Sain lapsen - menetin vapauteni

niin voitte yhdessä keskustella tilanteesta. Neuvolan täti kyllä ymmärtää.

Sun täytyy nyt rakentaa itsellesi sellainen minä, joka ei perustu bailaamiselle. Pystyt kyllä rentoutumaan, mutta voisit ehkä aloittaa omien hetkien haun vaikka kävelylenkeiltä tai kuntosalilta tai taidenäyttelyistä pikemminkin kuin bailaamasta. Siellä sun on todennäköisesti helpompi rentoutua, koska sun ei tarvi pystyä kerralla luottamaan vauvaa tuntikausiksi jollekulle muulle ja tiedät hädän tullen pääseväsi vaikka heti takaisin. VÄhitellen sä opit, että lapsi pärjää kyllä ilman suakin ja vähitellen aslkaa paremmin pärjäämäänkin.



Miehen suhteen sun ongelmasi ei ole se, että olet kateellinen vana se, että mies ei kanna vastuutaan. Mä ehdotan, että kun se seuraavan kerran tulee kotiin, sulla on verkkaritpäällä, kengät jalassa ja vauva sylissä. Ojennat sen vauvan miehelle ja sanot että sä lähdet nyt lenkille ja poistut ovesta. Etkä palaa ennen kuin tunnin tai parin päästä. (mikä nyt on imetysväli) Myöhemmin kannattaa harkita mainon pumppaamista jääkaappiin tai korviketäydennystä, että voit jättää vauvan isälleen vähän pitemmiksi ajoiksi.



Ei sussa mitään vikaa ole. Sulla on vain ollut vähän äkillinen muutos ja sun miehesi ei ole tullut siihen mukaan. Noin käy tosi monille, mutta eteenpäinhän siitä täytyy päästä. Nyt sitä tulevaisuutta rakentamaan!

Lenkillä olen usein käynytkin, mutta vaunujen kanssa. Vauva saa samalla nukkua päiväunensa ulkona. Valitettavasti lenkkipolulla ei törmää keneenkään ja se mitä kaipaisin, olisi ihmiskontaktit, lepo ja rento oleskelu. Joku harrastus, henkireikä ja mielellään uudet ystävät.



Olen liian empaattinen miestäni kohtaan. Tuntuisi julmalta ojentaa lapsi hänelle, sillä hän on aina väsynyt mistä ikinä tuleekaan. Harmi, ettei tämä empatia ole molemminpuolista. En luota siihen, että hän suhtautuisi väsyneenä lapseen niin positiivisesti, kuin lapseen kuuluisi suhtautua.



Ja tuntuupas taas typerältä, ei tunnu mikään mulle kelpaavan.



-ap

kyllästynyt jatkuvaan kotonaoloon ja siihen että joudut yksin olemaan lapsen kanssa kun mies pörrää maailmalla. Et niinkään kyllästynyt vauvaan.



Älä tunne syyllisyyttä, jokainen meistä tarvii joskus aikaa ilman sitä vauvaa. Aikaa olla muutakin kuin lapsensa tarpeisiin vastaava äiti. ja vain olla. Onko sinulla ketään sukulaista tai tuttavaa jonka hoitoon voisit lapsesi antaa lapsesi pariksi tunniksi kun käyt ystäväsi luona tai vaikka yksin kahvilassa? Onko miehesi niin luotettava että joku päivä vain "kylmästi" jätät vauvan miehen hoitoon ja häivyt ovesta ulos vastaväitteitä kuuntelematta?



Moni mies tuntuu olevan sellainen että ei ala hoitamaan lastaan niin kauan kuin nainen ei "pakota". Erityisesti esikoisen isät ovat tälläisia, omakin mies aikanaan. Sitten kun sanoin että tilanne on nyt tämä, SINÄ jäät lasta hoitaan ja minä menen, soita jos tulee ongelmia. Jos asiasta tulee hirveätä taistelua ja jatkuvaa tappelua, kannattaa miettiä että haluaako parisuhteeltaan todellakin sen että on kaksi lasta hoidettavana (mies ja lapsi) vai haluaako elää kahden lapsen kanssa.

ottaa joskus lapsen pariksi tunniksi vaikka hoitoon, että kävisit vaikka kahvilla kaupungilla ystäviesi kanssa? Ota itsellesi joku mieluinen harrastus, jossa käyt tapaamassa ihmisiä. Kutsu ystäviäsi kylään luoksesi, he huomaavat että vaikka sinulla on vauva, olet kuitenkin entisesi.



Onko paikkakunnallasi nuorten äitien ryhmää tmv missä voisit käydä muita äitejä tapaamassa, jotka samassa tilanteessa kuin sinä? Yhdessä voisitte käydä vaunulenkillä ja jutella.



Jaksamista. et ole huono äiti!

Mä olin aika tavalla samanlainen, kun esikoiseni syntyi... Silloin tuntui, että olen huono äiti, jos teen mitään ilman vauvaa. Siispä kyyhötin kotona vauvan kanssa ja keksin pienelle jos jonkinlaisia virikkeitä ja tekemisiä :).



Näin jälkeenpäin - ja kolmatta lasta odottavana - tuo aika tuntuu ihan hassulta! Totta kai sitä voi touhuta ja mennä samalla tavalla kuin ennenkin. Itse olin 23v kun sain esikoiseni, ja voin sanoa, että tuon alkuomituisuuden jälkeen elämäni palasi aika tavalla samoille uomille kuin ennen vauvaakin.

Tosin mieheni uppoutui myös täysillä vauvaan, ja hän alkoi vähitellen hätistellä minua kavereiden luo, jumppaan, kuntosalille, viihteelle ja matkustelemaan.



Tajusin myös, että vauva kulkee hyvin mukana lähes joka paikkaan! Ei vauva estänyt minua tapaamasta ystäviäni kahviloissa, heidän luonaan tai lenkkipolulla.



LIsäksi sovimme mieheni kanssa vauvan ollessa ihan pieni, että isovanhemmat saavat osallistua vauvan hoitoon ja elämään niin paljon kuin haluavat. Loppujen lopuksi heillä ei ole älyttömän pitkiä aikoja enää tätä elämää jäljellä, joten miksipä me kieltäisimme heiltä vauvan yökyläilyt ja mummulareissut? Ei se ole meiltä mitään pois.



Tämä auttoi meitä paljon, joten meille jäi yhteistäkin aikaa. Lisäksi äitini halusi ehdottomasti viedä esikoista vauvauintiin, josta tulikin heidän yhteinen juttunsa.



Toivottavasti sinunkin tilanteesi tuosta paranee, jotta pääset nauttimaan täysin siemauksin vauvasta - ja omasta elämästäsi!!

Miehesi ei ole käsittänyt, että hän on nyt isä ja hänellä on isän vastuu ja velvollisuudet.

Jos olisin sinä, antaisin miehelle kaksi vaihtoehto:

- baarissa ja harrastuksissa luuhaminen loppuu

- lähtee vetämään kokonaan ja ottaa sitten sen vkl-isän roolin



Jos ei mene jakeluun niin laita asuntopaperit vetämään ja ala touhuta muuttoa ihan tosissaan. Luulisi miehen käsittävän, että olet tosissasi ja jos ei käsitä niin ehkä on parempi silloin muutaakin pois.



Herää nyt nainen! Et sinä yksin ole sitä lasta tehnyt, joten yksin sinun ei pidä siitä valtavasta vastuuta selvitäkään!

tuollainen mies lentäisi multa kuin leppäkeihäs!!!



koitahan kuule jaksella, mulla oli 2 lasta iässäsi ja jossain vaiheessa (ei nyt ihan puolen vuoden jälkeen) rupes tuntumaan, että elämä olikin nyt tässä... mutta lapset on nyt isompia ja mä olen edelleen nuori äiti ja nyt pääsen käymään ja tekemäänkin asioita.

ja yksinäisestä arjesta, etten millään jaksaisi alkaa kuunnella sitä syyllistystä, mitä mieheni ystävineen alkavat suoltaa, jos käsken hänen rajata menojaan. Siihen loppuisi nekin harvat hetket, jolloin ollaan yhdessä kotona.



Ja suoraan sanoen, voisin jopa kuvitella mieheni valitsevan mieluummin sen menevän elämän kuin kotona nysväämisen. Miten ihminen voi muuttua noin paljon vanhemmuuden myötä? ..tai olla muuttumatta..



-ap

sun kymmenen vuotta vanhempi miehesi käyttää sua härskisti hyväksi. Sillä miehetkin jopa "tosi" miehet osallistuu vauvan hoitoon kunhan nillä on vaimo eikä tyttö jota kyykyttää. Nyt pistät ukon vauvanhoitoon tai ulkoruokintaan. 31 v. nainen ei miehen valehtelua valittaisi nettiin vaan miehelle..

Hei! Erilaisiin äiti-lapsi-kerhoihin voi tulla vauvankin kanssa, on siellä muitakin vauvojen äitejä. EIkä haittaa, vaikka kerho olisi vauvan päikkäriaikaankin, kahvittelet siellä muiden äitien kanssa ja vauva nukkuu vaunuissa. Saisit vähän seuraa. Ja miehen kanssa perusteellinen keskustelu vastuusta osallsitua vauvan arkeen enemmänkin.

Minussa ei paljon hyväksikäytettävää ole. Mieheni olisi saanut ikäisensä menestyneemmän, lisääntymishaluisemman ja paremman näköisenkin naisen, jos olisi halunnut.



Ja mieheni ei ole ilkeä, vaan ajattelematon. Tiedän, miten tärkeä hänen harrastuksensa on enkä ole vaatinut häntä lopettamaan sitä, mutta jos töiltä jää aikaa muutama hassu tunti päivässä, luulisi perheen olevan etusijalla. Lähinnä olen hämmentynyt omista tunteistani, sillä vasta nyt tiedän millaista vauvan kanssa on. Ja sen, että kaipaan muutakin. Miestäni eniten.



Miehelle on valitettu, huudettu ja uhkailtu. Nyt vaan pitäisi olla aikuinen ja saada jotain aikaiseksi. Ja tunnen olevani umpikujassa, sillä kukaan ei ole aikaisemmin sanonut tämän olevan normaalia. Kai täällä palstallakin saa vähäsen valittaa? :)

ottaa miehestä ero. Olisiko teille todellakin ihan tuosta vain jaksamista parantava tekijä erota miehestänne silloin kun olette itse alle puolivuotiaan vauvan kanssa äitiyslomalla?

Mikä harrastus/työ vie joka päivä aikaa niin, että perheelle jää vain pari tuntia. Ja eikö tuo ärsyttänyt jo ennen lasta. Valittaa saa, mutta pitää osata ottaa myös kritiikki vastaayn.

Minussa ei paljon hyväksikäytettävää ole. Mieheni olisi saanut ikäisensä menestyneemmän, lisääntymishaluisemman ja paremman näköisenkin naisen, jos olisi halunnut.

Ja mieheni ei ole ilkeä, vaan ajattelematon. Tiedän, miten tärkeä hänen harrastuksensa on enkä ole vaatinut häntä lopettamaan sitä, mutta jos töiltä jää aikaa muutama hassu tunti päivässä, luulisi perheen olevan etusijalla. Lähinnä olen hämmentynyt omista tunteistani, sillä vasta nyt tiedän millaista vauvan kanssa on. Ja sen, että kaipaan muutakin. Miestäni eniten.

Miehelle on valitettu, huudettu ja uhkailtu. Nyt vaan pitäisi olla aikuinen ja saada jotain aikaiseksi. Ja tunnen olevani umpikujassa, sillä kukaan ei ole aikaisemmin sanonut tämän olevan normaalia. Kai täällä palstallakin saa vähäsen valittaa? :)

Eli tuo oli oikein hyvä ehdotus - kun mies tulee niin lähdet saman tien! Voitte vaikka etukäteen sopia... jos se sinua helpottaisi..? Ja sanot, että sinullakin on muuta elämää kuin se koti.. (varmaan oletkin sanonut) tsemppiä! Härkää sarvista!

Kuulostaa lievältä masennukselta ja on vallan tavallista esikoisten äideillä. Oma elämä tuntuu hävinneen ja aika ennen lapsen saantia oli melkein jopa parempaa kun tämän hetkinen. Ilman lasta ei osaa olla ja kahleet tuntuvat jaloissa kun kotona vain oleilee. Et ole huono äiti ja tunteesi ovat vallan yleisiä. Neuvolassa kannattaa puhua asiasta ja hakea vertaistukea. Tilanne rauhoittuu usein ajan kanssa vaikka tämä ei kyllä varmastikaan nyt lohduta. elämäsi ei ole kadonnut vaan olet saanut itsellesi jotain vallan ihanaa uutta, jota vasta harjoittelet:)

nyt kun olet miehelle asiasta sanonut. Käyttää vaan törkeästi hyväkseen sinun myöntyväisyyttäsi... Mietipä nyt itsekin, olet sanonut asiasta, mies ei muuta käytöstään mitenkään vaan kulkee niinkuin ennenkin. Ja itsekin epäilit että mies taitaisi ennemmin valita ne kaverit ja harrastuksen kuin teidät.

Jos miehesi olisi ottanut ikäisensä naisen, niin luuletko että hän käyttäytyisi tuolla tavalla?

Meidän ikäiset naiset on sen verran jo elämää nähneet, että tiedetään mitä perheenisältä voi vaatia. Eikä tarvitse edes vaatia, kun mies on valmis isäksi.



Ensimmäisen lapsen kanssa sitä mieluusti tekee kaiken itse!

Hellitä!

Anna isin vaihtaa vaippa ja pukea lapsi, mene sillä aikaa nettiin, tai toiseen huoneeseen lukemaan kirjaa.



Puolivuotias on jo iso ihminen. Aloita soseet! Kun lapsi osaa syödä voit jättää hänet isänsä hoiviin ja aloittaa jonkin harrastuksen.

Nyt sinulla on aikaa suunnitella.

Päätä milloin aloitat, ja kerro se sitten miehelle.



Ja tosiaan, kun nyt aloitat kiinteät, imetyksen ohella, on lapsesi parin kuukauden päästä niin harjaantunut, että voit jättää hänet helposti jollekin tutulle hoidettavaksi. (Älä odota kunnes hän alkaa vierastamaan.)



Ei se niin vaikeata ole! Kohta on kevät... :)

Vaikuttaisi siltä, että miehesi pitää nyt hieman rajata harrastustaan - sitä ei tarvitse lopettaa, mutta kun kerran tilanteenne on sinulle raskas, harrastusaikaa täytyy vähentää. Ja sinun saada omaa aikaa.



Vähätteletkö itseäsi, pidän miestä ja miehen menoja arvokkaampina?

Kerrot, kuinka mies olisi mielestäsi saanut paremmankin puolison halutessaan - kärsitkö alemmuudesta, ja siksi et pysty pitämään paremmin kiinni sinulle kuuluvista eduista - kyllähän teidän kummankin pitää nimittäin saada omaa aikaa! Ei se oma rentoutumisaika kuulu vain miehelle, vaan myös sinulle - vauvan hoito 24/7 ei ole mitään lomailua, vaan samanarvoista työtä kuin miehenkin työ.



Mietit myös, ettei mies JA HÄNEN KAVERINSA pitäisi rajoituksista.

Mitä tekemistä miehen kavereilla on teidän kahden välisessä parisuhteessa ja siihen liittyvissä keskeisissä päätöksissä - ei pitäisi olla mitään.



Oletko miehelle myös taloudellisesti alisteisessa asemassa?

VAikka olisit, olet silti oikeutettu omaan aikaan ja siihen, että mies hoitaa vastuunsa myös lapsen hoidosta ja kodin askareista, kotitöistä.

Minulle tulee tämän lauseesi perusteella mieleen, että yksi kriteeri taisi olla juurikin sinun nuori ikäsi. Ehkä mies ajatteli (ei välttämättä tietoisesti) ettet ikäsi vuoksi haluaisi lapsia vielä moneen vuoteen, jolloin hänkin voisi vielä mennä ja hummata. Miehesi vaikuttaa kaikkea muuta kuin valmiilta sitoutumaan sillä tasolla mitä lapsen saaminen tarkoittaa.

Minussa ei paljon hyväksikäytettävää ole. Mieheni olisi saanut ikäisensä menestyneemmän, lisääntymishaluisemman ja paremman näköisenkin naisen, jos olisi halunnut.