Suunniteltu sectio
Kyselisin suunnitellusta sectiosta.
Minulle tullaan tänä keväänä tekemään sellainen, kaksi aikasempaa synnytystä ovat päätyneet kiirellisiin sectioihin kymmenien tuntien alatie-synnytys-yritysten jälkeen.
Viimeisimmässä sectiossa noin3v sitten kohtu repesi kaksinpuolin ja nyt sanottu että vaarana kohdun repeäminen. Sectio tullaan ehkä tekemään jo 3-4vkoa ennen LA:a.
Voisiko joku ko.section kokenut kertoa miten meni käytännössä.
Aiemmat sectioni ovat olleet todella epäonnistuneita vaikka kuitenkin olin potilaana Naistenklinikalla, jossa voisi kuvitella olevan huippu-hoito; ongelmia kuitenkin voi esiintyä luonnollisesti aina kun on kyseessä näinkin suuri leikkaus. Viimeisimmän section jälkeen olin kuukauden NKL:lla huonossa kunnossa, nyt toivon tietenkin että toipuisin nopeammin eikä jälkikomplikaatioita tulisi.
Olisi mahtavaa kuulla kokemuksia, eikä siis nyt lainkaan niitä "kauhu-kertomuksia", niitä täällä on jo omasta takaa enkä halua edes niitä kauheimpia juttuja täällä jakaa.
Eli miten olette menneet sairaalaan, miten kauan leikkaus kestänyt, onko tuntunut inhottavalta (vellomista, heilumista,tutinaa, tärinää..), kauanko olette olleet heräämössä, milloin päässeet vauvan luokse/vauva tuotu teidän luoksenne, miten olette toipuneet, milloin päässeet kotiin, miten maito on noussut... on niin paljon kysymyksiä:)
Aurinkoista kevät-talvea kaikille teille odottajille!
Kommentit (2)
Moi,
olen 7-vuotiaan pojan äiti. Poika oli perätilassa, joten hän syntyi suunnitellun sektion avulla. Minulla ei ole pahaa sanottavaa kokemuksestani; mielestäni se oli erittäin kätevää! Muistan, että seuraavana päivänä olin tosi kipeä, mutta siitä se paraneminen sitten kuitenkin alkoi ja kävelinkin melko pian. Kivuistani johtuen, en heti päässyt hoitelemaan lasta, mutta onneksi isä pääsi usein sairaalaan hoitelemaan. Leikkauksen jälkeen, kun minut oli kursittu, lapsi tuotiin heti rinnalle. Sitä ennen hän oli saanut olla isän hellittävänä. Leikkaushaava parantui hyvin. Olin varmuuden vuoksi sairaalassa 5 päivää ihan omasta tahdostani.
Nyt on toinen lapsi tulossa ja ensi viikolla olen menossa synnytyksen suunnitteluun. Toisaalta toivon, että lapsi pääsisi maailmaan sektion kautta, koska normaalisynnytyksestä mulla ei ole kokemusta ja se hieman ehkä pelottaa...
Auringon paistetta sinulle!
Hei!
Täällä yksi äiti menossa toisen kerran suunniteltuun sectioon. Odotan neljättä lasta ja kahden vanhimman lapsen synnytykset vuosina 01 ja 02 päättyneet kiireelliseen sectioon. Molemmilla kerroilla ensin käynnistettiin kaksi päivää ja lopulta kun käynnistyi niin lähes päästiin ponnistusvaiheeseen, kunnes vauvan sydänäänet laskivat ja eipä sitten muuta kuin leikkuriin ja vauhdilla. Kolmannen lapseni synnytin suunnitellulla sectiolla elokuussa 2007. Tuolloin kaikki meni mielettömän hienosti, ainakin minun mittapuuni mukaan. Ei minulla ole kyllä niistäkään kahdesta edellisestä sectiosta pahaa sanottavaa, tosin silloin oli toki huoli vauvan voinnista.
Elokuussa 2007 menin leikkausta edeltävänä päivänä sairaalaan. Silloin otettiin vain yksi verikoe. Varmistettiin että kaikki on ok. Sittenpä illan siinä lueskelin lehtiä ja nautin vauvan myllerryksestä masussa, vaikkakin olo oli aika tukala sen jättivatsan kanssa :). Leikkauspäivän aamuna sairaanhoitaja laittoi katetrin joskus seitsemän aikoihin. Ennen katetrointia kävin suihkussa. Sitten odottelin esilääkistystä, jonka sain varmaan joskus puoli kahdeksan aikoihin. Sitten vähän ennen kasia lähdettiin ajelemaan sängyllä leikkuria kohti. Siellä tapasin anestesialääkärin, joka oli virolainen täti. OIkein mukavaa oli leikkaus-salin henkilökunta kaikin puolin. 02 kiireellisessä sectiossa sain vähän liikaa puudutusta, ja minun oli vaikea hengittää leikkauksen aikana, joten sanoin anestesiatädille, että vähän vois tällä kertaa hillitä sitä puuduttamista. No hänpä tekikin niin, mutta joutui sitten lisäämään kipulääkettä leikkauksen aikana, koska mua alkoi sattumaan aika julmetusti kun jotain vielä kaivelivat tuolla vatsassa. No, terve poika syntyi mitoilla 3940 g ja 51 cm. Sain nähdä hänet heti ja tuntui tosi ihanalta kuulla että hän on kunnossa ja terve. Leikkaus alkoi noin klo 8.00 ja haava oli suljettu about yhdeksän jälkeen. Siinähän sitä aikaa eniten menee kun kursitaan kiinni.
Vauvan sain viereen vasta iltapäivällä joskus neljän aikoihin (hän syntyi klo 8.23), koska hän oli syntymähetken alhaisen happisaturaation vuoksi keskolassa tarkkailussa iltapäivään saakka. Heti alettiin harjoitella rinnalle, vaikkei sieltä juuri tietysti heti mitään tullut. Hyvin pian kuitenkin alkoi maito nousta. Kahtena päivänä jouduin antamaan pullosta lisäruokaa. Kolmantena päivänä poika sai tarvitsemansa äidin maitobaarista. Leikkausta seuraavana aamuna nousin sängystä omin avuin ylös ja menin suihkuun. Olen kyllä kaikista sectioista toipunut valtavan hienosti.
Ja kesäkuun alussa olisi siis edessä neljäs sectio. Tehdään noin 2-3 vkoa ennen laskettua aikaa. On totta, että mitä useampi sectio on tehty, sitä yleisempiä esim. erilaiset istukan kiinnittymishäiriöt ovat. Kannattaa tietenkin kuulostella omaa oloa ja tuntemuksia arven alueella. Itse olen menossa rv 30 äitipolille missä arven paksuutta katsotaan ultralla , koska raskauteni luokitellaan riskiraskaudeksi edellisten kolmen section takia. En ole mitenkään huolissani itse, ei ole ollut kiputuntemuksia tai muuta erikoista. Tosin ehtiihän niita kipuja tulla ja onhan pieni kipuilu ihan normaalia aren alueella. Uskon kyllä tietäväni jos on jotain sellaista mistä pitäisi olla huolissaan. Luottavaisin mielin kuitenkin kesäkuuta kohti kuljetaan :).
myy09 ja jami rv 22