Lue keskustelun säännöt.
Tämän palstan perusteella äitiys ja perhe-elämä on kamalaa.
16.02.2009 |
Hei rakkaat av-mammat.
Olen lueskellut tätä palstaa muutaman vuoden itse vielä lapsettomana. Haaveena kuitenkin ovat ainakin olleet omat lapset ja perhe ja ihana mies, mutta tätä palstaa lukiessa nuo haaveet ovat pikkuhiljaa käyneet epäilyttämään. Kirjoituksienne perusteella perhe-elämä ja erityisesti äidin elämä on ahdistavaa, yksinäistä ja tylsää. Miehistä kirjoitetaan laiskoina, saamattomina, itsekkäinä tyyppeinä, jotka makaavat sohvalla tai juoksevat vieraissa.
Haluan, että ymmärrätte, etten halua syyttää ketään. Tämän palstan lukeminen on vain saanut minut havahtumaan pikkutyttömäisistä unelmista, joissa perhe-elämä on ihan kivaa ja ihanaakin ja rakkaus pystytään säilyttämään liitossa lapsien jälkeenkin. Haluaisin uskoa, että se on oikeasti mahdollista, mutta palstaa luettuani olen alkanut miettimään, onko asia vain yksinkertaisesti niin, että ajatus perhe-elämän ihanasta auvoisuudesta on vain harhaa.
Kyllä minä vieläkin haluan lapsia ja miehen ja sen omakotitalonkin, mutta epäilykset ja pelko on hiipinyt kieltämättä mieleeni.
Kommentit (24)
että sinulla ei ole liian ruusuisia unelmia omkotitalosta, kahdesta lapsesta ja aviomiehestä. Eiköhän se pääosin onnellinen perhe-elämä rakennu siitä, että tietää varautua myös haasteisiin. Kuten parisuhderiitoihin, yövalvomisiin, taloudelliseen ahdinkoon jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. nro 2 ( yli 20 v naimisissa, 3 lasta, hengissä, kokopvtöissä)
Mutta elämä yleensäki on kamalaa, jos asenne on se.
Ei kyllä ole yhtikäs yhtään kiinni lapsitilanteesta tms. tuo elämän onni.
ongelmistaanhan ihmiset yleensä purnaavat näillä palstoilla, ei sitä miten ihanaa on ja hyvin menee.
Jos nyt lohduttaa, meillä on kaksi alle kouluikäistä reipasta poikaa, jotka naurattavat ja ihastuttavat joka päivä, ovat villejä, mutta tottelevaisia. Mies osallistuu kodin hoitoon samalla panoksella kuin minäkin. Parisuhdekin menee hyvin, iltaisin on 20 jälkeen aikaa olla yhdessä ja jopa tänä aamunakin otettiin pikapanot, kun pienet sattuivat nukkumaan pitempään. On yhteisiä suunnitelmia, haaveita ja yhteenkuuluvuutta.
kyllähän minä sen ymmärrän, että täällä haetaan vertaistukea jne. Mutta silti niitä, joille menee huonosti perheensä kanssa, tuntuu olevan todella monta. Monet ovat väsyneitä, uupuneita ja masentuneita eivätkä omien sanojensa mukaan jaksaisi enää miehiään. Monet tuntuvat olevan todella kypsiä perhe-elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
..että onnea ei täällä paljoa hehkuteta! Enpä itsekään ole aiemmin, mutta voisin nyt viimeistään sen tehdä!
Minulla on ihana 2-vuotias tytär, ja mies, jonka kanssa olen ollut 17-vuotiaasta (nyt olen 28). Mies tekee kotitöitä siinä missä itsekin (molemmat vakituisessa työssä) eikä juokse vieraissa. Päivääkään en ole haikaillut "paremman" elämän perään, sillä katson, että elämäni juuri nyt on täydellistä ja onnellista. Toki vaikeitakin aikoja on ollut, mutta yhdessä ollaan niistä selvitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset naiset ovat kasvattaneet poikansa yksinäisiksi susiksi
ja naiset joutuvat pärjäämään yksin lapsilaumoineen ja kotiäidin tai työssäkäyvän naisen urineen pakon edessä?
Suomalaiset miehet tekevät esim. Euroopan eniten ylitöitä...
T. Yksinäisen Suden vaimo
että vaikka lapset ovat valtava voimavara ja elämän suola, niin lasten kasvatus ei ole vain ylpeänä rattaiden lykkimistä ja von Trapp-tyylistä lauleskelua. Lapset kiukuttelevat, tappelevat, tekevät pahojaan ja jopa juonivat saavuttaakseen omaa etuaan. Tuskin itsekään ilahtuisit, jos joka aamu töihin lähtiessä joutuisit tappelemaan lapset hoitokuntoon. Tai työpäivän jälkeen koitat valmistaa sapuskaa kiljuvalle laumalle, joista yhdellä on kakat vaipassa, yhdellä räkä poskella ja yksi itkee koska toinen löi. Vielä jos sattuu olemaan vetelehtivä ukko, joka hyppää vieraissa, niin avot!
Siinä on kuule vaikea istua ruuhkabussissa naama hymyssä, kun alle kouluikäinen heittää tahallaan lekkeriksi - usko pois, ne tietää, ettet voi suuttua kaiken kansan nähden siellä julkisissa, ja itse olet haljeta huono-äiti-fiilikseesi. Sinusta tuntuu aina, että sinun kotonasi asuu ne ilkeimmät ja huonoimmin kasvatetut kakarat (anteeksi, että tätä sanaa tässä käytän). Lapset sitä paitsi tuppaavat olemaan vieraille vähän vieraskoreita, mutta täysin luottamuksella kokeilevat omia kyllä vanhempiaan.
Silti äitiys ja äidin rakkaus on sellainen elämää kantava voima, että ilman sitä ei kukaan äiti olisi se ihminen kuin hän on.
Terv. kolmen rakkaan termiitin äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
saman kuin ketjun aloittaja. Meillä ei siis myöskään ole lapsia, mutta yllättäen olen tällä palstalla "roikkunut" jo puolisen vuotta :) Eli pientä kuumeilua on ilmassa. Olen myös ihmetellyt näitä samoja asioita, mistä olette jo keskustellut. Eli ihanaa on myös kuulla niitä hyviä asioita perhe- elämästä. Mukavaa ns. saada oppia etukäteen äideiltä niistä huonoista puolista, MUTTA myös niistä ihanista ja hyvistä asioista.
tämä on UFO-palsta! ;) Oikeesti, jo pelkkiä otsikoita lukiessa tulee monesti sellainen fiilis ettei älyllisestä elämästä ole täällä tietoakaan... On niin vähäjärkistä juttua välillä, että sen täytyy olla vain tietyntyyppistä porukkaa joka sellaista suoltaa. Tämä ei ole mikään kattava kuvaus suomalaisista perheenäideistä. Täällä vain enimmäkseen jauhetaan p:aa tylsinä hetkinä. Sehän on tyypillistä keskustelupalstoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ahkera mies tekemään töitä, kotitöitä ja hoitamaan lapsia.
Kolmen lapsen äiti. Nyt hoitovapaalla.
tutkimusten mukaan netissä aikaa paljon kuluttavat ovat keskimääräistä useammin masennuksesta kärsiviä kuin ihmiset, jotka eivät käytä aikaansa netissä surffailuun. Veikkaisin, että av:lläkin tuhlaa aikaansa suhteellisen moni masentunut ihminen. Aika moni hyvin voiva ja elämästään nauttiva ihminen keskittyy reaalielämäänsä, eikä jurnuta koneen äärellä!
Miksihän minäkin kirjoittelen täällä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen voin omasta kokemuksesta sanoa, että kun on lapsia, niin parisuhde on lähinnä kämmppis tyyppistä elämää. Romantiikka yms aika vähillä. Pannaan joskus ku jaksetaan. Ei yhteisiä juttuja ole juuri koskaan. Energia menee arjen pyöritykseen niin ei siinä toista juuri ehdi/voi huomioida.
Minulle tämä yhteiselämän menetys on ollut pettymys ja se johtuu juuri lapsista.
jurnutetaan kun kaikki menee pieleen ja ärsyttää. Ei tänne voi kirjoittaa mitään "ompa ihana päivä" -juttuja koska heti tulee jotain kommenttia että sulla on varmaan lääkkeet kohdallaan, idiootti, läski, yh. Täällä voi rypeä siellä surkeuden suossa koska kohtalotovereita varmasti riittää ja mieli pahenee entisestään.
Tuo alla lainattu mienen näkökulma on juuri sellaista ,mitä meille tapahtui lapsen syntymän jälkeen:
Sen voin omasta kokemuksesta sanoa, että kun on lapsia, niin parisuhde on lähinnä kämmppis tyyppistä elämää. Romantiikka yms aika vähillä. Pannaan joskus ku jaksetaan. Ei yhteisiä juttuja ole juuri koskaan. Energia menee arjen pyöritykseen niin ei siinä toista juuri ehdi/voi huomioida.
Minulle tämä yhteiselämän menetys on ollut pettymys ja se johtuu juuri lapsista.
Alkuun oli vaikea koliikki ja sen jälkeen muuten vaan kovasti yövalvomisia, joten se vei mehut meiltä ihan täysin. Itse valvoin lapsen kanssa, koska mies kävi töissä. Sukulaiset asuvat kaukana, joten lapsenhoitoapua ei ollut saatavilla. Vaikka ensimmäinen vuosi olikin melkoisen rankkaa, oli se myös äärettömän ihanaa ja antoisaa aikaa, koska molemmat halusimme lapsen ja ne hyvät hetket pienen kanssa antoivat voimaa jaksaa ne vaativammat yövalvomiset ja muut hankaluudet.
Tuo kämppismeininki vaan oli se, mikä raastoi itseä - olisi halunnut enemmän, mutta ei vaan jaksanut ja väsyneenä tuli tiuskittua puolin ja toisin.. Nyt menee paremmin, lapsi (1v 4kk) nukkuu yönsä hyvin ja on muutenkin tosi iloinen ja hauska kaveri. Ehkä me vielä toisenkin lapsen teemme esikoiselle kaveriksi :o)
elämä. Niinkuin itsellänikin on. Ihana perhe, koti ja muutkin asiat mallillaan.
Mutta se valehtee, joka väittää, että koko ajan on superihanaa....
Tulee harmeja ja vastoinkäymisiä. Unet jää vähiin, lapset sairastaa, mies ei tajua mitään, pännii villakoirat sängyn alla ja väärin täytetty astianpesukone. Se on elämää.
Ja niistä normaalista onnellisen arjen poikkeamista tulee puhuttua. Ei siitä perusolotilasta.
Mietipä ap, kuinka mahtava kaveri olisi sellainen, jolla olisi aina kaikki hyvin. Mies olisi maailman ihanin AINA, ulkonäköön kaverisi olisi täydellisen tyytyväinen, lapset olisivat virheettömiä ja täydellisiä jne.
Olisi varmasti upeaa olla noin onnellisen ihmisen ystävä...
Itse kuolisin tylsyyteen tuollaisen tyypin seurassa. Eihän meistä kukaan kai ole robotti. Virheet ja murheet tekevät meistä inhimillisiä!
Sehän on tämänkin palstan suola. Ja täällä AV:lla voi motkottaa vieläpä anonyyminä. Ehkä ne täydelliset aina (mukamas) onnelliset naiset marmattavat salaa täällä ;)
Mahtavaa auringonpaisteista päivää kaikille!
Äidit usein marmattaa, että lapseton ei voi tietää mistään mitään ja lapseton ei tajua kuinka ihanaa äitiys on, lapsettoman on katkeria jne. Mutta miksi juuri äidit ovat kaikkein pahimpia toitottamaan, miten hirveää äitiys on?
Juuri äidit kauhistelevat, miten Eva Wahlström viitsii urheilla raskaana, miten voi kuvitella kilpailevansa kun vauva 2kk, miten Sanna Saarijärvi-mikälie kehtasi mennä festareille vaikka oli pienen vauvan äiti, miten Saimi Nousiainen teki mallintöitä vaikka oli juuri synnyttänyt jne.
Minäkin menin lankaan ja kuutelin noita hiton tuomiopäivän profeettoja. Ennen synnytystä kävin "viimeisen" kerran kampaajalla ja kosmetologilla, sillä minulle oli opetettu etten ainakaan vuoteen pääsisi mihinkään. No, toisin kävi, mutta minusta pitäisi iskeä hampaat kurkkuun noille ruikuttajille.
että pikkulapsiaikana vanhemmilla on usein erilaiset tavoitteet:
äiti yrittää vaan pysyä hengissä ja jaksaa kaikki valvomiset jne ja lasten sairastelut. Miehen tärkein tavoite on saada toimeentuloa perhelle ja hoitaa parisuhdetta ja saada riittävästi seksiä. Nämä maailmat eivät välttämättä kohtaa joten lopputulos tiedetään.
.he ovat ainoita, jotka osaavat yhteisöllöllisyyden taidon eivätkä näänny yksin vanhemmuteensa