Kerro jokin lapsuutesi trauma. Myös "trauma" kelpaa

Päädyin paikallislehteen jutussa jossa käsiteltiin lastenkonserttien volyymitasoa. "Tuttavaperheen lapsi pelkää että Mikko Alatalo tulee postiluukusta."

Itsensäpaljastelija hyppäsi esiin aidan takaa ja alkoi seuraamaan kun olin 7v.

Pistää liikaa vihaksi ajatella niitä.

En saanut jouluisin sitä, mitä halusin. Kirjoitin pitkän listan, hyvä jos jotain sain, eikä nekään niitä mieluisimpia. Tämä on todellinen trauma, joka selvisi, kun aloin penkomaan pääkoppaa. Minulla oli üsein aikuisena olo, etten koskaan saa, mitä haluan. Jos se kävi toteen, niin menin ihan tolaltani.

Pääkoppa parani, kun löysin tuon juurisyyn.

Paljon väkivaltaa.

Sukujuhlissa aamupalalla sukulaismiehellä oli kankkunen ja otti lasin vettä ja samantien se vesi tuli ulos niin suun kautta kuin myös sieraimistakin. Siinä istuin syömässä ja olo oli todella kuvottava. Vieläkin kuvottaa kun ajattelen asiaa.

Köyhyys. Ja isättömyys.

Vierailija kirjoitti:

Paljon väkivaltaa.

Sama. Vuosikymmenien ajan väkivaltaa.

Turvaton lapsuus; äidin alkoholismi ja kyvyttömyys huolehtia lapsista, heitteillejättö, äidin ja sen uuden miehen väkivalta ja tappelut sekä rikotut astiat/tavarat/huonekalut jne, nälkä, isän poissaolo matkatyön takia sekä isän uuden vaimon tunnekylmyys, ankaruus ja kontrollointi meitä lapsia kohtaan.

Kamalaa oli. Aion märehtiä sitä kuolemaani asti koska se pilasi elämäni. Vielä on suomalaisen eliniänodotteen mukaan melkeen 30 vuotta aikaa märehtiä.

Niitä on paljon. Tipuin navetan katolta betonille, se oli kova mäjähdys, ei saanut henkeä yhtään vähään aikaan. Vanhemmat oli ihan paniikissa.

Köyhyys ja isäni alkoholismi. Yksityiskohdat saatte päätellä itse. Siitä on jäänyt loppuiäksi jonkinlainen perusturvattomuus, aina on pitänyt valita se turvallisin vaihtoehto, kun pienellä riskinotolla olisi todennäköisesti saavuttanut enemmän. Mutta, on tässä jotenkin näilläkin eväillä pärjätty, paljon huonomminkin olisi voinut mennä.

Väkivaltaa. Äiti korkeassa asemassa töissä ja hieno MLL:n paikallispiirin kunniajäsenyys. Isä työtön.

Molemmat käyttivät paljon väkivaltaa meihin lapsiin kun suuttuivat. Sattuu vieläkin ajatella sitä.

Paljon on kaikkea. Vaikka se, kun isä riehui ja sen jälkeen alkoi pyydellä sitä anteeksi, meiltä lapsilta (oltiin pieniä, alle kouluikäisiä). Me ei tajuttu asiaa ja vaan itkettiin ja toisteltiin, että anteeksi isi, anteeksi isi, anteeksi. Isä raivostui uudelleen, kun me ei tajuttu siinä paniikissa antaa hänelle anteeksi ja alkoi riehua uudelleen. Toinen voisi olla se, kun kerran tultiin kaupasta kotiin ja isä oli tappanut mun koiranpennun.

Sain piiskaa syyttömänä. Muitakin kertoja oli mutta niistä ei jäänyt traumaa koska olin ne aina ansainnut. Tästä yhdestä jäi sitäkin enemmän. En ole saanut puhuttua vanhemmille siitä vieläkään.

Tädin anopin kissa raateli niin että tikkejä tarvittiin.

Vältyin kaikilta tartuntataudeilta kunnes 13-vuotiaana sain vesirokon, ja se oli siinä vaiheessa aika krääh.

BFF muuttui koulukiusaajakseni asteittain yläasteen aikana.

Totuus äidistä selvinnyt, se yritti ottaa hengen moneen otteeseen.

Vanhempien raivoraittius ahdisti. Kaikkien muiden vanhemmat oli cooleja kohtuukäyttäjiä.

Seksuaalinen hyväksikäyttö. Fyysinen väkivalta. Henkinen väkivalta. Vanhempien alkoholismi. Vanhempien avioero. Seksuaalinen hyväksikäyttö, toinen tekijä. Väkivallan todistaminen.

Sosiaalisten tilanteiden pelko, jonka kanssa kamppailin yksin aikuisuuteen asti.

Olin kuulemma vain "ujo" ja "kyllä se siitä"

Juu ei...

Nyt vihdoin elämä on muutakin kuin pelkkää ahdistuneisuutta ja pelkoa.

Vierailija kirjoitti:

Kamalaa oli. Aion märehtiä sitä kuolemaani asti koska se pilasi elämäni. Vielä on suomalaisen eliniänodotteen mukaan melkeen 30 vuotta aikaa märehtiä.

Joskus niistä asioista ei pääse eroon ennen kuin niille konkreettisesti tekee jotain. Ei se märehtiminenkään tietty auta jos vaan surkuttelee.