Pro-life ihmisille tuntuu olevan tärkeää että kaikki lapset synnytetään,

sen ainota miinuspuolet ovat minusta naisen henkinen rasitus ja fyysiset ongelmat joita se voi aiheuttaa. En tajua kommenttia 'hyväksyn abortin kun siihen on joku hyvä syy, mutta en ehkäisymielessä'. Minusta abortti 'ehkäisymielessä' tehtynä ei ole mitenkään moraaliton asia. Ei se alkio kärsi enempää kuin kohtuun kuolevat siittiötkään.

siirrytään minun mielestäni uudelle asteikolle joka on eri kuin siittiöiden ja munasolujen tuhoutuminen. Mutta se on jatkumo, ei mikään mustavalkoinen asia. Mitä pitemmälle raskaus jatkuu, sitä painavammat syyt tarvitaan. Hyväksyn abortin, koska abortoitava sikiö ei tosiaan kärsi ja olemassa olevan ihmisen elämä menee tässä kohtaa vielä edelle tärkeysjärjestyksessä.

Eri asia sitten jos joudutaan myöhäisillä viikoilla keskeyttämään, koska sikiö tuntee jo kipua. Tunnottoman ihmisenalun abortoinnin vastustamista en ymmärrä.

Olen itse tod näk. joutumassa tilanteeseen jossa joudun valitsemaan abortin ja lapsen välillä, huomenna teen testin. Abortti ahdistaa minua vain siksi, että on ihmisluonnon vastaista tappaa oma jälkeläisensä (tai estä sen mahdollisuus elämään).

Hyvin aikaisessa vaiheessahan sikiölle jo tuntoaisti kehittyy. Ja hei älkää nyt viitsikö puhua solumöykystä,kun kohdussa on jo ihan jotain muuta silloin kun aborttiin mennään.

Silloin kehittyy jotain sellaisia hermoratoja tms. jotka tekee sen mahdolliseksi. Silloinkin on vielä epäselvää että voiko kipua olla sellaisena kuin aikuinen sen tuntee, koska ei ole oikein minääkään joka sitä kipua kokisi.

Tosin sitä kivun tuntemustakaan ei voi täysin poisskulkea, kun ei sikiön puolesta kukaan voi kertoa.

lakkaa hokemasta tuota 'kuka tietää'. Asiaa on tutkittu tosi paljon, eikä sinun mielipiteesi muuta tosiasioita.

Sikiö reagoi kipuärsykkeisiin jo varsin varhain erilaisin motorisin, autonomisin, hormonaalisin ja metabolisin muutoksin. Ensimmäiset vasteet syntyvät puhtaasti reflektoriselta pohjalta. Vasteet voivat olla hyvinkin voimakkaita ja epäspesifisiä, mikä johtuu hermoston kypsymättömyydestä. Lisäksi ne saattavat tulla esille samankaltaisina myös kivuttomien ärsykkeiden vaikutuksesta. Vaikka nämä vasteet ovat selvästi reaktioita mahdollisesti kudosvauriota aiheuttaviin ärsykkeisiin, niistä puuttuu kivulta vaadittava sensorinen tai emotionaalinen kokemus. Ensimmäiset sensoriset kokemukset mahdollistuvat vasta talamokortikaalisten ratojen syntyessä viikolla 26. Mutta koska herätevasteet puuttuvat ennen viikkoa 29, voidaan tuolloin lähinnä vasta spekuloida kivun mahdollisuudella.





Yksi painava argumentti käydyssä kipukeskustelussa on ollut minän (self) kehittymisen suhde mahdollisuuteen kokea kipua: on esitetty, että ilman minää ei olisi kipuakaan (Derbyshire ja Furedi 1996, Szawarski 1996). Sikiöaikaisesta minätietoisuudesta ei toki ole objektiivista näyttöä, mutta täysiaikainen vastasyntynyt osoittaa jollakin tasolla tiedostavansa kehonsa, mikä viittaisi kehonedustuksen hyvin varhaiseen syntymiseen aivoissa (Berlucchi ja Aglioti 1997). Kivun varsinaiseen kognitiiviseen ulottuvuuteen tarvitaan kuitenkin frontaalisen aivokuoren toimintaa (Casey 1996), ja tämä alue aktivoituu vasta ensimmäisenä elinvuotena (Chugani ja Phelps 1986). Niinpä kipu saavuttaa aikuiselle ominaiset piirteet joka tapauksessa vasta kauan syntymän jälkeen.





Kokonaan toinen kysymys on, minkälaisia vaikutuksia kipuärsykkeet voivat saada aikaan kehittyvässä yksilössä - riippumatta niiden käsittelyn laadusta. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että kipuärsykkeiden aikaansaamia stressireaktioita voidaan hillitä analgeeteilla. Toisaalta kipuärsyke voi aiheuttaa pitkäaikaisia käyttäytymisen muutoksia. On osoitettu, että sensoriset ärsykkeet saattavat johtaa assosiatiiviseen oppimiseen myös aivottomalla yksilöllä (deserebraatio) (Berntson ym. 1983). Vaikuttaakseen yksilöön kivun ei siis tarvitse välttämättä tavoittaa aivokuorta, eikä hoidon tarvitse vaikuttaakseen puuttua kivun prosessointiin aivokuoressa.





Kaiken pohdinnan jälkeen voidaan todeta, että 1990-luvulla virinnyt yleinen keskustelu sikiön kivusta on ajautunut kliiniseltä kannalta ilmeisen epärelevantille alueelle pyrittäessä pohtimaan sikiön kykyä »kokea» kipua tietoisena yksilönä. Tietoisuuden eli minän puuttuessa ei ole olemassa myöskään kipukokemusta, vaikka neuroanatomisen ja neurofysiologisen kehityksen ansiosta kyky tähän kortikaaliseen aistimiseen olisikin olemassa. Kliinisesti relevantti kysymys on: mitkä sensoriset ärsykkeet ovat mahdollisesti haitallisia sikiön kehitykselle? Tähän kysymykseen vastaamiseen on vielä pitkä matka, ja hoidossa tuleekin toistaiseksi pyrkiä vain lievittämään mahdollisimman huolellisesti kipua mahdollisesti aiheuttavia tilanteita (Anand ja Hickey 1987, Lloyd-Thomas ja Fitzgerald 1996).

On tosiaan tutkittu että jo rv 8 sikiö reagoi väistämällä ja tuntee kipua.

minusta se katkaravun näköinen möntti nyt näyttää enemmän joltain epämääräiseltä materialta, kuin ihmiseltä. Kannattaa muuten vertailla ihmisen sikiönkehitystä muihin lajeihin, saatatte yllättyä ja lopettaa ne *10-viikkoinen näyttää jo ihan täydelliseltä ihmiseltä!!11'.

Sikiön ympäristöä rekisteröivät aistit käynnistyvät yksitellen. Ensimmäisenä pääsee töihin tunto. Jo kahdeksannella viikolla tuntosolut toimivat sikiön suun ympärillä niin, että sikiö reagoisi jopa hiuksen kosketukseen poskellaan. Tämän saman voi lukea monesta muustakin paikasta. Katsokaapa minkä näköinen sikiö on milläkin raskausviikolla.

jos ei ole ketään tuntemassa? 8-viikkoinen ei todellakaan voi tuntea mitään.

Kivusta kiistellään



Professori Vivette Glover Lontoon Imperial Collegesta uskoo, että suurin piirtein samoihin aikoihin, noin 16-17 viikon iässä, sikiö alkaa tuntea myös kipua.



Glover kiinnostui sikiön kipuaistimuksista huomattuaan, että sikiöt säpsähtelevät, kun niiltä otetaan verinäytettä. Selvittääkseen, olisiko kyse neulanpiston aiheuttamasta kipureaktiosta, Glover mittasi napaveren hormonipitoisuuksia verensiirron aikana. Kävi ilmi, että verensiirto napanuoraan ei vaikuttanut hormoneihin mitenkään. Kun siirto tehtiin laskimoon, stressihormoni kortisoli kolminkertaistui 40 minuutin operaation aikana ja kehon oma kipulääke beetaendorfiini jopa viisinkertaistui. Myös taistele-tai-pakene-hormonina tunnettu noradrenaliini lisääntyi.



Tulos ei kuitenkaan ole vakuuttanut tutkijoiden valtaosaa. Useimmat sikiönkehityksen asiantuntijat ovat sitä mieltä, ettei 16-viikkoisen sikiön keskushermosto ole riittävän kehittynyt kokeakseen kipua. Kipu sellaisena kuin me sen yleensä käsitämme on enemmän kuin pelkkää tuntoa. Siinä on ripaus tietoisuutta, ja näin ollen se vaatii kokemuksia.



Kriitikoiden mukaan hormoniryöppyä ei voi pitää osoituksena kivusta, sillä kortisoli- ja endorfiinipitoisuudet voivat kohota aikuisissakin ilman, että he tuntevat kipua. Säpsähdykset taas ovat automaattisia väistämisrefleksejä, nosiseptioita. Sikiö reagoi kuin selkäydinvaurioinen, joka vetäisee jalkansa pois, kun hänen varpailleen polkaistaan, vaikka hän ei tunne mitään.



Tai sitten ei, sanovat ne, jotka aavistelevat, että Glover on oikeilla jäljillä. Ensimmäinen merkki sähköisestä toiminnasta aivorungon yläpuolella näkyy jo 13. viikolla, ja saattaa olla, että ennen aivokuorta kehittyvät alemmat rakenteet osaavat yksinkin prosessoida kipua. Tähän suuntaan viittaa se, että jotkut aivohalvauspotilaat tuntevat kipua, vaikka heidän aivokuorensa ei toimi kunnolla.

Sikiön ympäristöä rekisteröivät aistit käynnistyvät yksitellen. Ensimmäisenä pääsee töihin tunto. Jo kahdeksannella viikolla tuntosolut toimivat sikiön suun ympärillä niin, että sikiö reagoisi jopa hiuksen kosketukseen poskellaan.

Sikiö reagoi, mutta ne on refleksejä.

sikiö säpsähtää kipua ja väistää neulaa, koska se suojelee itseään. Kyseessä ei todellakaan ole mikään tietoinen toimi tai edes todiste siitä kivuntuntemuksesta. Kivun tuntemiseen tarvitaan kehittynyt hermosto ja kehittyneet aivot.

Kivusta kiistellään.

käyttää ylimpänä auktoriteettina. "Tulos ei kuitenkaan ole vakuuttanut tutkijoiden valtaosaa."

Vauvalle tehtiin leikkauksia ilman puudutusta. Vaikka sikiö ei tuntisi yhtikäs mitään, se on kuitenkin jo ihminen siinä kuin sinäkin. Kukaan ei voi väittää että ihmisyys tulisi yhtäkkiä jossain tietyssä vaiheessa. Tietenkin ihminen on ihminen alusta loppuun saakka. Mutta nyt nukkumaan ja huomenne toivottavasti uudet aiheet. Unia kultamussukat!

Vaikka sikiö ei tuntisi yhtikäs mitään, se on kuitenkin jo ihminen siinä kuin sinäkin.