Mitä tarkoitetaan kulttuurieroilla parisuhteessa?

koskaan uskonut "kulttuurieroihin", parisuhteessa ne on aina persoonallisuuseroja. Jokainen suhtautuu omalla tavallaan kulttuuriin jossa on kasvanut.

Kulttuurieroa on jos: sinun kulttuurissasi nuoret/aikuiset saa valita vapaasti puolisonsa mutta miehesi kulttuurissa on avioliitot perinteisesti sovittu vanhempien kesken eikä nuorilla ole siihen mitään sanottavaa.



Luonne-eroa on jos: sinä olet sitä mieltä että tyttäresi vävykokelas on ihan kiva vaikka duunari onkin mutta miehesi mielestä tyttären tulevan miehen pitää ihan ehdottomasti olla akateeminen - ja muusta ei edes keskustella.



Kulttuurieroa on jos: sinun kulttuurissasi syödään possua mutta miehesi kulttuurissa ei saa syödä (tietenkin tämä on uskontoon....mutta samalla myös kulttuuriin liittyvä asia).



Luonne-eroa on jos: sinä pidät possusta mutta miehesi ei pidä siitä vaan söisi mielummin kunnon naudanpihvin.



Kulttuurieroa on jos: sinun kulttuurissasi miehet ja naiset ovat (ainakin nimellisesti) tasa-arvoisia ja mm. naiset saavat ajaa autoa mutta miehesi kulttuurissa nainen on miehensä alamainen ja hän ei saa missään nimessä ajaa autoa yksin.



Luonne-eroa on jos: sinusta naiset saavat ajaa autolla mutta miehesi mielestä sinä et nyt ainakaan saa ajan hänen autollaan kun "naisethan ei osaa ajaa".



Eli samanlaisista asioista kyse mutta jos kulttuuriero on kyseessä niin kyse on lapsesta asti opitusta hyvin vahvasta vakaumuksesta jota ei kyseenalaisteta.

tässä suhteessa ei ole tarvinnut tapella niinkuin edellisessä. Vaikka suomalainen ex-mies oli mukamas ns. paremmista piireistä ja oli hyvin närkästynyt kun eromme jälkeen otin ulkomaalaisen miehen. Hän ennusti suhteelle lyhyttä loppua, mutta kauemmin tämä on kestänyt kuin suhde hänen kanssaan ja menokin on ollut tasaisempaa, vaikka menimme nykyisen

mieheni kanssa yhteen suht.koht lyhyen tuttavuuden jälkeen.



ap.

Kulttuurieroa on jos: sinun kulttuurissasi nuoret/aikuiset saa valita vapaasti puolisonsa mutta miehesi kulttuurissa on avioliitot perinteisesti sovittu vanhempien kesken eikä nuorilla ole siihen mitään sanottavaa.



Luonne-eroa on jos: sinä olet sitä mieltä että tyttäresi vävykokelas on ihan kiva vaikka duunari onkin mutta miehesi mielestä tyttären tulevan miehen pitää ihan ehdottomasti olla akateeminen - ja muusta ei edes keskustella.



Kulttuurieroa on jos: sinun kulttuurissasi syödään possua mutta miehesi kulttuurissa ei saa syödä (tietenkin tämä on uskontoon....mutta samalla myös kulttuuriin liittyvä asia).



Luonne-eroa on jos: sinä pidät possusta mutta miehesi ei pidä siitä vaan söisi mielummin kunnon naudanpihvin.



Kulttuurieroa on jos: sinun kulttuurissasi miehet ja naiset ovat (ainakin nimellisesti) tasa-arvoisia ja mm. naiset saavat ajaa autoa mutta miehesi kulttuurissa nainen on miehensä alamainen ja hän ei saa missään nimessä ajaa autoa yksin.



Luonne-eroa on jos: sinusta naiset saavat ajaa autolla mutta miehesi mielestä sinä et nyt ainakaan saa ajan hänen autollaan kun "naisethan ei osaa ajaa".



Eli samanlaisista asioista kyse mutta jos kulttuuriero on kyseessä niin kyse on lapsesta asti opitusta hyvin vahvasta vakaumuksesta jota ei kyseenalaisteta.

Entä onko silloin kyse kulttuurieroista jos mies on sitä mieltä että lapset pitäisi

kastaa kirkkoon mutta minä olen eri mieltä. En kuulu itse kirkkoon joten siksi, mies taas kuuluu.

Entäs se kun hänen mielestään on ok. mennä perjantaisin kapakkaan ja minä en taas halua missään tapauksessa sellaista elämää.



ap.

Mieheni on espanjalainen, ja kyllä meillä suhteessa on kulttuurieroista johtuvia juttuja/ongelmia. Minusta vielä niin, että ne on ongelmia lähinnä siihen saakka, kunnes ymmärtää, mistä ne johtuu.



Esimerkki: Mua rasitti ennen, että mies oli viikonloppuaamuisin aina niin hidas, että ei meinattu ehtiä lasten kanssa ulos ja sitten takaisin ruoka-aikaan. Juteltiin ja huomattiin, että tähän vaikuttaa ainakin kolme kulttuurista tekijää. 1) Suomalaiset on tehokkaita, espanjalaiset ottaa rauhallisemmin. Tämä on fakta, mikä näkyy ihan työpäivän alkamisajassa ja kaikessa Espanjassa. Mañana-meininkiä, mikä ei ole sinänsä huono juttu - tehokkuus on ihan hyvä asia, mutta stressittömyys myös. 2) Espanjassa lapset ei ulkoile joka päivä. Puistoon mennään, jos siltä tuntuu, mutta ei yleensä aamupäivällä vaan iltapäivällä, jos ei enää kotona löydy tekemistä. Mieheni ei siis tunne "velvollisuutta" ulkoilla lasten kanssa niin kuin minä ja useimmat suomalaiset. 3) Espanjassa ei myöskään pimene talviaikaan neljän-viiden maissa, ulos voi lähteä vaikka iltakasilta ja kesällä juuri silloin lähdetäänkin, kun lämpötilat on parhaimmillaan. Lapset menee nukkumaan myöhemmin.



Kyllä nämä on ihan kulttuurisia eroja. Mieheni pystyy toimimaan tehokkaammin, kun minä perustelen, miksi minusta pitäisi ulkoilla aamupäivällä ja toisaalta minä osaan ottaa rennommin, kun tiedostan, että "ulkoilupakko" on meihin suomalaisiin sisäänrakennettu juttu, mutta ei sinänsä pakollinen tai välttämätön.

Entä onko silloin kyse kulttuurieroista jos mies on sitä mieltä että lapset pitäisi

kastaa kirkkoon mutta minä olen eri mieltä. En kuulu itse kirkkoon joten siksi, mies taas kuuluu.

Entäs se kun hänen mielestään on ok. mennä perjantaisin kapakkaan ja minä en taas halua missään tapauksessa sellaista elämää.

ap.

Ei - kyse ei ole kulttuurierosta jos mies on sitä mieltä että lapset pitää kastaa mutta olet eri mieltä. Sen sijaan jos sinä haluaisit että lapset kastetaan vauvana kuten Suomessa yleisesti tehdään ja miehen mielestä kasteen tulisi tapahtua vasta vanhempana lapsena (kuten monissa katolisissa maissa tehdään) ja väittelisitte siitä niin se olisi kulttuurieroa.

Kapakassakäyntikin on luonne-eroa ei kulttuurieroa. Kulttuurieroa olisi jos miehesi mielestä vaikka kirkossa rukoilemassa käyminen kuuluu erottamasti osana jokaiseen päivään ja sinusta se olisi turhaa.

voihan suomalainenkin olla katolinen?

mies on aina vähän myöhässä, se raivostuttaa. Toki hän on oppinut että täällä

pitää olla ajoissa. Mutta aina häntä saa odotella.

Samoin pukeutuminen on hänelle tärkeä asia. vaatteita hänellä on enemmän kuin minulla.

Sitten suomalaiset ystävät vitsailee usein että hän ei ole kunnolla kototutunut kun on edelleenkin ylitsevuotavan ystävällinen ja vieraanvarainen.

Tämä on muiden mielestä oikeasti hyvä piirre, mutta joskus rasittaa minua kun hän haluaa tarjota vieraille monia ruokalajeja ym.

Hän kyllä ymmärtää liikunnan tärkeyden ja ulkoilun merkityksen, onneksi.

Mutta minä olenkin oikea himoliikkuja, olen senkin häneen tartuttanut.



ap.

Entä onko silloin kyse kulttuurieroista jos mies on sitä mieltä että lapset pitäisi

kastaa kirkkoon mutta minä olen eri mieltä. En kuulu itse kirkkoon joten siksi, mies taas kuuluu.

Entäs se kun hänen mielestään on ok. mennä perjantaisin kapakkaan ja minä en taas halua missään tapauksessa sellaista elämää.

ap.

ja erosimme mm. noista syistä. En hyväksy lasten liittämistä mihinkään uskontoon.

ap.

Suhteessa voi olla kulttuurieroja, vaikka molemmat puolisot olisivat samaa kansalaisuutta. Mieheni on kotoisin Lapista, ei kuitenkaan saamelainen. Itse olen Etelä-Suomesta. Mieheni kotiseudulla on tapana, että miehet esimerkiksi hoitavat talon ulkotöitä ja metsästävät ja kalastavat. Naiset hoitavat kodin ja lapset.



Tästä meillä taistellaan jatkuvasti. Asumme kerrostalossa, joten ulkotöitä ei ole. Ruoka ostetaan kaupasta tai torilta. Mieheni kasvatuksessa tuo jako on vaan niin syvällä ettei hän pysty kyseenalaistamaan sitä. Tässä on myös yksi syy, miksi minusta on niin ahdistavaa käydä mieheni kotiseudulla. Minun pitäisi auttaa jatkuvasti siellä ruoanlaitossa ja siivouksessa jne. Kun kyläilemme minun vanhempieni luona, mies istuskelee sohvalla eikä ole koskaan tarjoutunut auttamaan vanhempiani. Hän kuitenkin näkee, että isäni osallistuu kotitöihin yhtä paljon kuin äitini.



Mielestäni tämä, jos mikä, on kulttuuriero.

harvalla taitaa olla Saudi-arabialainen mies ja tuossahan on kyse Saudien lakien erilaisuudesta, ei kulltuurieroista (esim. tuo autolla-ajo juttu).

Tietän kyllä kurdiperheitä, jotissa tytöt eivät pääse autonrattiin ja jotka kasvatetaan palvelemaan miestään.



tv. ihan uusi kommentoija

".



Eli samanlaisista asioista kyse mutta jos kulttuuriero on kyseessä niin kyse on lapsesta asti opitusta hyvin vahvasta vakaumuksesta jota ei kyseenalaisteta.

[/quote]

opituista tavoista? ihmisen kuuluu kehittyä ja muuttua, ainakin jos on kyse terveestä yksilöstä.

mies ei saa ajaa, on liian arka kuski.

toisin päin. Mies ei saa ajaa autoa eikä näyttäytyä vähillä vaateilla ( hän ei käytä shortseja).



16.

Tässähän juuri on esimerkkejä, mitkä voivat olla kulttuurieroja,mutta vaikuttaako se suhteeseen,riippuu ihan ihmisestä itsestä.

Kulttuurieroa on jos: sinun kulttuurissasi nuoret/aikuiset saa valita vapaasti puolisonsa mutta miehesi kulttuurissa on avioliitot perinteisesti sovittu vanhempien kesken eikä nuorilla ole siihen mitään sanottavaa.

Luonne-eroa on jos: sinä olet sitä mieltä että tyttäresi vävykokelas on ihan kiva vaikka duunari onkin mutta miehesi mielestä tyttären tulevan miehen pitää ihan ehdottomasti olla akateeminen - ja muusta ei edes keskustella.

Kulttuurieroa on jos: sinun kulttuurissasi syödään possua mutta miehesi kulttuurissa ei saa syödä (tietenkin tämä on uskontoon....mutta samalla myös kulttuuriin liittyvä asia).

Luonne-eroa on jos: sinä pidät possusta mutta miehesi ei pidä siitä vaan söisi mielummin kunnon naudanpihvin.

Kulttuurieroa on jos: sinun kulttuurissasi miehet ja naiset ovat (ainakin nimellisesti) tasa-arvoisia ja mm. naiset saavat ajaa autoa mutta miehesi kulttuurissa nainen on miehensä alamainen ja hän ei saa missään nimessä ajaa autoa yksin.

Luonne-eroa on jos: sinusta naiset saavat ajaa autolla mutta miehesi mielestä sinä et nyt ainakaan saa ajan hänen autollaan kun "naisethan ei osaa ajaa".

Eli samanlaisista asioista kyse mutta jos kulttuuriero on kyseessä niin kyse on lapsesta asti opitusta hyvin vahvasta vakaumuksesta jota ei kyseenalaisteta.

ja savolainen on jo mennyt.

Mies (lähi-idän kristittyjä) haluaa aina tehdä kaiken yhdessä, perhe on hänelle tärkein yksikkö. Minä kaipaisin silloin tällöin omaa rauhaa, vaikka perhe onkin tärkeä, minä yksilönä olen edelleen olemassa!



Toinen sio ero on myös ns. julkisivun pitäminen. Mies aina miettii mitä muuta ajateleen, sillä kasvojen menettäminen olisi iso juttu. Minä taas viis veisaan, jos vaikka naapurit kuulee kun huudan kuin hinaaja lapsille aamulla, kun kaikki vitkuttelevat pukemisen kanssa.