Miten lohduttaa sydänsuruista teiniä? Ja miksi itsestäkin tuntuu niin pahalta?
Muutama viikko sitten kerroinkin täällä, miten meidän teinimme seurustelee ja kuinka havaitsin itsessäni hirviöanopin aineksia. Nyt sitten 'selvisi', että olin 'oikeassa.' Tyttö petti ja jätti meidän pikkuisen ja vielä haukkui eron jälkeen kakaraksi (tyttöhän oli sen puoli vuotta poikaamme vanhempi ja siis luokkaa ylempänä.) Uusi poikaystävä onkin sitten oikein jo lukiolainen. Asiaan liittyy vielä julkinen nöyryytys, kun tyttö oli perjantai-iltana pussaillut tätä toista julkisella paikalla monien koulukavereiden nähden, vaikka meidän poikamme luuli, että hän ja tyttö ovat vielä yhdessä.
Normaali teinidraama siis, mutta meidän oma on tietysti ihan maassa. Lauantaina emme olleet kotona, mutta lapsenvahdin mukaan oli jo silloin äkäinen ja eilen kiukutteli koko päivän ja sain lopulta illalla koko jutun irti pojasta. Tänä aamuna yritti feikata sairautta, ettei olisi tarvinnut mennä kouluun, mutta mieheni sai hänet uskomaan, että taktisesti viisaampaa on mennä paikalle. Onneksi. Itse olisin saattanut olla niin nössö, että olisin antanut pojan jäädä päiväksi kotiin.
Vaikka teinidraamat aikuisesta näkökulmasta ovatkin usein lähinnä tragikoomisia, niin teineillehän ne ovat täyttä totta, mikä on ollut yllättävänkin helppo pitää mielessä. Jotenkin sitä kuvitteli suhtautuvansa huvittuneemmin lasten sekoiluihin, mutta yllättävän paljon tässä oikeasti elää itsekin mukana ja tuntuu todella pahalta, kun toiseen niin kovasti sattuu. En ihan osannut odottaa sitäkään.
Joka tapauksessa; miten lohduttaa ensimmäisen suuren sydänsurunsa kourissa olevaa teiniä?
Kommentit (23)
mitään sellaista, mitä et toivoisi omien lastesi tekevän? Mitään sellaista et myöskään teininä tehnyt, mitä et ehdottomasti haluaisi lastesi kopioivan? Ja nyt aikuisena et tee mitään sellaista, mistä olet sitä mieltä, että lapsesi ovat liian nuoria vastaavaa vielä tekemään ja että he voivat aikuisina tehdä asiasta omat päätöksensä, mutta vielä he eivät saa tehdä jotain, mitä itse teet?
että pillua saa sadoilta tytöiltä (tätähän te vanhemmat harrastatte, seksiä satojen kanssa) ja mainitsehan vielä että itse aloitit seksielämän 12-vuotiaana ja totea vielä että jos olet vielä neitsyt niin alkaa tulla jo kiire...
Niinpä meilläkin. 15-vuotias tyttö alkoi seurustelemaan vuotta vanhemman pojan kanssa. Ajattelin tuolloin, että olisi saanut jäädä tämä suhde alkamatta, mutta tietenkään en voinut kieltää ja estää rakastuneita. Molemmat aktiivisesti urheilua harrastavia, joten vapaa-aikaa hyvin vähän. No hyvinhän he jaksoivat pitää yhteyttä n.9 kk ajan todella rakastuneesti. Mutta nyt poika sanoi, ettei jaksa enää...Tyttöni itkee, että menetti parhaan ystävänsä. Ei viestin viestiä enää, vaikka ennen snäppäilivät 30 min. välein. Olen niin surullinen tyttöni puolesta. Kuinka voisin lohduttaa häntä?
että pillua saa sadoilta tytöiltä (tätähän te vanhemmat harrastatte, seksiä satojen kanssa) ja mainitsehan vielä että itse aloitit seksielämän 12-vuotiaana ja totea vielä että jos olet vielä neitsyt niin alkaa tulla jo kiire...