Haluaisin antaa lapselleni kaiken...

Jos lapsi jotain kovasti haluaa, niin tekee mieli se sopivassa tilanteessa antaa.

että haluaisit shoppailla rajattomasti leluja ja lastenvaatteita ;-).



Tuttu juttu, olemme mieheni kanssa samanlaisia. Jos menemme lastemme kanssa lelukauppaan, niin pyrimme "kasvattamaan" lapsiamme, eivätkä saa kinuta tavaroita.



Mutta auta armias jos pääsemme mieheni kanssa kahdestaan lelukauppaan. Kärrit on täynnä ja kaikki mahdollinen tarttuu mukaan. Koska emme halua kaataa kaikkia lahjoja lastemme syliin, jemmaamme ne hyllyyn, ja lapset sitten osottelevat ja kyselevät, mitä ja kenelle lahjat ovat.



Varsinkaan paketoiduista lahjoista emme monesti edes muista, mitä niissä on. Lapset saavat sitten paketteja ympäri vuoden palkkioksi hyvin tehdyistä jutuista tms.



Lastenvaatekaupassa olen samanlainen. Lapsille torsääminen ei kolkutta omatuntoa niin kuin itselle tuhlaaminen.

Mä lähinnä mietin, että miten pääsisin eroon kaikesta kamasta joka meillä lojuu lastenhuoneiden lattioilla.

Saavat toivomansa jutut. Ja lasten ollessa mukana kaupoissa, eivät pyydä mitään.

Kahdestaan miehen kanssa/yksin ollessani ostelen lapsille vaatteita.

Niitä kertyy miltei joka kauppareissu, jos lapset ovat muualla..

Pyrin sillä tavalla antamaan lapsille kaiken, että haluan heille kivoja kokemuksia (matkat, uimahalli, luistelu, lintsi, ulkoilu, yhdessä olo muutenkin jne jne)

+ harrastukset...toinen innostui soittamaan ja tanssimaan, joten on harrastanut tanssia pari vuotta ja soittotunteja vuoden.

Kuopus on pienempi, mutta hänelle on pienten lasten temppuilujumppa kerran vkossa ja sitä odotetaan innolla:)

Yhdessä olosta, ruoasta, lastenvaatteista, harrastuksista ja reissuista ei tingitä...