Annatteko lapsen päättää lähteekö hän johonkin kivaan paikkaan kunten
HopLoppiin tms jos siis asia jo sovittu ja lapsi muuttaakin jostain syystä mielensä? Eli sanositteko silloin lapselle, että kyllä nyt on mentävä kun on sovittu, että mennään vai antaisitteko lapsen tahdolle periksi ja peruisitte jutun?
Eli olin itse sopinut sitten ajat sitten ystäväväni kanssa, että menemme sunnuntaina Hoploppiin lastemme kanssa (jotka samanikäisiä ja hyvät kaverit), mutta nyt ystäväni lapsi oliki muuttanut mielensä eikä halunnutkaan mennä ja meno peruuntui. Lapseni siis pettyi. Miten te olisitte toimineet tilanteessa: olisitteko sanoneet lapselle, että nyt mennään kun on sovittu vai antaneet periksi?
Kommentit (23)
Tiedän kokemuksesta, että jos vaan pakottaa, niin kyllä sillä kivaa on ja pois ei lähtisi millään. harmittaa sitten jos ei mennäkään. Itsekin olen vähän samanlainen ja mieluusti perun kivojakin menoja.
Se on vaan se jännittäminen ja lähtemisen vaikeus.
Me oltiin eilen 5 tuntia lasten kanssa sisäleikkipuistossa ja eivät olisi vieläkään malttaneet lähteä pois, mutta pakkohan sitä oli syömään jo lähteä.
miksei ap vienyt silti omaa lastaan.
Lapsilla ei ole sanavaltaa tällaiseen asiaan. Lapset voivat kyllä toivoa menoa jonnekin, mummolaan yms. Mutta aikuinen päättää.
On niitä seurattu sivusta, kun lapset pompottaa aikuisia tyyliin "en lähde" ja sitten jaaplataan pihalla autoon ja pois, kun lapsi ei tahdo... Tai sitten kysytään aina Lähdetäänkö Matti nyt sinne ja tänne ja jos Matti haluaa, mennään, jos sanoo ei, sitten ei mennä. Puuh!
ole ilman kaveria. Itseä siis ihmetytti miten äiti heti myöntyi lapsen oikkuihin. Itse olen sitä mieltä, että sopimuksista pidetään kiinni ja lupaukset pidetään. Eikö lapsi saa väärää viesitä tuollaisella kasvatuksella? ap
sitä ei ole voinut päästää remmeltämään ihmistenilmoille johonkin hoploppiin.
huvitti tai ei juuri lähdön hetkellä. Ei tietenkään lapsi saa valita enää tuossa vaiheessa ,että "ei mua huvita". Jos hän on ainoa lähtijä, silloin voi ehkä peruakin, tilanteesta kiinni.
Mutta ehkä taustalla olikin jotain muuta, kuten joku arvaili.
kun lapsi selosti, ettei nyt huvitakaan lähteä sinne. ap
Miksi annoit myöten hänen mielipiteelleen??
ja hankkimaan infektiotartuntaa jos kummankaan teidän mukulat ei edes halunneet.
että olisimme silti menneet vaikkei lapsi olisikaan enää halunnut! Ainakin itse tajuaisin että sitten tutun lapsi pettyisi.
niinkään vaan kaverin kanssa. Onko tuo sitä ns vapaata kasvatusta, että lapsen oikkujen mukaan mennään...
Alle 5-vuotiaat lähti aina kyselemättä mukaan, mutta sitä vanhemmalta on jo ihan kohteliasta kysyä. Jos sitten haluaa lähteä ja sovitaan muiden kanssa, saa olla jo melko hyvä syy, että suostun perumiseen. Joskus on lapsi ollut kerta kaikkiaan niin väsy (tarhan tai koulun jälkeen), etten todellakaan ole pakottanut minnekään, vaikka olisikin ennalta sovittu. Toki olen pahoitellut toiselle osapuolelle viime tingan peruutusta ja laittanut omalle syylleni, kun en tajunnut, että tietenkin on väsy pitkän tarhapäivän jälkeen jne. Ja piakkoin ollaan pyritty hyvittämään vaikka kutsumalla meille kylään tai hakemalla uimaan tms. ettei jää välejä hiertämään.
Eli kyllä meillä mentäisiin kun on luvattu.Mutta eipä noi koskaan ole Hop lopista kieltäytyneet,eilen viimeksi oltiin,ja kavereiden kanssa :)
joten ei sitten pakottanut lastaan. Itse lähtisin ihan lapseni takia, mutta jos lapsi ei haluaisi lähteä, niin ei lähdettäisikään.
Tosin meillä kaikki menot hoidetaan perheen voimin, niin saa vapaasti mennä miten tykkää.
jos itse olisin saanut tiedon, ettei Ville nyt halunnut tulla, Ajattelin aha ja me menisimme lapseni kanssa sinne
Jutun pointti ei nyt ihan mene jakeluun av-mammoille... ;) Älä ap hermostu, tää on vähän yksinkertaista sakkia.... ;)
olen samaa mieltä kanssasi, että lapset eivät tuollaisista asioista päätä. Jos on sovittu tuollainen meno, niin silloin mennään! Jotkut vanhemmat vaan ei pysty sanomaan lapselleen poikkipuolista sanaa. Tää on musta hyväe esimerkki ns. curling-vanhemmuudesta. Eli eihän lapselle VOI tuottaa pahaa mieltä, pakottamalla Hoploppiin...
että mua ärsyttää suunnattomasti ihmiset, jotka peruu sovitut jutut "kun ei nyt huvitakaan". Ja näistä lapsista taitaa kasvaa juuri sellaisia aikuisia.
Itselläni täytyy olla pätevä syy peruakseni sovitut menoni, vaikkei todella aina huvita.
pari vuotta sitten tällainen - omille lapsille ja koiralle ei saanut koskaan tulla paha mieli. Kerran kun odotimme heitä meille leikkimään, tuli soitto, että eivät voikaan tulla, kun heidän lapset haluaisi mielummin leikkiä omalla pihalla - ja sitten me lähdettiin sinne.
selittäisin omalle lapselle että X:lle tulee paha mieli, jos ei mennä vaikka on sovittu. Ja loppujen lopuksi tuollainen viime hetken kieltäytyminen on vain yksi kiukuttelun ja dominanssinhaun muoto: periksi ei lapsi voi antaa, vaikka haluaisikin, joten siloin on ihan hyvä mieli kaikilla, kun lapsi "pakotetaan" mukaan.