Millainen on aspergerlapsi?

Ruuan kanssa ronklaaminen, siirtymätilanteiden vaikeudet, ääni- ja makuyliherkkyys, kakan panttaus kotiin asti kaikki tuo on tuttua. Miten yhteisleikit sujuvat?



Millainen puheenkehitys lapsellasi oli, oliko normaalin rajoissa?

Yhteisleikit menee aika hyvin, on sellaisessa liikuntakerhossa, ja ohjaajan mukaan toimii ryhmässä ihan OK. Poikani on hoidossa ryhmiksessä, ja hoitajien mukaan tulee ryhmässä toimeen hyvin. Läheisiä kaverisuhteita hänellä ei kumminkaan ole, tai siis leikkii mieluiten tuttujen lasten kanssa, mutta ei tunnu varsinaisesti kaipaavan heidän seuraansa. Tuntuu pärjäävän ryhmässä ainakin silloin, jos joku aikuinen sitä ryhmää vetää. Tämä juttu on kyllä paranemaan päin, minun pitää vain aktiivisesti viedä häntä sellaisiin tilanteisiin. Ongelmana meillä on puuttuva poikaseura. Tilanne paranee ehkä kevään mittaan, kun pihalla alkaa taas olla lapsia.



Mitä nuo siirtymätilanteiden vaikeudet tarkoittavat käytännössä? Viitsisitkö kertoa jonkun esimerkin? Ääniyliherkkyyttä meillä ei ole, poika laulaa mielellään ja kuuntelee monenlaista musiikkia.



Itse mietin, onko pojassani aspergerpiirteitä ja kuinka paljon niitä pitää olla, että tulee diagnoosi. Poikani pärjää kuitenkin muiden kanssa leikeissä ja puheenkehitys on ollut normaalia. R puuttuu vielä puheesta ja joskus lässyttelee vauvakieltä. Minnehän tämän asian kanssa kannattaisi mennä? Käsittääkseni neuvolan viisivuotistutkimus on hyvin laaja, voisikohan jo sitä ennen mennä mihinkään. Itseäni huolestuttaa lähinnä juuri tuo kakkajuttu ja nuo raivarit.

Ei ole kakanneet meidän pojat tarhassa, eikä ystävänikään lapset. On siis aivan normaalia. Katsos kun moni haluaa kakata rauhassa ja tutussa ympäristössä.

Lapsi saa saada raivareita siihen asti kunnes täyttää 5v.

Siirtymätilanteen hankaluudet on sitä, että lapsi rassaa vastaa, kun mennään esin. eteisestä ulos. Nekin voi helpottua, kun ikää tulee lisää.

Pitää vaan odotella, että ikää tulee lisää, niin näkyy erityispiirteet.

Omanikin monesta piirteestä päässyt eroon. Pojalla siis tarkaavaisuushäiriö epäily, lievä dysfasia.

Ei meilläkään poika kaipaa kavereita tarhasta, vaan naapurin tyttö on tärkeä.

4v. saa olla vielä hankala, näin sanottiin neuvolassa.

esimerkkinä siirtymätilanteesta voisi kertoa vaikka että lapsi on rakennellut jotain palikoilla ja sitten kutsutaan syömään. As-lapset jäävät tavallaan rakenteluun jumiin eivätkä malta lopettaa sitä ja äkillinen kutsu syömään voi saada aikaan raivarin. Siksi ainakin meillä sanotaan ajoissa että 15 min päästä lopetetaan rakentelu ja aletaan syödä, sitten sanotaan 5 minuutin aikamerkki ja sitten lopetetaan leikki ja siirrytään syömään. Näin lapsi saa aikaa valmistautua siirtymiseen.



As-piirteiset lapset pärjäävät hyvin ihan tavallisessakin koulussa jos siirtymätilanteet, keskittyminen ja kaverisuhteet on suht hallussa. 5-vuotisneuvolassa seurataan kehitystä, eskarissa on sitten koulukypsyystestit jos niihin haluaa osallistua.



Oma poikani oli menossa lähikoulun pienluokalle, mutta koulukypsyystestissä hän sai vain muutaman pisteen koska ei tajunnut aloittamiskäskyn koskevan myös häntä itseään (käskyä ei kohdennettu niinkuin erityiseskarissa tehtiin) ja tajuttiin hänen tarvitsevan enemmän tukea ja paikka as-luokalta järjestyi vaikka oltiinkin tosi myöhässä asian kanssa.

Itse en pidä näitä meidän pojan piirteitä kauhean hälyttävinä, mutta sellainen epämääräinen huoli kyllä on. Poikani ei missään vaiheessa ollut ihan sellainen normivauva, ja nyt kun meidän nuorempikin on jo 2 v, tuo ero tavallaan vielä korostuu. Meidän nuorempi on jotenkin juuri sellainen, kun olen aina ajatellutkin lapsen olevan.



On vaikeaa sanoa, mikä minua erityisesti huolettaa. Ja on ilman muuta mahdollista, että nuo hälyttävät piirteet tuosta iän myötä ainakin laimenevat. Luin netistä aspergerlapsen kuvausta, ja poikani oireet eivät ole ihan niin voimakkaita, mutta toisaalta on vaikea sitten sanoa, missä raja kulkee. Neuvolassa olen jutellut mm. nyt 4-vuotistarkastuksen yhteydessä. Kokenut terkka oli sitä mieltä, että normaalia on. Mutta luin toisaalta myös As-sivuilta, että neuvolassa oireet jäävätkin usein huomaamatta.



Mutta lienee parasta kirjoittaa vaikka paperille asioita, jotka nyt huolettaa ja ottaa ne viimeistään siellä viisivuotistarkastuksessa puheeksi.

Minulla on aspergerlapsi, poika 8v. koulussa normaaliluokkaan ingeroituna ja kyllä niitä oireita niin paljon oli, että ei ollut epäilystäkään, etteikö jotain poikkeavaa. Tietysti asperger voi olla niin lievä, ettei siihen edes saa diagnoosiai. Puhutaan introverteistä, jotka ovat ihan normaaleja, mutta eivät ole niin ulospäin suuntautuneita. Meillä alkoi puhua vasta 3 vuotiaana ja tarvitsi puheterapiaa. Jumittaminen: hokee samaa asiaa tai kysyy samaa asiaa aina vaan uudelleen eikä vain pari kertaa päivässä. Meillä ei niin paljoa siirtymätilanne ongelmia ole ollut, koska on paljon ymmärtänyt ennakoida. Poikani suhtaumisessa perheen ulkopuolisiin ihmisiin on ollut todella paljon ongelmia ja ystävystyy edelleen helpommin erityislasten kanssa kuin tavallisten suomalaisten. Tulevaisuus näyttää, onko lapseni tavallinen ujo suomalainen, mitä itse kuvailemasi perusteella arvelisin, vai onko jotain erityistä. Ainut on tuo ruokajuttu, mutta toisaalta tavallisilllakin on semmoista. Ainakin meillä ongelmat ovat olleet selkeitä ja lapsen puheestakin huomaa eron, juuri se toistaminen.

Siis onko sinun lapsesi tavallinen suomalainen.

Hei,



Haluatessasi pyydä lähete kuntasi toimintaterapeutille arvioita varten, jos asiat askarruttavat sinua.



En tässä rupea nettitohtoriksi, mutta aistiyliherkkyyksistä (SI) voi lukea mm.

nuo tosi hyviä kirjoja, ainakin itse olen saanut niistä hyviä vinkkejä.

(löytyy ainakin pk-seudun kirjastoista myös)



Tahatonta tohellusta : sensorisen integraation häiriö lapsen arkielämässä / Carol Stock Kranowitz ; [käännös: Lari Tapola]



Aistimusten aallokossa : sensorisen integraation häiriö ja terapia / A. Jean Ayres ; käännös: Lari Tapola



Noille aistiherkkyyksille on paljon tehtävissä :-)



Tsemppiä arkeen!

Eli 2/5 poika 16v, diagnoosi ollut 10 vuotta ja nyt 4/5 tyttö sai diagnoosin, jossa kuitenkin ensimmäisenä ja siten siis päällimmäisenä oireena ADHD (eli dg ADHD+AS+ODD).



Pojassa näkyi vahvat autistiset piirteet. Tykkäsi auton kyydistä (puhun siis menneessä muodossa siski, että kerron oireet ajalta jolloin diagnoosi tuli), mutta keinutteli itseään, omituisia maneereja, ja rituaaleja, aistiyliherkkyys (hiustenleikkuu, kynsien leikkuu, nyt isona pitää tukka ollaa aivan lyhyt, koska otsisksen kasvaminen ärsyttää otsaa, poika toivookin olevansa kalju), kivatkin asiat yllärinä aiheuttivat hepulin. Ihan pienenä poika käveli yksinään paljon pihalla, KÄVELIJÄ, motorinen kömpelyys, valtava tietomäärä kiinnostavista asioista, ei ymmärrä milloin toiset kiusaa, pedantti sanoissa, ei pidä lempinimistä edelleenkään, englanti on englantia eikä enkkua, nuotio ei voi olla notski, huumorintajua muuten on!

Kun sietokyky meni yli raivari oli hirmuinen! Puheenkehitys oli normaalia! Kertoili fraaseja (jotka olivat aivan loogisa, eikä aluksi huomattu, että ne oli jostain kopsattu)



Tässä alkuun, tytöllä siis toisena vasta asperger ja kaikki paljon lievenpänä...on todella sosiaalinen, mutta isoissa ryhmissä oma rooli on hukassa ja se aiheuttaa konflikteja. Autistiset piirteet ei todellakaan noin voimakkaita, mutta aistiyliherkkyyttä on ja voi (kuten poikakin) tuottaa itse JUMALATONTA meteliä, mutta ulkopuolisislta ei siedä sitä. Luokassa laulutunnit hankalia. Tytön kohdalta on hankala erottaa mikä kuuluu adhd:seen ja mikä assiin, ja nämä kun vielä menee sillai limittäin.



Sekava sepustus kirjotusvirheineen tässä vauvanhoidon lomassa! :)

Meillä on kaksi asperger- poikaa, 18- ja 8- vuotiaat, sekä kolme muuta lasta. Varsinkin vanhemman lapsen kohdalla selvät oireet oli näkyvissä jo ihan pienenä, alle kouluikäisenä. Itse en niitä vaan osannut tulkita- eihän tuolloin -90-luvulla juuri aspergerista edes puhuttu! Diagnoosin hän on saanut juuri, ja toisaalta vanhemman ongelmat ovat meillä vauhdittaneet nuoremman tutkimuksia ja dg:n saantia.

Jumittamien meillä tarkoittaa mm sitä, että lapsi ei vaan saa tehtyä jotain asiaa. Ei pysty siirtymään asiasta toiseen. Esikoisella jumitilanteita oli usein kouluun lähtö. Saattoi nousta aamulla ja tehdä aamuhommat, mutta kun olisi pitänyt lähteä kouluuun, istui sohvalle eikä liikkunut enää mihinkään. Ennen kuin annettiin periksi ja todettiin että ei tarvitse lähteä. Näitä jumeja tulee hänellä edelleen. Kuopus jumittaa esim niin ettei vaan siirry asiasta toiseen ennen kuin jotain muuta on tehty. Esim teen läksyt kun ensin olen tehnyt jotain muuta (siirtänyt tavaran paikkaa tms ei asiaan lainkaan kuuluvaa). Tai sitten hänen pitää suorittaa joku näennäistoiminto ihan loppuun ennen kuin voi siirtyä toiseen toimintoon, esim syömään tai ulos tms.

Tietyt rutiinit ovat hirveän tärkeitä. Aamulla asiat pitää tehdä AINA samalla tavalla. Vaatteet puetaan AINA samassa järjestyksessä. Ja illalla asiat tehdään ihan aina samlla kaavalla. Jos kaava poikkeaa jotenkin, menee pojan ajatukset aivan sekaisin, eikä asioista tule vaan yhtään mitään. Kaikki tulevat tapahtumat pitää aina pohjustaa hyvin. Meillä on käytössä kalenteri, johon merkitään viikon tapahtumat. Ja joka päivä rastitetaan päivä.

Kavereita ei 8-vuotiaalla juurikaan ole, ja se harmittaa häntä kyllä. Kumpikaan pojista ei osaa lukea ei-sanallisia viestejä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Esikoinen on oppinut tavallaan ulkoa sos. kanssakäymisen sääntöjä, ja pärjää nyt jotenkin, nuorempaa tuo vielä harmittaa jonkin verran. 8- vuotias on itsekin todennut, ettei hän juurikaan leiki- mikä pitää paikkansa. Poika rakentelee kyllä legoilla, ja pelaa tietokoneella. Tunteja ja päiviä, jos saisi itse päättää. Lisäksi hän kerää roskia, kiviä ja tikkuja. Ja "leikkii" esim vessanpaperilla. Kaikkien tavaroiden pois heittäminen tuottaa suunnatonta ahdistusta.

Ja se ruoka! Esikoinen on ollut aina hyvä syömään, mutta ei suostu syömään koulussa toisten kanssa samaan aikaan (ei myöskään suostu kulkemaan yksin bussilla). Mutta nuorempi on hyvin valikoiva ruuan suhteen. On paljon sellaista mitä hän ei suostu syömään lainkaan, ei edes maistamaan. Ruuan rakenne on tärkeää, eikä ruoka-aineita missään nimessä saa sekoittaa toisiinsa.

Lisäksi esikoisen tuntoaisti on alikehittynyt, ei tunne esim kylmää (voi kulkea -30 asteessa t-paidalla). Hän ei pienenä viihtynyt yhtään sylissä, toisaalta ei viihtynyt myöskään itsekseen lattialla leikkimässä. Yhtään. Nuorempi puolestaan on aistiyliherkkä, hän kokee suihkussa käynnin kivuliaana, ja hiusten ja kynsien leikkaamisen samoin.



Toivottavasti näistä on sinulle jotain apua.. sinuna hakeutuisin lapsen kanssa tutkimuksiin perheneuvolan kautta. Meitä olisi kovasti helpottanut, mikäli esikoinenkin olisi tutkittu jo nuorempana, tie ilman dg:a on ollut todella kivikkoinen!

Periaatteessa motorinen kehitys on kuitenkin ollut normaalin rajoissa... meidän suvussa ei tuon nopeammin ole liikkeelle lähdetty, eli ihan siitä ei välttämättä voi päätellä.

Tyttöjä ja poikia on vaikea verrata keskenään ihan suoraan, koska tytöt ovat ainakin keskimäärin kiinnostuneempia ihmisistä, miellyttämisestä ja itsenäisestä pukemisestä/vessassa käynnistä. Eroja tietysti yksilöiden välillä on. Mutta siis esim. mun miehen tyttö ja poika tuntuu oppivan juuri monia asioita yhtä aikaa, vaikka ikäeroa on 2v, vaikka toki poika vanhempana on jo käynyt kouluakin ja siten "fiksumpi".

Tuosta housujen kääntämisestä tulee mieleen, että voi olla, että jotain ongelmaa hahmottamisessa olisi. Toisaalta taas sitä pitäisi kyllä sitten aika tarkasti selvitellä, että onko kyse hahmottamisen ongelmasta vai onko se harmitusta pukemista kohtaan ja avuttomaksi heittäytymistä. Nimittäin ei mun mieheni poika kyllä mitenkään nolostu siitä, että "ei osaa" laittaa vetskaria kiinni tai ei osaa käydä pissillä jos on uudet alkkarit. Tytölle se olisi hirveä häpeä. Poika huutaa ja valittaa ja tyttö puree hammasta ja yrittää.

Varmaan tulevat vuodet tuovat vähän selvyyttä tähän asiaan. 5v neuvolatestit lienevät aika hyvä seula, toisaalta koulun ensimmäiset vuodet ovat myös tällaisia paikkoja, joissa tukea tarvitsevat ongelmat tulevat esille.

Tässä nyt oli jotain, mitä tuli mieleen.

LISÄYS: Tosin täytyy kyllä sanoa, että minusta miehen poika on tavallaan normaalin skaalassa siinä päässä, että erityispiirteitä on, mutta ei diagnoosiksi asti.

Nuorempana hänellä kyllä oli kehitysviivettä, siis ihan todettua, ei vain jotain epäilyä. Mm. poika on hitaasti alkanut puhua, eikä mikään varsinainen kielinero vieläkään. HÄn jumittaa helposti jankuttamaan jotain asiaa, eikä oikein hoksaa monia sosiaalisia tilanteita. Ei malta vieläkään välttämättä mennä vessaan ajoissa, vaan housuista saattaa tipahtaa kikkare sitten illalla. Parhaat kaverit ovat kaiken ikäisiä erityislapsia (esim. as) tai (oman ikäisistä) sellaisia, joilla oppimisvaikeuksia.

Oma poikani on ollut ihan vauvasta saakka motorisesti viivästynyt. Hän oppi kävelemään vasta 15 kuukauden iässä. Lähti ryömimään vasta 9 kk:n iässä, konttasi vasta yli yksivuotiaana. Kävimme fysioterapeutin seurannassa, joka totesi, että huolta ei ole, liikeradat olivat normaaleja ym. Poika kääntyi vasta puolivuotiaana, eikä lähtenyt siis liikkeelle tai edes yrittänyt sitä, vaikka yritin houkutella leluilla ym. Ei siis vain kiinnostanut lähteä tutkimaan paikkoja.

Hän alkoi puhua kuitenkin hyvin varhain, rakastaa satuja ja piirtääkin ihan kohtuullisesti. Toimii kuulemma ryhmässä OK, on vähän vetäytyvä.

Huolestuttavia piirteitä on raivarit, jos vaikka sukka on huonosti tai jos suunnitelmiin tulee muutoksia. Huumorintajua onneksi on. Raivareissa huutaa, viskoo tavaroita ja lyö. Rakentelee legoilla tuntikausia, on siinä aika näppäräkin. Toisaalta suostuu kakalle vain kotona ja mummolassa. Päiväkodissa ei kakkaa koskaan. Kakalle mennessään riisuu itsensä ihan alasti. Pukemisessa on ongelmaa, kun kaiken pitäisi mennä täydellisesti. Ei käsitä miten nurinpäin menneet housut saa käännettyä oikeinpäin. Meidän kaksivuotias pukee paljon kätevämmin ja nopeammin kuin veli.

Ruoan suhteen on nirso ja kaiken pitäisi olla sellaista kuin ennenkin. Jos esim. mummu laittaa jonkin ruoan esille vähän eri lailla kuin minä, se ei kelpaakaan. On aika pidättyvä käytöksessään, ei vauvanakaan pyytänyt syliin, ei halaillut eikä pussaillut. Sisko on ollut hyvin erilainen.

Onko tämä vielä normaalin rajoissa vai onkohan aihetta huoleen?