyseisestä harrastuksesta, meillä oli hyvä porukka joiden kanssa sitten tulikin vedettyä niin vartiota, sudarilaumaa kuin retkeiltyä muiden johtajien kanssa. Aikaa meni harrastukseen toki älyttömän paljon mutta eipä se haitannut.

Tuo minkä ikäisiä johti minkäkin ikäinen vähän riippuu varmaan lippukunnastakin. Meillä oman vartion sai jo yläasteelle siirtyessä ja sudarijohtajat oli vähintäänkin lukioikäisiä.

Oman lippukunnan leirit oli edullisia, sen sijaan isommat tapahtumat, esim. suurleirit toki hintavampia. Kunnon varusteita (esim. rinkka, vaelluskengät, makuupussi) tuli hankittua pikkuhiljaa kun näki että kiinnostus harrastukseen säilyi, siihen asti mentiin osittain lainakamoilla.

Partio on mielestäni harrastuksista siitä monipuolisimmasta päästä. Siellä oppii solmujen, morsetuksen,ea-taitojen ja retkeilytaitojen ohella luonnon arvostamista, perusruuanlaittotaitoja, konsteja pärjätä ilman sähköä ja ennen kaikkea omatoimisuutta ja vastuunottokykyä. Harrastin aikanaan yhdeksän vuotta aktiivisesti partiota enkä sinä aikana oikeastaan kaivannut mitään muita harrastuksia. Retket ja leirit olivat parhaita, sillä niillä pääsi nukkumaan teltassa tai puulämmitteisessä kämpässä, sai valvoa kipinämikkona, ruoka oli hyvää kun päivän ulkoili ja ennen kaikkea sai viettää aikaa ilman hössöttäviä vanhempia.

Jos haluat nykyvanhempi kasvattaa lapsestasi omatoimisen, suosittelen partiota.

Äitini puoliksi pakotti mut liittymään partioon muutettuamme uuteen kaupunkiin 90-luvulla. "Saat kavereita" jne.

No en. Rehellisesti, tappavan tylsää kuppikuntaista toimintaa. Mitään solmuja tms. ei todellakaan opeteltu, kerran viikossa kokoonnuttiin lähinnä kaivamaan nenää, ehkä vahingossa askarreltiin joku kynäpussi.

Leireillä oli yhtä tylsää, pahaa ruokaa ja jotain käpyjen tunnistamista. Lopetin vuoden kärsittyäni. Ei jäänyt ikävä. Kiva jos jollekin sopii, mulle ei.

Partion tarkoituksena on saattaa syntyvyys suomessa nousuun. Nääs kesäisin menemme leirille johonkin korpeen jumalan selän taa, ja siellä sitten teemme asioita, jotka nostavat suomen uuteen kukoistukseen.

Siis hommahan menee niin, että ensin mukava ohjaajatäti tulee kertomaan meille seksistä, ja sitten rohkaisee meitä kokeilemaan sitä. Jostain syystä ehkäisystä ei muistuteta sanallakaan, sillä ohjaaja sattuu olemaan lesta. Lopulta sitten on partiotytöillä maha pystyssä ja uusia pikkupartiolaisia alkaa talven jälkeen putkahdella maailmaan.

Poikani 12v. on ollut partiossa useamman vuoden kaveriporukassa ja tykkää. Partio onkin juuri sopivaa toimintaa liikkuvalle, fiksulle ja osaavalle miniteinille, jos ohjaajat ovat fiksuja ja asiallisia. Heillä on ollut vaikka mitä mielenkiintoista, kuten pimeäsuunnistusta, tulenkäsittelytaitoja, ensiaputehtäviä haastavissa oloissa jne.

Alkusyksyn partiotaitokilpailu oli myös tosi jännä kaveruksille. Heillä ei ollut aikuista/itseään vanhempaa reitillään mukana, vaan pojat tekivät kaiken omassa viiden hengen ryhmässään, suunnittelivat reissun ruoatkin keskenään. Kännykkää ei saanut käyttää koko leirin aikana, vaan piti pärjätä omilla opituilla ja keksityillä taidoilla.

Tulossa on myös nyt talvella parin päivän viikonloppuleiri metsäolosuhteissa. Jeesustelua ei partiossa ole ollut, mutta siellä on korostettu toisesta huolehtimista, ryhmähenkeä ja järkevyyttä toimia erilaisissa olosuhteissa erilaisten ihmisten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Partion tarkoituksena on saattaa syntyvyys suomessa nousuun. Nääs kesäisin menemme leirille johonkin korpeen jumalan selän taa, ja siellä sitten teemme asioita, jotka nostavat suomen uuteen kukoistukseen.

Siis hommahan menee niin, että ensin mukava ohjaajatäti tulee kertomaan meille seksistä, ja sitten rohkaisee meitä kokeilemaan sitä. Jostain syystä ehkäisystä ei muistuteta sanallakaan, sillä ohjaaja sattuu olemaan lesta. Lopulta sitten on partiotytöillä maha pystyssä ja uusia pikkupartiolaisia alkaa talven jälkeen putkahdella maailmaan.

Höpsistä heijaa vaan, kylläpä sinulla onkin huonot jutut... Hohhoijaa...

Vierailija kirjoitti:

Harrastin partiota pitkään mutta valitettavasti harrastus jäi lukion jälkeen työ- ja opiskelukiireiden takia.

Mulla on oikein hyvät kokemukset kyseisestä harrastuksesta, meillä oli hyvä porukka joiden kanssa sitten tulikin vedettyä niin vartiota, sudarilaumaa kuin retkeiltyä muiden johtajien kanssa. Aikaa meni harrastukseen toki älyttömän paljon mutta eipä se haitannut.

Tuo minkä ikäisiä johti minkäkin ikäinen vähän riippuu varmaan lippukunnastakin. Meillä oman vartion sai jo yläasteelle siirtyessä ja sudarijohtajat oli vähintäänkin lukioikäisiä.

Oman lippukunnan leirit oli edullisia, sen sijaan isommat tapahtumat, esim. suurleirit toki hintavampia. Kunnon varusteita (esim. rinkka, vaelluskengät, makuupussi) tuli hankittua pikkuhiljaa kun näki että kiinnostus harrastukseen säilyi, siihen asti mentiin osittain lainakamoilla.

Valtakunnalliset säännöt muuttuivat jokunen vuosi sitten, sudari-ikäisten johtajan pitää nykyään olla aikuinen ja seikkailijaikäistenkin johtajan pitää olla vähintään vaeltaja eli käytännössä yli 18 v siinäkin.

En tiedä partiosta muuta, mutta ovat ainakin kovia roskaamaan metsiä ja sytyttelemään nuotioita minne sattuu. Lisäksi mölyävät kuin vähäjärkiset.