Lue keskustelun säännöt.
kaksi kuukautta naimisissa ja ero edessä(?)
19.02.2009 |
mä vaan itken täällä koneelle vauvamme sylissä. miten tässä näin kävi. todella pahaolla. rakastan miestäni, mut en pysty elää hänen kanssaan. hän saa nykyään kaikesta muusta enemmän iloa, se sattuu kun en näe että saisi minun olemassa olosta iloa yhtä paljon kuin mitä saa lähes kaikesta muusta. siis jos voisin kokea olevani hänelle ilon ja nautinnon tuoja, olisin pelkästään iloinen että hän pystyy iloitsemaan. osaankohan vieläkään ymmärrettävästi selittää tätä. oon ihan shokissa täällä kun mies on hävinnyt jonnekkin neuvolakäyntimme aikana. siis tää on ihan älytöntä. miehen mielestä pikkujuttu. no on paljon muutakin, eikä musta ole pikku juttu se että olen onneton
Kommentit (5)
ai että on normaalia että kaikki muu elämässä tuottaa enemmän iloa miehelle kuin vaimo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän, että tossa tilassa noi jutut tuntuu ihan todellisilta ja oma loukkaantuminen aiheelliselta, mutta lupaan, että myöhemmin näet toisin.
En väitä, että miehesi olisi puhdas pulmunen, toki hän saisi otta sinua enemmän huomioon, mutta luultavasti se ei vaan tajua. On ihan pihalla sun meuhkaamisesta, eikä oikeasti ole ollenkaan kartalla tän jutun suhteen. Miehet ajattelee monesti asiat tosi erilailla kuin naiset.
Älä edes mieti mitään eroa nyt. Anna tilanteen rauhoittua. Puhu miehellesi kun lapsi on mennyt nukkumaan. Kerro hänelle tunteistasi ilman huutoa. Ottakaa aikaa toisillenne. Kyllä se pienikin vauva pärjää hoitajan kanssa pari tuntia, jos käytte joku ilta vaikka syömässä yhdessä.
Kaikkea hyvää!
Mun mielestä kenenkään (lukuunottamatta alkoholismia ja väkivaltaisuutta) ei pidä erota kun lapset alle 2v, se on kaikista kriittisintä aikaa. Voin sanoo ihan suoraan että vihasin miestäni kun lapset oli pieniä, mutta nyt kun kuopuskin on jo 2,5v niin rakkaus taas kukoistaa.
Ne on ne hormoonit mitkä tekee tepposia, tulet katumaan jos nyt eroatte.
Miehesi ei selkeästi ole vielä päässyt vauvamoodiin vaan kuvittelee elävänsä normaalia ei-lapsiperheen elämää. Hänen pitää päästä nyt mukaan teidän vauvan elämään enemmän ja ottaa vastuuta vauvasta.
Mutta silti onhan se sanottava että varmasti lähes jokaisen mies saa vauvan ekoina kuukausina enemmän mielihyvää muista asioista kuin kotona räjähtäneenä olevasta vaimosta joka on sikaväsynyt ja jonka kaikki energia menee vauvaan ja lapsesta joka pahimmillaan vaan kiljuu ja kakkaa. Vaan se kyllä muuttuu.
Tämä on nyt tätä jonkin aikaa. Kyllä se siitä - ihan oikeasti. Ap tuntuu että olet hieman itsekäs nyt. On ihan normaalia että sinä olet kiinni 100% vauvassasi ja toisaalta se että silloin et voi olla hänelle samanlainen ilon ja nautinnon tuoja kuin aikaisemmin.
Epäilisin, että aloittaja on "vauvahuumassa" eikä näe asioita niiden oikeassa mittasuhteessa. Synnytyksen jälkeen moni nainen on alakuloinen ja reagoi pikkujuttuihin kuin maailmanloppuun.
Hae nyt ensin apua joko itsellesi tai parisuhteellesi. Älkää nyt heti heittäkö pyyhettä kehään.