Kummassa vika ettei parisuhde toimi - minussa vai miehessä?

Itse olen hakemassa asuntoa ja kun sen saan muutamme lasten kanssa pois. Sitten alan miettimään elämää eteenpäin. Mies on haukkunut minua niin monta vuotta, että itsetuntoni on tosi alhaalla ja olen totaalisen väsynyt.



TEE JOTAIN ENNEN KUIN OLET LIIAN VÄSYNYT. Hae apua. Puhu vaikka neuvolassa tai mene lääkäriin. Kirjoita asiasta vaikka etukäteen paperille, jos muuten on vaikea ottaa asia esille.Sinussa ei ole vikaa, eikä sinun kuulukaan maksaa enempää. Sinähän hoidat teidän yhteistä lasta kotona. Mies on selvästi sairas ja kyse ei ole rahasta, vaan mies haluaa alistaa sinut. Olisiko tuossa opiskelussakin kysymys siitä, että mies pelkää, että s inä joatin päivänä tienaat enemmän kuin mies. Mikä hän on koulutukseltaan.



Hae apua. Minä tiedän kokemuksesta, että se on vaikeaa, mutta yksin sinun on vaikea selvitä. Minun lapseni ovat jo kouluikäisiä ja voivat huonosti, koska ovat nähneet miten isä kohtelee äitiä. Älä anna miehesi varastaa sinulta ja lapseltasi elämää.

Onnea valmistumisestasi! Ilmeisesti mies on duunari ja kokee uhkaksi sen että sinulla on parempi koulutus. Lisäksi käytös on muutenkin tosi outoa. Kannattaa nyt mennä hakemaan apua esim. perheasiainneuvottelukeskuksesta tms. taholta. Miehesi tuskin suostuu lähtemään mukaan kun asenne on tuollainen mutta sinne voi mennä yksinkin. Ja yleensä pienet lapset jäävät äidilleen, isänsä saa lasta viikonloppuisin esim. tavata joten turha miehen on sillä uhkailla. Minä pakkaisin kimpsut ja kampsut, lähtsisin sinne missä on omat turvaverkkoni esim. vanhempani tai sisaruksia ja aloittaisin uuden elämän ilman ahdistavaa miestä.

Kannattaa miettiä minkälaisen miehen mallin lapsesi saa. Pidemmän päälle lapsesi kärsii kun ymmärtää miten miehesi käyttäytyy sinua kohtaan. Eihän tuo ole mikään mies edes!



Meillä asiat meni niin että kun molemmat olivat töissä niin maksettiin yhdessä asuntoa jne. ja molemmat maksoivat omat laskunsa. Nyt kun olen kotihoidontuella niin en tietenkään pysty maksamaan mutta työni on nyt hoitaa YHTEISIÄ lapsia ja YHTEISTÄ kotia, siitä ei vaan valitettavasti makseta kauheesti palkkaa.



Ette ilmeisesti ole naimisissa? Jos tulee ero ja olette naimisissa niin saat puolet kaikesta jollei ole avioehtoa. Mutta sanoisin että vaikka lähtisit tyhjin taskuin niin parempi niin kun asua kamalan miehen kanssa. Ja mies joutuu maksamaan lapsesta elatusmaksuja ja lisäksi saat varmasti muita tukia yhteiskunnalta niin kauan ennen kun tienaat...

Voithan myös alkaa laskuttaa miestäsi tekemistäsi kotitöistä. Tee lista mitä maksaa ruoan laitto, pyykkihuolto yms...

liittyen juuri tuohon koulutukseen (jota hanella ei siis ilmeisesti itsella ole?). Jotenkin haluaa puolustaa omaa valintaansa (eli etta vahallakin koulutuksella menestyy ja saa omaisuutta ja rahaa, kun taas sina koulutettu olet hanesta riippuvainen taloudellisesti talla hetkella), ja siksi on katkera sinulle. Mutta aika karmealta tilanne nain sinun kuvailemanasi ainakin kuulostaa. Eihan teilla voi oikeastaan olla mitaan yhteista jos tilanne on tama, ja koko avioliiton pointti on hukassa. En edes oikein ymmarra mita miehesi oikein tasta kaikesta saa, niin ankealta perheenne arki kuulostaa. Jos haluat jatkaa liittoa niin kylla tama solmu on saatava puretuksi. Tsemppia paatoksentekoon!

Mieheni on siis tosiaan käynyt ammattikoulun ja opiskeli aikoinaan hieman aikaa korkeakoulussa, mutta jätti ne opiskelut kesken.



Mies hyötyy tilanteesta sen, että hänellä on todella halpa kodinhoitaja ja lapsenhoitaja itsellään. Miehen ei tarvitse koskaan siivota, imuroida, pestä pyykkiä, siivota omia sotkujaan eikä ainakaan tarvitse paljon lastakaan hoitaa. Minä hoidan pojan lähes kokonaan yksin, ruokin, vaihdan vaatteet, laitan nukkumaan ja käytän neuvolassa. Neuvolapäivinä tosin joudun usein herättämään pojan uniltaan, että voin viedä miehen töihin, että saan auton käyttööni ja pääsen pojan kanssa neuvolaan. Iltapäivällä sitten otetaan poika kesken päiväunien kyytiin ja lähdetään hakemaan mies töistä.



Ei tässä juuri tunne itseään enää muuksi kuin äidiksi ja kodinhoitajaksi. Alkaa tuo naiseksi itsensä tunteminen olemaan aika vaikeaa, kun hiusten leikkausten jälkeen miehen "kehu" uudesta tyylistä oli tylysti että tyhmän näköiset hiukset...

kirjoittamasta. toki, jos olet kotona huolehdit enemmän kodista ja lapsesta ja jos perheessä on kaksi autoja ja toisen pitää käydä töissä, niin silloin pitää sietää pientä epämukavuutta. Toki eri aisa on, jos miehelläsi on mahdollisuus suht kohta vaivattomasti käydä töissa vaikka julkisilla silloin, kun tarvitset autoa.



Jos mies kommentoi tyhmästi hiuksiasi, niin se osoittaa, että hän ei ole kovin tunneälykäs, mutta jos hän uhkaa että saat maksaa enemmän vuokraa tms sen takia että leikkasit hänen tahtonsa vastaisesti hiukset, niin silloin pitää kellojen päässä soida!



Jos hän ei anna sinun katsoa telkkaria, koska ohjelma on tyhmä, on se henkistä väkivaltaa. Kyllä jokaisen pitää olla omassa kodissaan tasa-arvoinenja saada katsoa vaikka kuina tyhmää ohjelmaa, jos haluaa!



Jos hän ei anna sinulle rahaa yhteisiin menoihin tai halveksii jatkuvasti panostasi yhteisen kodin eteen, on sekin henkistä väkivaltaa ja sitä sinun ei tarvitse kestää!



Kerro minulle, mikä teidän yhteiselämässä on mielestäsi kaikista eniten väärin?Mistä kärsit eniten? Mitkä asiat koet kaikista epäoikeudenmukaisimmiksi?

Kysyn näitä siksi, että heräisit miettimään, onko elämäsi valumassa tilanteeseen, että sinun pitäisi herätä muuttamaan sitä.



Tuo ensimmäinen viestisi oli mielestäni aika huolestuttava. Monesti narsistit jaksavat esittää aivan ihanaa, niin kauan kun saavat puolisonsa jakamattoman huomion. Nyt keksityi opintoihisi ja mies ei saanut paistatella enää valokeilassa. Lapsen syntymä voi olla monille heistä myös kova paikka.



tekin ehtidtte lla vain noin vuoden yhdessä ennen näitä elämän muutoksia (opiskelu, vauva) ja ensmmäinen vuosihan on kaikilla sitä suurta ihastumista ja rakkautta. Arki tulee vasta muutaman vuoden jälken ja silloin sitä oikeasti toisen oppii tuntemaan.



Mitä mieltä sukulaisesi ja ystäväsi ovat miehestäsi? Monesti heitä kannattaa kuunnella, sillä he näkevät sivullisena usein aika tarkasti suhteesi laadun ja miehesi oikean luonteen.

on muka jotenkin sun ja mun tulot.



Ymmärrän, että toisella on vaikkapa perintörahat vain itseään varten, mutta... Musta perhe on tavallaan yhteinen yritys, jossa tulot ja menot ovat yhteiset. Myös työt tulee jakaa tasapuolisesti. Tässä "yrityksessä" sun päävastuu on lapsenhoidossa ja miehellä rahan tuomisessa. Silti sulla pitäs olla yhtälainen oikeus teidän rahoihin.



Mä en katsoisi tuollaista suhdetta. Pärjäisit, taloudellisestikin, ihan hyvin lapsen kanssa. Tsemppiä.

itse lähdin vuosi sitten. Itselleni olen ollut kaikkein vihaisin, miksi ihminen antaa kohdella itseään huonosti. Mihin kaikkeen suostuinkaan...mitä kauempaa mennyttä katsoo, sitä kummallisemmalta ja oudommalta se näyttää.

Paska reissu (19v) vaan tuli tehtyä, siltä minusta tuntuu.

Kuullostaa nimittäin siltä, että hän on kateellinen sinulle ja potee alemmuuskompleksia, jota yrittää yuolla uhoamisella peitellä.



Minä neuvon sinua pakkaamaan kamasi, ottamaan vaavin kainaloon ja häipymään. Miehesi kuullostaa alistajalta ja sellaiset eivät muutu ainakaan parempaan suuntaan. Pahemmaksi tuo tuosta muuttuu, usko huviksesi. Pian astuu kuvaan myös fyysinen väkivalta...



Älä yritä muuttaa itseäsi tuon kusipään takia!!!

JSSAP!!

Miehelläni ei siis ole akateemista tutkintoa, hän on ammattikoulun käynyt. Tuntui vaan tosi kummalta kun opiskelujen aikana kaikki muut paitsi oma mies ei kannustanut lainkaan, päinvastoin vain lannisti. Valmistumisen jälkeen sukulaiset onnittelivat, mies ei sanonut koskaan sanaakaan. Muistan vain hänen sanansa opiskeluajalta: " Ihan sama mitä teet, olisit vaikka siivooja, sillä sekin olis parempi kuin että olet opiskelija."



Raskauden loppuvaiheessa kun maha alkoi olemaan jo suhteelliset suuri, se jonka mahaa siliteltiin, ei suinkaan ollut minä, vaan mies. Hän jaksoi joka saunareissulla osoitella naureskellen mahaani ja sanoa kuinka onnettoman pieni se oli, hänen kaljamahaansa verrattuna. Sitten hänen mahaansa olisi pitänyt ihailla ja silitellä, vaikka minä olin se joka oli sentään raskaana...



Tajuan kyllä itsekin että tilanne ei tule tästä paranemaan. En osaa enää rakastaa miestäni, kaiken hänen sanomansa jälkeen. Miten muka voisin sanoa rakastavani miestä, joka on haukkunut minua tyhmäksi ja köyhäksi ja ei pidä mitään tekemääni minkään arvoisena, ainoastaan täysin turhana? Ei ole vaikea ajatella että ehkä minä sitten olen tyhmä, köyhä, täysin turha ja kaikki opiskeluni (lukio, ammattikorkeakoulututkinto ja yliopistotutkinto) on ollut ihan turhaa. Yritin kerran hänelle selittää, että minulla ei ehkä ole rahaa, mutta minulla on tutkintoni ja koulutus. Keskustelu johti siihen, että hän pyysi minulta asunnon avaimet takaisin.. Meinasin siis joutua viettämään yön ulkona...



Minua ei periaatteessa pidättele mikään tällä paikkakunnalla. Kaikki sukulaiseni ja ystäväni asuvat opiskelupaikkakunnallani yli 300 km päässä eli minulla ei ole täällä juurikaan ystäviä eikä sukulaisia. Mutta tuntuu vaan niin vaikealta lähteä, vaikka tiedän mitä mieheni minusta oikeasti ajattelee. Toisinaan meillä menee ihan mukavasti, paitsi minä olen koko ajan varuillani sanomisteni ja tekemisteni kanssa, ettei mies vaan pääse jostain taas sanomaan. En osaa enää olla oma itseni hänen seurassaan ja odotan, milloin saan taas kuulla olevani tyhmä kun tykkään vaikka kuunnella Lauri Tähkää... Sen kuuntelijat ovat nimittäin mieheni mielestä tyhmiä ja yksinkertaisia...



Vanhempani ovat myös neuvoneet minua etsimään asunnon ja lähtemään, vielä kun voin. Kun vain löytäisi itsestään sen verran voimaa että saisi sen tehtyä. Sitä vaan tuntee itsensä niin huonoksi että ajattelee ettei parempaa kuitenkaan tule vastaan...

kyse on aina kahdesta ihmisestä. Se ei kuitenkaan oikeuta toista olemaan töykeä! Se on väärä keino jolla ei saavuteta mitään hyvää, ellei se johda edes rakentavampaan keskusteluun ja sovintoon.



Mikä miestä mahtaa oikeasti ärsyttää? Se että olet kenties koulutetumpi kuin hän? Tuskin... Se että hän pitää tutkintoasi turhana asiana, joka verotti teidän yhteistä aikaanne? Ja kun sinä pidit päätöksesi opiskella, hän koki ettei hänellä ole valtaa tekemisiisi? Ongelma on joka tapauksessa arvostuksen kokemisessa, miehesi on tainnut kokea jäävänsä jossain kakkoseksi. Se että olet saanut hänen lapsensa voi myös pelottaa häntä. Olet saanut lisää valtaa. Ja meinaat vielä leikata/leikkasit poikahiukset? Etkä ole edes hänen vaimonsa. Taidat olla hänelle hiukan pelottava! ;) Sillä tuollaiseen töykeyteen kätkeytyy aina jokin oma heikkous. Miehellä on vain keinot TODELLA hukassa.



Mitä jos tekisit jotain todella yllättävää, esim. kosisit miestä? Eikä mitään avioehtoja sitten. Hänen talonsa on joka tapauksessa sinun kotisi!

Sano että rakastat häntä, ja jos kerran meinaatte asua loppuikänne yhdessä voitte yhtä lailla avioitua. Eikö olisi mielenkiintoista tietää, miten mies reagoisi tuollaiseen vilpittömään ehdotukseen? Olettehan yhdessä ja teillä on lapsikin, asiat voivat kyllä järjestyä. Ei hän voi kanssasi vain pelleillä, hänellä täytyy olla syviä tunteita sinua kohtaan vaikka katkeruus onkin nyt ollut päällimmäiseä. Jutelkaa siitä mitä haluaisitte!

Ei sillä ole väliä, kummassa on vika. Sillä on merkitystä, että otat itseäsi niskasta kiinni ja hoidat elämäsi siihen jamaan, minkä ansaitset. Muuta pois HÄNEN kodistaan, mene sinne missä sinua arvostetaan ja missä on tukiverkkosi. Kohta olet yksi niistä naisista, jotka itsekin luulevat olevansa arvottomia (mulla on erittäin läheinen esimerkki: anoppini on täysin appiukon aivopesemä ja sitä mieltä, että koska hän ei ole käynyt töissä vaan "ainoastaan" hoitanut kolme lasta ja kodin täysin yksin, niin hän ei ole minkään arvoinen eikä ansaitse mitään). Sinä ansaitset tulla kohdelluksi arvokkaana ihmisenä. Jos miehesi ei siihen kykene, sinä olet velkaa lapsellesikin sen, että et opeta häntä kohtelemaan mahdollista tulevaa puolisoaan samalla tavalla.

parisuhde. Halusiko miehesi myös lapsen?

Moni mies kokee kyllä sen elättäjän roolin aika pelottavana ja siksi ehkä puhuu moisia. Varsinkin jos sinä linnoittaudut tutkintosi taakse etkä edes halua keskustella miten teidän raha-asiat ovat?



Miehesi ei tunnu kovinkaan tunneälyiseltä ja itse-ilmaisukin taitaa olla hakoteillä joten en ihmettele kommunikoinnin tasoa (tyhmä ohjelma tai tyhmät hiukset).

Sovitteko lapsenteosta yhdessä?Ja oliko miehellä silloin jo tiedossa että hän jää elättäjäksi yksin? Ei oikeuta ilkeilyyn mutta voisi selvittää miksi hän on niin vihainen.

ap, sinulla tuntuu olevan vanhempiesi tuki, se on hienoa. Jos lähdet miehesi luota saat heiltä apua ja varmaan myös ystäviltäsi. Et jää yksin, sinulla on paikka minne mennä, koulutusta ... Sanoi miehesi mitä tahansa, sinä ja lapsenne olette arvokkaita. Mitä pitempään aikailet, sitä vaikeammaksi menee. Kun olen lukenut viestejäsi tuntuu, kuin sinulta olisi irronnut joku "tulppa", käytä sitä energiaa hyväksesi. Kaikkea hyvää!

(luettuani viestiketjun)

Onhan tuolla miehelläsi selkeästi joku alemmuuskompleksi. Sen sijaan että lähtisit mukaan mittelöön pärjäämisestä ja omaisuudesta.... mitä jos ohittaisit nuo aiheet, ja puhuisitkin vain siitä mikä on olennaista??

Teidän perheestänne!

Miestä ehkä helpottaisi, kun hän huomaisi ettei tutkinto vs. talon omistaminen ole suhteessanne se ratkaiseva ihmisarvon määrittelijä...

Miehen ongelmasta on tullut sinunkin ongelma, kun sokeudut mukaan tuohon asetelmaan. Mies on siinä suhteessa heikko, mutta niin olet sinäkin, ellet näe tilannetta kokonaisuudessaan ja pidä ohjia käsissäsi omalla tavallasi. Nyt annat miehelle vääränlaista valtaa. Jos hän esim. sanoo kassajonossa "maksa sinäkin välillä", sano vaikka "onneks ei tarvii kun mieskultani on niin maksukykyinen!" Tai "sori, amex jäi kotiin tällä kertaa". Ihan mitä vaan, ohitus huumorilla... rakkaus on tärkeintä. Vain se voi pelastaa suhteenne, sillä ette voi noinkaan jatkaa. Yritä parhaasi auttaa miestäsi ja itseäsi asennemuutoksiin - ihan vain osoittamalla rakkautta, ja usko pois kaikki muu hyvä tulee siinä ohessa jos on tullakseen! Yritä olla turhamaisuuksien yläpuolella rakkautta osoittamalla. Ellei se auta, muuta pois, keksit kyllä keinot.

Olen siis mies ja annan minäkin oman panokseni tähän keskusteluun. Tilanteesi vaikuttaa suoraan sanottuna sairaalta ja häiriintyneeltä. Et enää uskalla omassa kodissasi sanoa, mitä ajattelet. Varot sanomisiasi ja tekemisiäsi. Miehelleäsi eivät ole asiat kunnossa. Hänellä on selvästikin itsetunto-ongelma ja hän pyrkii paikkaamaan sitä väärällä tavalla.



Minua on aina hämmästyttänyt, että ihmiset antavat itseään kohdeltavan kynnysmattona. Älä siis suostu siihen! Olet parisuhteessasi samanarvoinen kuin avopuolisosi. Tuntuu todella käsittämättömältä, että miehesi kuittailee esim. rahasta kun sinä olet kotona ja hoidat yhteistä lastanne!!



En usko, että tilanteesi tuosta enää paranee. Parasta, mitä voit tehdä on lähteä vaikkapa muutamaksi viikoksi vanhempiesi/sukusi luokse toiselle paikakkunnalla ja ottaa etäisyyttä asioihin. Ja katsoa sitten, onko parisuhteessanne mitään pelastettavaa. Tuskinpa...

Asia on noin. Mies halusi lasta enemmän kuin minä, mutta ei sitten raskaaksi tuloni jälkeen kiinnittänytkään asiaan enää oikeastaan sen kummempaa kiinnostusta. Sairaalaankin hän tuli katsomaan minua ja poikaa noin puoleksi tunniksi ja lähti sitten äkkiä kotiin, kun telkkarista tuli formulat... Kyllä muuten tuntui silloin että olemmepa tosi tärkeitä hänelle..



Nykyään ei ihmeemmin poikaa huomioi. Saattaa mennä jopa koko päivä niin, että mies ei edes koske poikaan. Minä olen jo niin tottunut siihen että minulle hän ei esim. puhu mitään moneen päivään tai että saan kuulla jopa kokonaiset kaksi lausetta koko päivän aikana häneltä, mutta kyllä poikaa pitäisi jotenkin huomioida. En viitsi aina olla väkisin tunkemassa poikaa miehen syliin, sillä hän pitää poikaa hetken sylissään ja laittaa sitten esim. sitteriin ja lähtee vaikka saunan lämmitykseen. Tuntuu että miestä ei kiinnosta enää mikään muu kuin saunassa istuminen, kaljan juonti ja nettipokeri.

vaan miehessäsi! Hänen käytöksensä ei todellakaan ole normaalia, vaan henkistä väkivaltaa sinua kohtaan. Tuollainen kontrolloiminen kuulostaa suorastaan pelottavalta, kuten joku muukin jo sanoi.

Ansaitset ihan oikeasti parempaa!