Onko normaalia, että mieheni vaatii, että kotona pitää olla

mutta ei VAATIA. Siinä on iso ero. Vaatiminen kuulostaa siltä, että mies on jälleen kerran yksi narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivä. Pyytäminen on eri juttu. Tosin leipominen joka päivä kuulostaa ylipäätään oudolta, koska koko perhe paisuu kohta kuin pullataikina... Riippuu toki siitä, mitä leivot.



Älä alistu tuollaiseen.

Itse en moiseen alentuisi eikä kyllä mulla tuollaista ukkoakaan olisi..

Eli en usko koko juttuun. Eihän missään perheessä kulu niin paljon leivonnaisia, että voisi leipoa joka päivä. Meitä oli lapsuudenkodissani seitsemän henkeä ja äiti leipoi kyllä kieltämättä usein, kaikki leivät ja kahvileivät olivat itse leivottuja, muttei sentään joka päivä leivottu.

Erään ystäväni lapsuudenkodissa leivottiin joka ikinen päivä. Ja olivat muuten hoikkia kaikki; usein leivottiin sämpylää, leipää tai pikkupullia, joita syötiin iltateellä 1-2 kpl. Olivat sellaista säästäväistä, luomuhenkistä porukkaa, ja vaikka äiti leipoikin, niin isä kantoi kortensa kekoon mm. hoitamalla puutarhaa ja keräämällä kesällä kymmeniä litroja marjoja.



Ystäväni on tottunut jokapäiväiseen leipomiseen ja jatkaa perinnettä kotonaan. Homma käy häneltä suurinpiirtein yhtä kätevästi kuin minulta hedelmän kuoriminen ja parin paahtoleivän laittaminen välipalaksi.



Ehkä miehesi on ystäväni veli ;-D ja kun on tottunut, niin toivoisi leipomuksia. Eikä ymmärrä, että useimmille se on suuri työ. Ei silti saa vaatia.