Muilla 6-vuotiaita hermoja raastavia penskoja? Voiko tota enään rehellisesti rakastaa??

käskyä, viet hänet tuolille istumaan ja katsot kellosta vaikka kolme minuuttia. Jos ja kun lapsi tulee sieltä pois, viet hänet takaisin ja vaikka pidät paikallaan.



Tämän ansiosta SINUN EI TARVITSE SUUTTUA, mikä helpottaa sinun omaa oloasi ratkaisevasti - kokemusta on. Kohta helpottaa muutkin asiat ja jopa lapsi tajuaa, että nyt ei äiti suutu vaan tuolille joudutaan vaikka sata kertaa.



Ja sitten muistat palkita ja kehua hyvistä hetkistä!

Mä laitan lapsen huoneeseen ja saa tulla vasta sitten kun osaa käyttäytyä.

mutta osittain totta tuo ap:n kirjoitus. Minun 6-vuotiaani on myös NIIN raivostuttava tapaus, että melkeinpä ei tekisi lainkaan mieli vietää aikaa hänen kanssaan. Kyllä tuntuu välillä olevan kadoksissa se vilpitön rakkaus lasta kohtaan, koska hän on koko ajan niin mahdoton. Jatkuvaa uhittelua, tottelemattomuutta, pikkusisaren kiusaamista ja päälle puhumista. Yritän välttää huutamista, mutta välillä kyllä muukaan ei auta.

On pienoista valtataistelua päivittäin. Mutta huutaminen ei meillä ainakaan auta. Lapsi menee omaan huoneeseensa raivoamaan ja päästämään höyrynsä ja tulla saapi sitten kun osaa taas käyttäytyä ja on pyytänyt anteeksi.



Olen huomannut, että PUHUMINEN ja taas PUHUMINEN vain auttaa näiden "karikoiden" läpi. Kyllä meillä lapsi ihan aidosti kuuntelee ja on pahoillaan käytöksestään. Mutta raskas vaihe tämä todella on.

Mutta tosiaan tuntuu, että lapsi aivan tahallaan ärsyttää ja testaa taas rajoja. Toisaalta on ajoittain myös älyttömän takertuva. Kuuluu ikään kuulemma.

Ai että laittaisin sen istumaan nurkkaan naureskelemaan mulle lisää, huutaisi varmaan perään että etkö parempaan pysty.. Kehun kyllä kun käyttäytyy hyvin, mutta huomannut että sen jälkeen rupee ärsyttämään kahta kauheammin.. Onkohan lapsille niitä käytöskouluja, kun koirillekin löytyy ihan kurssina? En oikeesti tiedä mitä tuon kanssa teen.

olen kans miettinyt ja surrut että ihan pieleen olen lapseni kasvattanut!! mikään ei ole hyvin, kokoajan vaaditaan jotakin, naama on nurinpäin suuren osan päivästä jne jne. helpottavaa kuulla että todellakin kuuluu tähän ikään, huoh...koskakohan tämän vaiheen voisi sitten odottaa menevän ohi????

Mä kun luulin, että kunhan tästä vaiheesta selvitään, on suht seesteistä ja mukavaa murrosikään asti... Aina sitä oppii uutta. Huoh.



Voimia teille.



Terv. uhmiksen äiti

Vaikka pari ensimmäistä jäähyä vielä menisikin naureskellessa, niin pikku hiljaa alkaa taatusti tympiä. Ja jos enemmän harhautuu huutelemaan, alkaa jäähy alusta. Meidän vasta kesällä 6 täyttävä on alkanut myös esittää samantyylistä käytöstä viime aikoina, mutta kyllä se uhma jäähyillä alkaa karista, kunhan vanhemmilla riittää sitkoa. Jäähyssähän rangaistaan lähinnä tylsyydellä ja tylsyys ei ole pikaratkaisu, vaan puree tehokkaasti ajan kanssa ja toistettuna.

Ai että laittaisin sen istumaan nurkkaan naureskelemaan mulle lisää, huutaisi varmaan perään että etkö parempaan pysty.. Kehun kyllä kun käyttäytyy hyvin, mutta huomannut että sen jälkeen rupee ärsyttämään kahta kauheammin.. Onkohan lapsille niitä käytöskouluja, kun koirillekin löytyy ihan kurssina? En oikeesti tiedä mitä tuon kanssa teen.

kolumnin aiheesta mitä ihmettä tapahtui 6-vuotiaalle prinsessalle, miten siitä tuli tuollainen hirviö.

Mikään ei ole hyvin, mikään ei ole kivaa, mikään ei riitä ja kaikki on tyhmää.



Kärsivällisyys on usein koetuksella. Mutta meillä ei lapset hypi silmille. Saa huutaa ja raivota, mutta ilkeily ja jatkuva sääntöjen rikkominen on kielletty.



Se johtuu varmaan siitä, että meillä on ollut aina kova kuri. Siis haluan korostaa, että tunteita näytetään ja huudetaan ja raivotaan, mutta vanhempien silmille ei hypitä.



Meillä oli ennen lapsia käytöshäiriöinen koira, jonka kanssa jokaista kasvatusohjetta piti noudattaa pilkun tarkasti. Ja säännöistä ei luistettu. Jos sohvalle ei saa mennä, niin sinne ei sitten mennä sitä ensimmäistäkään kertaa jne.



Nyt meillä on kaksi hyvin villiä ja voimakastahtoista poikaa. Monia samoja ohjeita ja neuvoja koiran käytöskoulutuksesta voi käyttää lasten kasvatuksessa. Säännöt ovat pienestä pitäen ehdottomia. Ja kun niitä ei koskaan ole saanut rikkoa, loppuu se kyseenalaistaminenkin jonain päivänä. Edelleen niitä koitetaan, mutta se loppuu kun käsketään.



Taas annoin muistuttaa itseäni koiranpennun kasvatuksessa (meille tuli pentu), että säännöt luodaan pentuna. Puolen vuoden ikäisenä moni asia on tuhannesti vaikeampaa.



Meillä siis sama kuri kakaroilla ja koirilla. Ei on ei kun vanhemmat / omistajat niin sanoo.



Aikuisten pitää ottaa se auktoriteetti mikä heille kuuluu. Sitä ei saada, se otetaan. Pitkäjänteisellä ja sääntöjä rikkomattomalla elämäntavalla.



Ei, en ole despootti enkä tyranni, vaan rajat asettava aikuinen, jonka kanssa saa myös peuhata ja pelleillä.

Itse olen tässä lomalla ihmetellyt omaa 6-vuotiastani. Hän on eskarissa aina tosi mallikkaasti ja kavereiden kanssa myös. Lomalla hän on ollut riiviömäinen. Me ollaan käytetty jäähypenkkiä: kuusi minuuttia miettimässä hiljaa ja sitten takaisin leikkeihin tms. Jäähyä on käytetty varmaan kolmivuotiaasta asti, joten lapsi tietää mistä on kyse. Hän onkin istunut nyt niin hiljaa siinä, että olen unohtanut hänet siihen.. Suosittelen jäähypenkkiä, vaikka alkuun se ei kyllä suju. Lapsi testaa kaikin tavoin täytyykö hänen TODELLAKIN istua siinä. Meidän 4-vuotias opettelee asiaa paraikaa.



Suosittelen ap:lle rahoittumista. Lapsi provosoi tahallaan ja provosoituminen ruokkii lapsen huonoa käytöstä. Ymmärrän kyllä, että ap:n hihat palavat - kenen tahansa hermo menee välillä.

jäähyllä lapsi huutelee tai naureskelee liikaa, tulee uusi jäähy.



Jos aloitat tuon jäähyllä pidon, varaudu siihen, että se on toivottoman tuntuista. Kestä pari päivää. Tänään on tiistai... päätä vaikka että jatkat jäähyllä pitämistä perjantaihin asti ja katsot vasta silloin, onko asiasta ollut mitään hyötyä.



Minä pidän oikeasti kaikista pahimpana tuossa tilanteessa sitä omaa suuttumusta: joutuu lapsen kiukuttelun lisäksi kestämään sitä, että on itse koko ajan raivoisassa tilassa. Se on väsyttävää ja inhottavaa! Minulle siirtyminen jäähyrangaistuksiin toi tosi suuren helpotuksen, kun ei kaikki energia mennyt omaan raivoamiseen. Sitä paitsi raivoaminen kasvaa kerta kerralta, ja kaikki ymmärtävät, että sanallista raivoamista ei voi kasvattaa loputtomiin...

Onko tuollaistakin tulossa? On jotenkin niin mukavaa tuon juuri 5 vuotta täyttäneen kanssa, kun on kaikesta innoissaan, avulias, utelias jne. Luulin tyhmänä, että se olisi sitten tuosta uhmasta selvittyämme tosiaan vasta murrosiässä seuraava kunnon koetus... Onneksi meillä on tuo jäähypenkki ollut jo käytössä. Hyvä tietää ja varautua jo etukäteen siihen, että moista voi olla edessä...



Voimia kaikille!

Meillä poika on vasta 5,5 v, mutta kuulostaa erittäin tutulta. Uskokaa ta älkää, niin pakotin(?!) lapsen äsken piirtämään!



Koko päivä on ollut yhtä sähläystä, ollaan vielä pakosta sisällä nuorempien vatsataudin vuoksi ja poika on kieltäytynyt ihan kaikesta vähänkin järkevästä tai rauhallisesta tekemisestä, enkä kertakaikkiaan jaksanut pidempään. Siispä annoin vaihtoehdoiksi piirtää veturi (väritkin määräsin!?!) tai olla koko loppuilta yksin omassa huoneessa.



Hirveä natsi olen! Mutta sainpa edes hetken hengähdystauon, poika on piirtänyt kohta puoli tuntia. Vaikeeta ja itsestäkin käsittämätöntä, täällä minä kolmekymppinen järkevä ja tasapainoinen(???), fiksu äiti pyssy ohimolla pistän poikani, joka sitäpaitsi pitää piirtämisestä, piirtämään. Jippii.

on siis muitakin rasittavia 6-vuotiaita! Kertakaikkiaan palaa käämit välillä.. Ja se just on rasittavinta, että huomaa kuinka sitä on itse LAPSELLINEN, kun menettää hermonsa ja huutaa pää punaisena lapselle. On sitä yks surkimus äidiksi.

meilläkin käytössä, hyvällä menestyksellä.

kannattaa ottaa jääähy käyttöön niin, että selität asia lapselle. jos rikkooo sääntöjä, joutuu jäähylle. laita jäähypenkki omaan huoneeseen, niin sun ei tartte katella sitä naureskelua. ja sano, että jos sieltä liikaa huudellaan, kolmen minuutin jäähy alkaa uudestaan.



ja aluksi tosiaan viet sinne vaikka 100 kertaa.



lisäksi ehkä kannattaa miettiä mistä suuttuu: eli onko tahallaan ärsyttämistä, ilkeilyä, sääntöjen rikkomista, kiusaamista yms. eli ehkä ei kannata äsryttämisestä pistää jäähylle, mutta ilman muuta esim. sisaruksen lyömisestä.



tsemppiä.

Meillä on 5,5 v. samanlainen hirviö viettämässä talvilomaa äidin ja pikkuveljen kanssa kotona. Koen olevani maailman surkein äiti, kun mieluummin olisin tällä hetkellä töissä lepäämässä!



Meilläkin arestituoli auttaa hieman, hetkeksi. Tosin hän menee siihen todella vastahakoisesti huutaen vastalauseita, ilveillen ja haukkuen äitiä tyhmäksi ja ties mitä. Sitten välillä on niin vauvaa ja haluaa tulla pidetyksi hyvänä. Tai itkee epäoikeudenmukaista kohteluaan, kun joutui syystä arestiin. Ota tuosta nyt selvää!

Meillä on 6v ja 8v ja mun mielestä molemmat lapset ovat sen kun parantuneet vanhetessaan. Varsinkin nuorempi oli tosi vaikea lapsi aina n. 5v ikään asti, sen jälkeen - eli viim 1,5v - on ollut jopa helppoa. Tyttö on yhteistyökykyinen, joustava ja älykäs. Esikoisella oli 6v eteenpäin vähän uhmaa ja ekaluokka oli vaikea. Nyt hänkin on kasvanut ja tullut taas kivaksi ja yhteistyökykyiseksi. Kyllä kuriakin tarvitaan, mutta jos teillä elämä on pelkkää taistelua, vanhemman on mietittävä uusiksi, mista asioista kannattaa nostaa haloo. Joskus 6v:tä vauvattaa, silloin kannattaa vain yrittää sylitellä enemmän. Ei haittaa, vaikka joskus puet lapsen tai jopa syötät. Se menee ohitse.

miten joku voi noin sanoa omasta lapsestaan?!! kannattaa miettiä jotain ammattiapua jos innostaa noin kauheasti "vetää koomakännit" ja kehtaat sanoa ääneen ettet enää pysty rehellisesti rakastamaan lastasi!!