Miten suuri katastrofi teidän perheessä olisi jos puolisosi ihastuisi toiseen ja

Luultavasti passittaisin miehen rakkautensa kohteen luoksi :(

olevansa niiiin ihastunut! Ja vaimo ei tiedä mitään! Jotain itsekuria!

varmasti olisimme ns. tunnetasolla katkolla, mutta ihastumisen vuoksi mihinkään radikaaleihin toimenpiteisiin, kuten avioero, lukkojen vaihto..., tuskin ryhtyisin vielä. Suurin loukkaus olisi varmasti se, jos ihastutaan tai deittaillaan selän takana. Avoimiin tunnustuksiin suhtautuisin melko hyvin.

Voisin antaa anteeksi yksittäisen tuollaisen kerran jos mies todella katuisi ja lupaisi parantaa tapansa. Tekisin kuitenkin selväksi että jatkossa en moista enää katsele. Ja jos ei näkisi asiassa mitään pahaa eikä siis anteeksi pyytelisi niin potkisin pellolle.

Sen verran arvostan itseänikin, että en lähtisi anteeksi pettämistä antamaan, ikinä. Vaikka lapsia on monta ja naimisissa, silti valitsisin eron jos tilanne olisi tuo.

Tuo on pahempaa kuin kertanusasu jotain horoo,,,

Mua ei tollain nöyryytetä. Ukko sais lähtee samantein ja takas en huolis ikinä!

kuvitella sellaista tilannetta, joka oikeasti eroon johtaisi. Tuo olisi meillä varmaan sellainen pieni katastrofi.

oli se kriisin paikka. Siinä kyse ei ole itse asiassa ihastumisesta (niitähän tulee), eikä edes tunteiden tunnustamisesta sinänsä, vaan siitä että yleensä se tunnustaminen tehdään koska halutaan 'buustata' sitä tunnetta lisää, ja kokeilla olisiko tästä sittenkin johonkin (vaikka väittäisikin puolisolleen muuta). Eli usein se on leikkimistä tulella.



Siinä heiluu parisuhteen perustukset ja kannattaa olla varuillaan, ettei koko tönö ota ja romahda. Minä ilmoitin aikanaan etä se on nyt välit täydellisesti poikki siihen naiseen tai meille tulee ero. Minä en tahdo jäädä odottelemaan jätetäänkö minut vai ei.

Ohi menevän ihastumisen vielä ymmärtää, mutta jos rakastumisesta puhutaan, niin se on jo vakavanpi juttu. Kyllähän se jo paljon kertoo avioliitosta, erohan siitä tulisi.

aluksi varmaan v-tuttaisi ihan turhamaisuuttani, sitten olisi tyytyväinen että ehkä viimeinkin pääsen kivuttomasti eroon juoposta miehestäni.

että jos toinen on ihastunut toiseen tai jopa rakastunut, ei hänellä itsellään ole samanaikaisesti tunnetasolla enää kunnon sidettä omaan puolisoonsa. Tämä satuttaa usein petettyä naista enemmän kuin pelkkä seksisuhde. Jos mieheni oikeasti rakastuisi toiseen, en katkeroituisi vaan ottaisin sen asian niin, että olen itsekin väärän ihmisen kanssa. Että minua ei olisi sitten tarkoitettu yhteen puolisoni kanssa, jos hän voisi rakastua toiseen. Joskus sitä vaan ajautuu perustamaan perhettä ihmisen kanssa, joka on ihana ja kaikinpuolin ok, mutta ei Se Oikea. Kornia ehkä, mutta minulle totta.

Mun mielestä tuo ajattelutapa on defenssi, tapa yrittää olla kohtaamatta petetyksi tulemisen tuskaa.

kuin miksi häntä luulin.



Jos hän sen sijaan ihastuisi toiseen mutta ei kertoisi kenellekään - tai ihastuisi toiseen ja kertoisi vain minulle, asia olisi eri.

Ihastumisen ja jopa siitä kertomisen antaisin anteeksi, jos mies katuisi ja parantaisi tapansa. Eihän tuo nyt niin tavatonta olisi, olen itsekin lähes syyllistynyt samaan.



Rakastuminen on tietenkin eri asia, silloin pitää jo asiat olla omassa avioliittossa aika pielessä. :(

Oltiin just ostettu talo isolla lainalla, kun ukko humalaspäissään kotiin tullessaan ilmoitti rakastuneensa ja jättävänsä kaiken. Oli niin jurrissa, etten siinä ryhtynyt asiaa sen enempää puimaan, mutta seuraavana päivänä kysyessäni mikä on meininki hän kielsi kaiken.



Sanoin, että jos tämmönen tunne herää, niin joko tilanne on se, että siinä on kyse jostakin elämää suuremmasta tai sitten jostakin syystä ihastuja on jotenkin herkillä tai jonkin tarpeessa. Sattuuhan semmosia ihastumisia.

Ihan positiivista minun mielestäni, että hänestä semmoisia tunteita löytyy, koska niitä ei enää meidän pitkässä suhteessamme ollut pitkiin aikoihin ollut.

Kehotin kuitenkin tutustumaan kunnolla siihen ihastumisen kohteeseen, ennenkuin perheensä elämän hajottaa.



Taisinpa todeta senkin, että uskon hänestä riittävän miestä useammallekin naiselle. Samalla tietenkin ajattelin, että olisihan sitä kiva kokeilla vähän vapaampaakin suhdetta välillä ;)



Seurasi puolen vuoden mökötys, mahdollisesti sen takia, koska en alkanut häntä syyllistämään tai olemaan mustasukkainen. Mies koetti unohtaa koko ihastumisensa. Minä ehätin jo soittamaankin tälle kyseiselle daamille, että menisikö treffeille miehen kanssa tutustumaan, kun tässä tilanteessa koko perhe kärsii kiukkupussista. Nainen tiesi kyllä ihastumisesta, mutta oli varmasti hämmentynyt treffiehdotuksestani :)



Viimein katsoin parhaaksi poistua takavasemmalle ahdistavasta kotitilanteesta. Samoihin aikoihin alkoivat viimein treffailemaan. Heidän suhteensa kesti jonkin aikaa, mutta ei tainnut sittenkään olla mitään elämää suurempaa, kun mies sitten lopulta kuitenkin halusi minua, lastensa äitiä takaisin. Meninkin. Mutta en kauaksi aikaa. Totesin nimittäin, että en halua kenenkään sitovan sieluaan ja kaikkia halujaan minuun niin, että luonnollisten ihastumisentunteidensa vuoksi niin kovasti ahdistuu.

Minä en halua olla este kenenkään onnellisuudelle ja tunteiden ilmaisun vapaudelle, en varsinkaan rakastamalleni ihmiselle.



Joo, saan sen kuulostamaan runolliselta nyt, mutta voin vakuuttaa, että ei tähän pääsy niin helppoa ollut, paljon on tullut itkettyä. Ja opittua elämästä..

Olemme kaikki vapaita sieluja, toista ei voi omistaa. Tahdolla voi puurtaa vuosikymmenet, mutta Rakkaus asuu vain vapaudessa.

Kun päätimme elää loppuelämämme yhdessä, hän alkoikin kaivata vapautta. Vapautettuani hänet rakastamaan ketä hän haluaa, hän halusikin minut.

Lopulta minä itse sain vapauden, annettuani sen ensin toiselle.

Ja ero siitä tuli. Oli sen verran iso katastrofi, paljon pahaa mieltä aiheutti. Nyt vuosien jälkeen elän onnellista elämää nykyisen kumppanini kanssa ja kiitän luojaa siitä että hänet tapasin ja hänen kanssaan saan elää ja jakaa arjen. Olemme toistemme parhaat ystävät ja ilman eroa en olisi koskaan saanut kokea tällaista rakkautta ja sitoutumista. Amen.

Kamala stresSI siitä tuli ja parisuhde kiikui puolelta toiselle,mutta asia käyttin läpi ja päätettiin jatkaa yhdessä.Tähän kyseiseen naiseen ei ole enään kummallakaan mitään yhteyksiä ja se oli mun ehto että saatoin jatkaa tätä suhdetta.Kyllä kannatti otttaa riski ja jatkaa.Sen jälkeen vasta oppi arvostamaan hyvää parisuhdetta!

Avioero, kämppä myyntiin ja elämä uusiksi. Ei sen kummempaa.

Mutta en ole ollut siinä tilanteessa, enkä voi olla varma, miten toimisin. Kyllä se maailmani romahduttaisi joka tapauksessa.