Lue keskustelun säännöt.
Nyt tuli raja vastaan, en jaksa enää
18.02.2009 |
Lapset huutaa, tappelee, sylkee, rikkoo tavaroita, piirtelee seinille, pyyhkii räät, suut ja kädet ikkunaverhoihin tai äidin kylpytakkiin. Isille ei olla IKINÄ tämmöisiä, isi otetaan avosylin vastaan töistä tullessa, ei huudeta tai kiukutella, ja ennenkaikkea totellaan, Olen vain ja ainoastaan piika ja passaaja, en mitään muuta. Omaa aikaa ei juurikaan ole, lapset ovat AINA mukana. En ole IKINÄ yksin. Tätä on jatkunut nyt yli kolme vuotta. Puolisoni tekee pitkää päivää, lähtee aamulla kuuden jälkeen ja tulee illalla seitsemän pintaan. Olen vastuussa kaikesta yksin. Kaikella tarkoitan siis ihan kaikkea; kaupassakäynneistä, kotitöistä... Hoidan hommani omasta mielestäni hyvin, vien lapsia kodin ulkopuolelle virikkeitä saamaan; puistoilemaan, tapaamaan kavereita, kirjastoon jne jne, leivon heidän kanssaan, luen iltasadut ja pidän kodin siistinä. En ole antanut (vielä) periksi masennukselle, silloinhan ei enää välitä mistään mitään.
Nyt tuli raja vastaan. Ei ole tukojoukkoja lähellä, isovanhemmat asuvat etelän lämmössä, ystäviä on muutamia, heilläkin jo omaa perhettä. En jaksa enää. Nyt loppui konstit. Ei ole mitään ulospääsyä tästä tilanteesta. Haluan vain kuolla. En jaksa enää. En jaksa. En jaksa.
Kommentit (42)
Vein itsekin äsken kiljuvan lapsilauman ( sisulla vaan) pulkkamäkeen vaikka pakkasta - 15-10 eli pakkasrajan verran- ollaan kai lomalla---
kyllä ne lapset asettuu- laita muutama raja lapsille ja pidä niistä kiinni
viikkorahaan ja karkkipv:ään vetoaminen auttaa
VOMIA AP!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ootko jo käynyt lääkärissä?
Kts. Tunnustan, olen täydellisen huono äiti. Minä annoin jo periksi. Ei sekään mitään auta. Haluan myös vain kuolla. Mutta pakko jaksaa.
Hellitä vähäksi aikaa. Jätä siivoamiset vähemmälle ja vietä illat vain lasten kanssa. Ja kun olet saanut tenavat nukkumaan niin ole koneella, .lue, katso tv:tä tai jotain.
Ja lauantaina lähdet yksin viettämään vapaa päivää. Mies pystyy hoitamaan lapset ja siivoamaan samalla, kun on pakko!
Seuraavien viikkojen aikana sinun on PAKKO jättää lapset ja koti miehen vastuulle ja otettava se aika itsellesi.
Jaksamista. Kaikesta selviää!
Tämä näyttää taas sen yhden ja saman ihmisen kirjoitukselta, joita täällä nähty niin monta. Liekö totta vai provoa. Jos tosiaan joku on näin hädässä, niin hakeudu hoitoon, netti EI ole oikea paikka!
et saa antaa periksi, anna itsellesi viikko aikaa keksiä arkeen helpotusta ja sen jälkeen soitat vaikka neuvolaan, ja sanot että et oikeasti enää jaksa. Voimia!!! Muista, ettet ole ainut, vaikka se kurjimpina hetkinä siltä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä ole omaa aikaa? ei ne lääkkeet siihen auta yhtään.
Ap onko lapsesi päiväkodissa? jos ei ni nyt ois ainakin korkea aika viedä..
Mies käy kotimatkalla kaupassa ja tullessan käy heittämässä roskat. Lopetat sen pyykkien pesemisen ja silittämisen, osaa aikuinen ihminen näistä itse huolehtia. Otat iltaisin omaa aikaa, mies laittaa lapset nukkumaan ja sinä lähdet lenkille, kahville, uimaan tai ihan minne vaan.
Sun työpäivät on ihana yhtä raskaita kuin miehenkin, joten hänkin voi osallistua noihin talkoisiin.
Tämä toimi meillä ja nyt taas elämä hymyilee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis hyvänen aika 2! Masennuslääkkeitä, miksi? Ei ap sairas ole, vaan ihan normaalisti tuskastunut raskaaseen arkeensa. Hänen tunteensa ovat aivan luonnolliset, eivät mikään sairaus. Ihan oudossa maailmassa eletään nykään kun kaikki vastoinkäymiset ja rasitukset hoidetaan lääkkeillä, ikäänkuin "huonot" päivät tai kaudet eivät olisi itsestäänselvä osa elämää.
Jaksamista, ap! Työnnä lapset isälle kun tulee kotiin ja sulkeudu vaikka saunaan (ovi lukkoon, korvatulpat) ja tosiaan, jos vaadit itseltäsi liikaa, niin hellitä jos voit.
Mies tulee seiskalta niin lähdet samalla ovenavauksella pihalle, kahville, lenkille, ihan mihin vaan, viettämään omaa aikaa.
Ja teet sen pari kertaa viikossa vähintään. Yritä jakaa lasten nukutusvuoro miehen kanssa, mies hoitakoon vaikka iltasadut ja iltapesut. Jotta sinä saat viettää omaa aikaa sillä aikaa.
Itse ei tarvi jaksaa noita kaikkia, jos et ole yksinhuoltaja tai jos mies ei ole matkatöissä. Miten miehesi osallistuu isänä?
JOS AP SANOO ETTÄ HALUAA KUOLLA, niin se ei ole vitsin asia, silloin ihminen tarvii jo jotain lääkettäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tsemppiä!!!
minä ap:n kohtalotoverina hankin kotieläimiä- kun en pysty mitään harrastamaan
ja mies maksakoon lastenhoito- ja siivousavun ap:lle kun kerran ei itse auta vaimoaan tarpeeksi
lapsille laitettava rajat (jaksathan sinä kun et ole masentunut) Kerro miehellesi etteivät lapsesi kunnioita sinua ja esim. mies voi puhua lapsille että äitiä on MYÖS kunnioitettava. Ja jos ei kunnioita seuraa rangaistus. Se vaatii kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa mutta lopulta ne lapset oppivat. Nykyisellään lapsistasi tulee hulttioita jotka eivät kunnioita toista ihmistä. Lisäksi ota lapsesi taloustöihin, oppivat pienestäpitäen toimimaan ja hommat tulevat tutuiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin takaisin töihin ja lapset päiväkotiin.
Kun aamulla väsytti, eikä olisi huvittanut nousta, niin ajattelin, että toinen vaihtoehto jäädä lasten kanssa kotiin ja johan sitä mielellään jaksoi sen aamun taiston.
Siinä vaiheessä kun lapset oli saanut hoitoon ja lähti yksin töitä kohti, niin voi miten hyvältä tuntui.
Työni on aika raskasta fyysisesti ja olin siihen totaalisesti kyllästynyt ennen äitiyslomaa, mutta nykyään nautin työstäni. Se on omaa aikaani ja hermot lepää töissä.
Kun lapset oli pieniä tuntui, että työpaikalla olo oli sitä vapaa-aikaa ja ne työt alkoi vasta sitten kun hain lapset.
Nyt on kuopuskin jo 6-v ja on huomattavasti helpompaa. Kun sinunkin lapset tuosta kasvaa muistelet ihmeissäsi noita aikoja, että kuinka sitä jaksoi.
Neuvon tosissani lähtemään töihin, heti kun se vaan on mahdollista. Jos ei ole työpaikkaa odottamassa, niin hae uusi työpaikka tai hae jonnekin kouluun opiskelemaan.
Suomessahan on subjektiivinen päivähoito-oikeus; vie lapset muutamaksi tunniksi hoitoon.
Tee välitön ja ehdoton kurinpalautus. Sinun sanasi on laki. Ellei lapsi tottele, laita jäähylle, esim. käytävään tai pesuhuoneeseen, riippuen millainen talo teillä on.
Et ole orja! Sinulla mutta myös lapsillasi on oikeus äitiin, joka kunnioittaa itseään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole neuvoja, kun itellä täysin sama ongelma... Mut voisin tehdä tuota että samalla ovenavauksella lähden ulos kun mies tulee sisälle.
Mut mä en voi laittaa aina miestä kauppaan kun se ei osaa ostaa esim. tarjouksessa olevia tuotteita.
Masennuslääkkeet ei auta villiin lapsiin, eikä miehen pitkiin työpäiviin.
Kuulostaa vähän siltä, että kotiäitiys ei ns. ole sun juttusi.
Voisitko ottaa siivoojan kerta viikkoon kotiin ja/tai MLL:n hoitajan lapsille yhdeksi iltapäiväksi, jotta pääsisit itse vaikkapa kampaajalle tai jumppaan? Laita lapset osapäivä-hoitoon ja mieti töihin palaamista, jos vain suinkin tekee mielesi.
Kiitos kovasti kannustavista viesteistä. Helpottaa kuulla, että en ole yksin tilanteeni kanssa, että tosiaankin on muitakin joilla on rankkaa. En ole tänne palstalle asiasta aiemmin kirjoitellut, kun joku sitä ihmetteli.
Mieheni on todella välinpitämätön kotitöiden suhteen. Jos lähden jonnekin, vaikka kaupungille kahville ystävän kanssa, kotiin tullessa vastassa on kaaos. Tänään otin sitä omaa aikaa, kun mies kotiutui, ja taas sama juttu. Lapset olivat kyllä jo sängyissänsä, kuopuksella kakat vaipassa, ei ollut luettu iltasatua tms. Tiskit tiskaamatta, pöydällä iltapalan jämät, märät pyykit koneessa ja kuivat heitelty sängyn päälle. Ennen lähtöäni valmistin illallisen valmiiksi, joten senkään valmistamiseen ei aikaa ole mennyt. Se on tuo tietokone, mikä pitää mieheni erittäin kiireisenä!
Kotiäitiys OLI minun juttuni. Ei ole enää, koska koen olevani pelkkä palvelijatar, Mitään ei tapahdu täällä ennen minun komentoa, ja se on todella kuluttavaa ja rasittavaa. Lapseni ovat todella ihania, olen ottanut heitä mukaan kotitöihin ja esikoinen osaakin jo mukavasti pyöräytellä sämpylöitä tai leipoa keksejä, pyyhkiä pölyjä ja siivota lelunsa. Lapset ovat oikeasti oikein hyvätapaisia, kun on kyse tämmöisistä jutuista, esimerkiksi likapyykin viemisestä pyykkikoriin. Heidän keskinäiset tappelut alkavat vain olla todella rankkoja ja yhdessä he saavat ihmeellisiä ideoita, joita esikoinen tylsyyspuuskissaan alkaa toteuttamaan (nämä pöytiin piirtelyt jne). Tilanne on kärjistynyt viime kuukausien aikana mahdottomaksi!
Olen miettinyt tuota töihin/opiskelemaan menoa, haluaisin sitä todella ja se myös hirvittää minua. Miten ihmeessä sitten jaksan?! Kaikki hommat jäävät kuitenkin minulle, tästä asiasta ON keskusteltu moneen moneen otteeseen. Olen monesti yrittänyt saada miestäni käymään kaupassa tms, mutta hän ei kertakaikkiaan mene sinne! :O Siispä hoidan kauppaostokset repun ja jättikassien (ja lastenrattaiden) kanssa jalan. Kauppa ei onneksi ole kaukana, mutta kuitenkin.
Olen vain niin loppuunpalamispisteessä, henkeä ahdistaa, vaikea olla. En jaksa tämmöistä enää. Jotain on sisälläni yksinkertaisesti romahtanut. Taidan varata ajan lääkärille, ja käydä juttelemassa siellä.
Kiitos vielä kaikille vastanneille.
Ps. Oman ajan ottaminen on siinäkin mielessä vaikeaa, että mieheni alkaa monesti mököttämään tämmöisistä menoista, varsinkin jos kyseessä on iltameno kavereiden kanssa. Yleensä näihin rientoihin osallistun, mutta en osaa enää nauttia mistään, kun tiedän kotona odottavan murjottavan miehen ja pomminjäljiltä olevan kodin.
Toivon sydämestäni sinulle jaksamista! Minulla on hyvin samankaltainen tilanne kuin sinulla. Lapseni ovat 4 ja 2v ihanat pakkaukset,mutta osaavat keksiä yhdessä vaikka mitä juttuja sillon kun yritän siivota,hoidella puhelinasioita yms. Mieheni on joka vko pois kotoa 2-3 vrk putkeen ja loput arkipäivät hän tekee pitkää työpäivää. Huolehdin omakotitalon siivoamisesta,pyykinpesusta kaikista kotihommista yksin. Jos joskus pääsen lähtemään jonnekin "omiin menoihin", mieheni murjottaa ja mököttää ja on ilkeä myös lapsillemme. Ei ole hyvä fiilis lähteä mihinkään, vaikka kyseessä ei ole kuin pari tuntia poissaoloa. Kotiin kun pääsen täällä odottaa kaaos,mies istuu sohvalla ja lapse leikkii yksin.Ovat piirrelleet pitkin seiniä tms. kivaa.. Minusta on myös tuntunut usein siltä,että haluaisin kuolla. Oon niin väsynyt. Olen huono nukkumaan sillon, kun mieheni on poissa.Saatan valvoa melkein koko yön. Ja olen todella väsynyt jatkuvasti. Mieheni vaatii,että minun on valvottava vkonloppuisin hänen kanssaan myöhään ja aamulla minä olen se, joka herään lasten kanssa. Mies nukkuu puolille päiville...
Mutta lasten takia on pakko jaksaa elää, ne ovat kuitenkin kaikkein rakkaimmat ja tärkeimmät minulle. Vaikka osaavatkin tehdä ikäviä juttuja ja tapella keskenään.. Ymmärrän,että se on heiltä huomion hakua..Mutta sillon kun itse on väsynyt ja silti on tehtävä kamala määrä työtä,ei aina tahdo muistaa sitä..
siis en voi uskoa tommosia mököttäviä miehiä! eikö teillä ole heidän mielestä oikeutta omaan aikaan?? itse miehet tietenkin saa käydä missä tykkää. ootteko kysyny mikä on syy miksi mies mököttää jos käytte jossakin? olisi mielenkiintoista tietää..
ja laske rimaa kotitöiden ja virikkeiden suhteen. voimia.