Lue keskustelun säännöt.
Uusi työkaveri on ihan nuiva
12.02.2009 |
Meillä aloitti työpaikassa uusi ihminen vuoden alussa. Hän on ihan ok muuten, hoitaa työnsä jne, mutta hän on niin armottoman kuivakka! Nuori ihminen, mutta ei meikkaa, tukka on aina samalla lailla ponnarilla, eikä muutenkaan tunnu piittaavan ulkonäöstään. Se nyt ei niin haittaa, mutta enemmän se, että nainen on niin kuivakka ja vakava. Ei mitään huulenheittoa, ei small talkia, ei paljon hymyilyäkään, vaan on vakava kuin elämä olisi ankeaa joka päivä. Kaikkein ärsyttävintä on se, että hän valittelee joka päivä. Milloin on nuhaa, milloin palelee, milloin on kuumeinen olo. En tiedä, mitä hän hakee sillä. Huomiota? Olemme kuitenkin jutelleet hänelle ja koettaneet ottaa mukaan työyhteisöön, joten ei luulisi olevan tarvetta tuolle jatkuvalle valittelulle small talkina. Lisäksi ärsyttää, että nyt kotiuduttuaan hänestä on tullut melkoinen besserwisser- esittää melko kärkkäästi varmoja mielipiteitään. Ahdistaa, että hänen kanssaan joudutaan ehkä tekemään töitä useampikin vuosi...
Kommentit (17)
rekrytoidessa huomota. tosi ikävää kun kuolettaa hyvää ilmaa muiltakin :( ! SYmpatiat sinulle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, että uusi työkäveri osoittautuu yhteistyökyvyttömäksi oikuttelijaksi, joka pitää kolme päivää mykkäkoulua, kun ei saa tahtoaan läpi. Näin kävi meillä. Lähti onneksi ekan vuoden jälkeen siijaiseksi toiseen paikkaan, mutta arvaa onko kiva odotella palaako hän takaisin virkaansa, kun siinä uusimmassa paikassakaan ei viihdy...
Ulkonäkö on tosiaankin sivuseikka!
ärsyttäviä tuollaiset ihmiset. Kun kyse on suhteellisen nuoresta ihmisestä, eikä mikään ole koskaan hyvin vaikka yrittäisi saada toisen paremmalle mielelle mutta toinen vain kieriskelee säälissä ja leikkii marttyyria. Suoraan sanottuna oikein veetuttaa kun toinen ei voi koskaan olla innostunut ja iloinen mistään.
sitä vittumaisinta puolta. Jospa tämäkin ap:n esimerkkitapaus on ollut asiallinen haastattelussa, ja työnantaja/esimies on ajatellut että tästä tulee taloon hyvä työntekijä eikä mikään haihattelija.
Antakaa aikaa. Jos hän itse kokee, että ei kuulu teidän joukkoonne, vaihtaa varmasti itse työpaikkaa jossain vaiheessa. Olen töissä koulussa ja meillä on loistava porukka opettajia siellä työssä. Kun taloon tulee uusi työntekijä, hän ajan kuluessa "löytää" meidät muut. Joku nopeasti, jollakulla kestää vaikka vuosi. Jos ei kemiat tai yhteistyö suju, on tässä vuosien saatossa aina käynyt niin, että se tulokas on sitten jossain vaiheessa itse vaihtanut työtä. Ollut ehkä niin erilainen kuin me muut, että ei ole viihtynyt. Mutta siis, antakaa edes mahdollisuus. Ja antakaa mahdollisuus olla juuri sellainen kuin hän on. Sellaisenakin hän saattaa löytää oman paikkansa sieltä teidän joukosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
se, että uusi työkäveri osoittautuu yhteistyökyvyttömäksi oikuttelijaksi, joka pitää kolme päivää mykkäkoulua, kun ei saa tahtoaan läpi. Näin kävi meillä. Lähti onneksi ekan vuoden jälkeen siijaiseksi toiseen paikkaan, mutta arvaa onko kiva odotella palaako hän takaisin virkaansa, kun siinä uusimmassa paikassakaan ei viihdy...
Ulkonäkö on tosiaankin sivuseikka!
kuin jatkuva höpöttäjä jolta työt jää tekemättä. Ensisijaisesti töissä ollaan tekemässä työtä eikä hoitamassa sosiaalisia suhteitaan... Enemmän mua ärsyttää nämä jatkuvasti äänessä olevat. Vaikka ei tuo ap:n toinen ääripääkään kivalta kuulosta.
Mitä sitten jos et saanut kaltaistasi sosiaalisesti ihanaa ja muut helposti hyväksyvää työkaveria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietty sosiaalisuus kuuluu tietysti jo hyviin käytöstapoihin, mutta ensisijaisesti töissä ollaan hoitamassa työasioita. Liiallinen höpötyskin voi olla ärsyttävää. Mua ärsyttää, kun työkaveri raportoi yksityiselämänsä jokaisen pikku asian. Erityisesti saan joka päivä raportin, mitä hänen lapsensa on tehnyt, tuliko yöllä vaippaan jotain, miten potalle harjoittelu edistyy, millä leluilla eilen leikittiin, mistä aamulla kiukuteltiin... Oikeasti en jaksa kuunnella sitä! Ja lapsia on itelläkin, mietin vaan, miten jaksaa ne, joilla ei edes ole lapsia ja ei ole siten mitään samaistusmismahdollisuutta. En minäkään kaada työkaverien niskaan ihan kaikkea. Samoin en jaksa sitä raportointia aiheesta, mitä aion tehdä tänä iltana. Tai jos joku lähtee puoli tuntia normaalia aikaisemmin, on heti tehtävä selonteko, minne on menossa jne. Mieluummin hoidetaan hommat ja jutellaan kahvipöydässä, mutta ei raportoida koko yksityiselämää.
no kyllä minullakin kesti varmaan puoli vuotta ennen kuin pääsin sisään uuteen työhöni, kuulin jopa työkaverini valittavan toiselle viereisessä huoneessa etten osaa smalltalkia, no haha. Uusi työ voi olla aluksi ihan älyttömän stressaavaa eikä siinä ensimmäisenä ole mielessä jauhaa pskaa työkavereiden kanssa tuntitolkulla eikä asiaa todellakaan auta uusien työkavereiden nuiva suhtautuminen. Antakaa nyt herran jumala enemmän aikaa ja toisen ulkonäkö ei kuulu teille millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä ketjussa nyt sekoitetaan aikalailla asioita. Tottakai on tilanteita joissa uusi työntekijä kokeen itsensä ulkopuoliseksi joko omalta taholta tai sitten toisten taholta. Mutta mun mielestä on ennemmin tässä kyse ihmistyypistä, joka tosiaan on nuori mutta kun on vaan niin pirun kiva olla niin tylsä ja joka asiasta mariseva tyyppi joka ei voi nauraa koska naama puutuu liikaa.
Tylsän näköinenkin vielä. Parhaiden kaverien (pari kpl) kanssa mulla on hauskaa, mutta normaalisti olen aika hymytön. Small talk ei suju. Työhommat kyllä hoidan. Aloituksessa mainittu henkilö en ole, sillä olen vanhempi.
Minulla tämä johtuu huonosta itsetunnosta. Kasvatus ei ollut lapsena kovin kannustavaa ja koulussa kiusattiin. Minusta ei koskaan tullut iloista höpöttäjää, ja kärsin siitä itsekin. Kohtalotovereita? Vinkkejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin olen ehkä päällepäin maailman tylsin tyyppi jos minua ei tunne. Värjäämätön luomutukka enkä edes meikkaa töihin, mutta elämää ja maailmaa olen nähnyt enemmän kuin yksikään työkaverini jotka kovalla äänellä ovat jo ehtineet kertomaan elämänsä jokaisen yksityiskohdan varmaan tuhat kertaa. Ja totta on sekin etten todellakaan jaksa nauraa heidän turhanpäiväisille jutuilleen juuri koskaan, mutta ei se tarkoita ettei minulla olisi huumorintajua, heidän juttunsa vain minusta ovat useimmiten niin typeriä ettei yksinkertaisesti naurata.. Ette voi tosissanne väittää että em. seikkojen perusteella voisitte oikeasti arvostella ketään! Jo pelkästään toisen arvosteleminen noilla perusteilla kertoo vain omasta sivistymättömyydestäsi.
Se on minusta enemmänkin stressavaa, jos itse työnteko jää jopa ihan sivuosaan, kun oleellisempaa on hölöttäjille se jokapäiväinen jatkuva hölötys. Ja se nyt vielä menettelee, jos joku onkin sellainen hölöttäjä, mutta kun joillakin on sitten tapana ikäänkuin "vaatia" samanlaista muiltakin -ja se ei ole oikein! Kyllä porukkaan mahtuu monenlaisia ihmisiä!
Se ei ole hölöttäjältä enää mitään työpaikalle sopivaa käytöstä, ja useinhan sen hölötyksen kääntöpuoli on juoruilu, ja sehän nyt pilaa ilmapiiriä ihan toden teolla ja salakavalasti. Tulee kalliiksi työnanatajalle loppujen lopuksi.
Kyllä töissä ollaan töitä tekemässä ihan ensisijaisesi, ja minä kyllä palkkaisin yritykseeni ennemminkin sellaisia asiallisempia kuin näitä omasta mielestään "äärettömän sosiaalisia".... Oikeastaanhan tuo ei minusta ole enää lainkaan sosiaalista käytöstä ja häirinnee itse pääasiaa (työtä), jos se menee jo tohon, niinkuin ap:lla. Arvostella nyt ulkonäköäkin! Ei esim. yhtään ole sinun asiasi kuka meikkaa kuka ei ja kuinka tukka on! Alkaa olla jo kiusaamista, havahtukaa!
Kyllä se on ihan hyvä yleensäkin, että ei keskitä kaikkea samaan paikkaan elämässä. Hyvä ilmapiiri töissä on sinänsä tietty oleellista, mutta ei siellä ole tarpeen hölistä kaikkia asioitaan ja ainakaan se ei todellakaan ole vaatimus! Ja työnantaja sitten maksaa siitä, en maksaisi itse kauaa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäs jos itse juttelette hänelle, eikö hän vastaa mitään?
Vierailija kirjoitti:
no kyllä minullakin kesti varmaan puoli vuotta ennen kuin pääsin sisään uuteen työhöni, kuulin jopa työkaverini valittavan toiselle viereisessä huoneessa etten osaa smalltalkia, no haha. Uusi työ voi olla aluksi ihan älyttömän stressaavaa eikä siinä ensimmäisenä ole mielessä jauhaa pskaa työkavereiden kanssa tuntitolkulla eikä asiaa todellakaan auta uusien työkavereiden nuiva suhtautuminen. Antakaa nyt herran jumala enemmän aikaa ja toisen ulkonäkö ei kuulu teille millään tavalla.
Siis jos puoli vuotta menee työn rasituksessa,niin ei voi kun ihmetellä.
Valitettavasti uusi työntekijä antaa vaikutelman itsestään ensimmäisten viikkojen aikana. Siihen kannattaa panostaa, myöhemmin on vähän myöhäistä.
Ehkä hän ei koe oloansa kodikkaaksi teidän sisäpiirissä. Kyllä se siitä suttaantuu ajan kanssa.