Lue keskustelun säännöt.
Muilla 6-vuotiaita hermoja raastavia penskoja? Voiko tota enään rehellisesti rakastaa??
17.02.2009 |
En käsitä, onko kasvatus mennyt ihan täysin päin mäntyjä vai kuuluuko tuohon 6-vuotiaan ikään tuo SAATANAN ÄRSYTTÄMINEN?? TEKISI NIIN MIELI VEDELLÄ' YMPÄRI KORVIEN TUOTA LASTA. En osaa kun huutaa hänelle enään, voihan tätä ihanaa saatanan "hiihtolomaa". Ensinnäkään ei usko puhetta enään ollenkaan, ei kuuntele annettuja ohjeita/mitään mitä hänelle sanotaan, vastaa ennenkuin kysymys on edes alkanut, tahtoo kaikkea koko ajan ja mikään ei ole hyvä.. Irvistelee päin naamaa ja naureskelee jos esim.kielletään hölmöilemästä. Hyppii suoraan sanottuna silmille. Ensin olen yrittänyt sanoa asiasta nätisti n.3kertaa ei mene perille ja TAAS joudun huutamaan/raivoamaan hänelle. Sen jälkeen lapsi menee "paniikkiin" ja rupee itkemään. Sen jälkeen kun on rauhoittunut pystyy kuuntelemaan ja olemaan nöyrä, sopimaan/kertaamaan sääntöjä ja käyttäytyy hetken kunnolla ja kunnioittavasti. Mutta 2tuntia siitä kaikki alkaa TAAS uudelleen!!!! MÄ EN KERTAKAIKKIAAN KESTÄ TÄTÄ! LOPPUUKO TÄÄ IKINÄ, VAI PITÄÄKÖ MUN OLLA SUORAANSANOTTUNA RAIVOHULLU LOPPU ELÄMÄNI?? VITUTTAA KUN JOUTUU TOISELLE SUUTTUMAAN TOSI PAHASTI JA SEN JÄLKEEN VIELÄ SANOA RAKASTAVANSA, VAIKKA SILLÄ HETKELLÄ EI TODELLAKAAN TARKOITA SITÄ. Olen tainnut epäonnistua todenteolla... Tekis mieli vetää hirveet koomakännit joka päivä kun ukko tulee töistä, häipyä pois ja unohtaa kaikki.
Kommentit (55)
Ota lapsi syliin, jos hän noin uhittelee. Hän on pieni vielä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä laitan pojan jäähylle omaan huoneeseen, yleensä omaan sänkyyn istumaan ja miettimään tekosiaan ja oven kiinni, mutta saa siellä lukea kirjaa tai touhuta muuta.Onko tämä ok?
Joskus jäähyllä huoneessaan ollessa paiskii esim kirjoja tai paukuttaa huoneen ovea tai potkii seiniä jne tai huutelee oven raosta typeryyksiä jne. Miten siihen tulee puuttua? Meillä 6-v on sen verran voimakas ja isokokoinenkin, että tahtoo olla tuskan takana heiveröisen äidin laittaa poika jäähylle..:(
Äitinsä on maailman rauhallisin kasvattaja, mutta käämit meinaa palaa häneltäkin. Mulla tekis mieli lyödä sitä ipanaa ja kovaa aina välillä, mutta koska väkivalta on kiellettyä eikä ole edes oma lapsi niin jätän tekemättä. Se huuto! Voi hyvää päivää kuinka paljon ääntä tulee tuon ikäisestä lapsesta, ja kuinka paljon se riehuu ja potkii kun saa raivokohtauksen.
kun on kertakaikkisen tiltti pois ja lapsi todella rasittava? Minusta on aina positiivista, jos purkaa pahanolonsa vaikka jonnekin muille mammoille kirjallisesti. Pahempi se on, jos oikeasti vetelisi lasta ympäri seiniä ja haukkuisi suoraan häntä.
Mutta se on vain elämää... Ehkä mun mielestä tämä 6v on niin helppo kun se oli niin kamalan vaikea ensimmäiset vuotensa. Nyt on ollut oikeastaan vajaa 6v lähtien kuin eri tyttö talossa. Kohta täyttää 7. Tosin sellainen kutina on, että murrosiästä tulee kamala ja pitkä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonne voin lällättää! Minulla on aivan ihana 6-vuotias jonka kasvatus mukavaksi eskarilaiseksi on ollut erittäin haasteellista ja vielä vuosi sitten arvelinkin kuolevani yrittäessäni. Mutta nythän se on käyttäytynyt kuin uusi ihminen jo kohta pari kuukautta! Tsemppiä kaikille, kyllä se siitä.
et ainakaan pelkää krittikkiä- täällähän on vain täydellisiä ÄITEJÄ
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en laittais lasta omaan huoneeseensa rangaistukseksi, sillä eihän se oikeesti ole rankaisu, jos pääset huonosti käyttäytyessäsi omaan huoneeseen esim. lukemaan. Jäähyn jälkeen voisin toki laittaakin, tekemään jotain rauhallista tai aloittamaan jonkun leikin alusta.
Jäähypenkki voi olla esim. eteisen tuoli, porrasaskelma, wc-pöntön kansi yms. pääasia mun mielestä on se, että näät lapsen koko ajan tai omia touhuessasi pystyt hyvin valvomaan istujaa. Minä teen omia hommia ( sitten kun pahin raivo on ohi ja lapsi pysyy istumassa, sitä ennen olen sattanut kiikuttaa lapsen sinne kymmeniä kertoja). Lasta ei kannattais jättää ihan yksin kärsimään rangaistusta esim. yläkertaan. Toki en anna mitään viihdykkeitäkään, ei esim. pysty tuoliltaan vilkuilemaan tv:tä.
Ihanaa, että täältä löytää kohtalotovereita!
Meillä se on jakkara eteisessä. Se on paikassa, jossa lapsi ei voi leikkiä eikä osallistua perheen touhuihin. Hän tuijottaa seinää/ovea/lattiaa/kattoa eikä saa leikkiä, melskata tms. Jos hän riehuu jäähyllä, aika alkaa alusta. Tämä toimii meillä - ei minun, vaan mieheni ansiosta, joka on minua jämäkämpi tapaus. Jäähtyessään lapsi sitten saa riehuntaputkensa katkaistua ja voi aloittaa puhtaalta pöydältä.
t. aikaisemmin jo jäähyä suositellut kirjoittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttävä on ja yrittää välillä todella kovastikin olla se tärkein ja määräävin koko perheessä, mutta jäähylle laitan, niin tokenee aika nopeesti.
Ihanasta tottelevaisesta pojasta on tullut uudelleen rajoja hakeva uhmaikäinen! Kokee vissiin olevansa niin iso jo, että voi tehdä ja päättää kaikesta itse! :) Ja eihän se tietenkään äidille sovi, joten tässä taas kättä väännetään!
Mutta tänään saatiin eräs paha "kädenvääntö" katkastua, kun äiti veti huumoriksi. Poika irvisteli ja sanoi, että hänhän kattoo piirettyjä eikä tule syömään. Hän päättää itse. Äitikin lösähti sohvalle ja, laittoi nyreeksi naaman ja sanoi, että mähän en ruokaa tee enkä syö! Mä katon telkkua! Poika kattoi sivusilmällä äitin hassua ilmettä ja purskahti nauramaan ja meni sitten kiltisti syömään!
Huumorikin ja pilke silmäkulmassa joskus saattaa paremmin auttaa kuin diktaattori-asenne! :D
Ihanasta tottelevaisesta pojasta on tullut uudelleen rajoja hakeva uhmaikäinen! Kokee vissiin olevansa niin iso jo, että voi tehdä ja päättää kaikesta itse! :) Ja eihän se tietenkään äidille sovi, joten tässä taas kättä väännetään!
Meidänkin 6-vuotias haluaisi päättää kaikesta itse. Tästä asiasta syntyvät kaikki konfliktit. Olenkin havainnut, että lapsi tarvitsee lisää haasteita ja vastuuta. Hän esim. reissuun lähtiessä pakkaa reppunsa itse, keittelee vanhemmille kahvit, hoitaa kaikenlaisia asioita vanhempien puolesta. Tästä hän saa positiivista virettä. Voisi olla hyvä neuvotella lapsen kanssa: nämä asiat ovat sellaisia mistä et voi vielä itse päättää, mutta nämä asiat saat hoitaa jo itse, koska olet noin iso jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"esiteini"-iäksi.. ja ei turhaa :)
Mulla siis kotona myös tuollainen poika. Välillä on onneksi hetkiä ja jopa päiviä jolloin sieltä pilkahtelee sen mun oma rakas :) ja kyllä tää kuulema ennen kouluikää helpottaa.
Ja niin,meilläkin alkoi kuin salamaniskusta,tai siltä ainakin äidistä tuntui!!
Tähän ikään auttaa (ammattilaisten teksteistä päätellen) kuri,rakkaus&kestävyys ja todella paljon toiminta. Eli siis paljon tekemistä,ne tylsistymiset on sitä pahinta myrkkyä. Aktiviteettiä niin paljon ettei se lapsi ehdi tylsistyä. Lepo tietysti muistaen :D
Ihanasta tottelevaisesta pojasta on tullut uudelleen rajoja hakeva uhmaikäinen! Kokee vissiin olevansa niin iso jo, että voi tehdä ja päättää kaikesta itse! :) Ja eihän se tietenkään äidille sovi, joten tässä taas kättä väännetään!
Meidänkin 6-vuotias haluaisi päättää kaikesta itse. Tästä asiasta syntyvät kaikki konfliktit. Olenkin havainnut, että lapsi tarvitsee lisää haasteita ja vastuuta. Hän esim. reissuun lähtiessä pakkaa reppunsa itse, keittelee vanhemmille kahvit, hoitaa kaikenlaisia asioita vanhempien puolesta. Tästä hän saa positiivista virettä. Voisi olla hyvä neuvotella lapsen kanssa: nämä asiat ovat sellaisia mistä et voi vielä itse päättää, mutta nämä asiat saat hoitaa jo itse, koska olet noin iso jo.
Olen juuri samoilla linjoilla! Muistakaa äidit siis, että se 6-vuotias on jo iso. Ymmärtää puhetta. Osaa olla avulias ja tietää elämästä jo yhtä ja toista! Puhukaa hänelle. Kertokaa hänelle mikä ei sovi ja mikä sopii. Hän ymmärtää jo. Kohdelkaa häntä kuin isoa lasta. Kyllä kai 6-vuotiasta pitää yrittää kasvattaa erikeinoin ja tavalla kuin esim. 2-vuotiasta tai 4-vuotiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei taida olla PELKÄSTÄÄN kasvatuksesta kiinni homma. aina ei riitä että katsoo peiliin.
meillä IHANA 6-vuotias, joka turhautuessaan alkaa tosi tarkoituksenmukaisesti ÄRSYTTÄMÄÄN. testaa ihan selvästi.
lisäksi ei oo mitään toivoakaan (suurimmaks osin) että alle kolmella kauniilla pyynnöllä selviäisi, vaan pitää sen neljäs kerta (usein jo karjaisu) heittää peliin...
mua helpotti että tää kuuluu asiaan. kyllä se sit menee :)
mä en usko että näistä mitään kamalia tulee - toivotaan että ne on niitä vaan nyt ;)
Nimenomaan, lasten saaminen on oma valinta. Onnellinen saa olla jos on lapsen saanut. Jos lapsi oireilee jne jne niin peiliin katsominen ehkä paikallaan. Joku päivä voi tulla ettei lasta olekaan, ehkä sillon sitten miettii miten lastaan kohtelikaan.