Tunnustan, olen täydellisen paska äiti

Lapset riehuu, olen yksin näiden kanssa, ei ketään mummuja tai tuttuja. Tai ne eivät auta enää, sillä en pärjää näiden kanssa edes yhtä iltaa. Lapset 3v ja 5v.

Ne on sotkeneet, piirrelleet seiniin, tukkineet pöntöt ja lavuaarit, kaataneet vettä ja ruokaa joka paikkaan, riehuu, repii, tukkanuottasilla ja eivät syö mitään, käyvät ite jääkaapilla ja sitä mukaa kun siivoon ne sotkee tai tekee lisää kolttosia.

En jaksa, en välitä, heitän hanskat tiskiin. Olen muutenkin masentunut, ja sitten vielä mies lähti pois kahdeks viikoks. Ja saikkua loppuviikko, sen sorttista että se ei riehumista estä, en kestä, että noita ei voi viedä edes päiväkotiin tai mihinkään julkisille paikoille, tai missä on muita lapsia, ettei ne saa pahempaa tulehdusta. Päivärahat ja raha ei kata tätä kärsimystä. Roskat mätänee, postit on hakematta ties monetta päivää ja jääkaapissa olis muuten valo, mutta sen sentäs jaksan täyttää ku ainut ilo elämässä on syöminen. Pyykit mätänee ja punaisella kestotussilla piirrelty koko saakelin kylppärin kaakelit ja lauteet.

Laitan ne koht nukkuu kai, kai se huomenna on taas helpompi, ehkä. Paitsi et sama rumba starttaa kello kuus, oli päiväkodissa tai ei. Pitäs taistella vielä lääkkeet, mutta noita pitäisi pitää kaks vahvaa miestä tai kymmenen naista, jotta ne pysyisi sen lääkityksen ajan paikallaan. Olis tässä käyttöä jollekin super-nannylle ja äidille hermolomaa ainaskin vuosi. :( Haudon synkkiä ajatuksia, ja vedän unilääkkeen, et saan ees yöni nukutuksi. :(