Meidän 4 ja ½ vuotias tyttö on sitten niin uhmakas!!! Jänkkyrä, ei usko mitään!!

Luultavasti et oo ollut tarpeeksi johdonmukainen, lapsi on ajatellut ettei sua tarvitsekaan uskoa.

mutta lapsi, joka vaistoaa ettei äiti mahda hänelle mitään, kokeilee eniten. Elikkä jos lapsen on annettu pomottaa aikuisia ja ei ole oltu tarpeeksi tiukkoja niin noin käy.

Esimerkkinä kaverin kohta 4 vee poika. Äitinsä ei saa poikaa tekemään mitään ja päiväkodissa sensijaan lapsi pukee hienosti itse, syö kaikkia ruokia ja tottelee ihan hyvin. Äitinsä sensijaan kiljuu naama punaisena ja lapsi nauraa päin naamaa. Tähän on tultu, koska äiti on aluta asti toiminut hölmösti, esim. kun joku ruoka ei ole maistunut niin lapsi on saanut vanukasta. Ja saanut syödä ruuat vaeltaen ympäri kämppää. Kun lapsi ei pienempänä halunnut pukea niin oli sitten nakuna vaikka koko päivän.

Meillä myös. Nyt lapsi on kohta 5 ja ihan kuin eri muksu verrattuna.

lapsella. enemmän olisin huolissani jos uhmaa ei olisi. kyllä se siitä helpottaa, meidän vaativa ja vahvatahtoinen tyttö nyt 5 1/2 v ja alkaa jo vähän helpottaa. voimia vaan jaksamiseen. ajattele niin päin, että terve lapsi ja hyvä kun vahva tahtoinen . koeta keksiä uusi lähestymistapa asiaan kun seuraava uhmakohtaus tulee.

lisää lasten uhmakkuutta. Saa huomion taatusti käyttäytymällä huonosti ja mitään rajaa ei ole, samaa päivästä toiseen, aamusta iltaan. Kannattais miettiä omaa kasvatuslinjaa kuntoon.

Kaikkea ei voi panna siis kasvatuksen piikkiin. Kannattaa lukea Liisa Keltinkangas-Järvisen kirja Temperamentti. Ja muista ap, että n. 5-6 -vuotiaana lapsilla on uusi uhmakausi, ihan lastenpsykiatrienkin mukaan kuuluu ikäkauteen. Teillä se ehkä on jo alkanut...



Älä välitä siis näistä "se on vaan huonosta kurista kiinni" -idiootteja. Pysy rauhallisena, pidä kielloista kiinni ja tarvittaessa jaa sanktioita. Pikkukakkosen katselukielto, jäähy, namipäivän menetys tehoavat ainakin tytöillä jo tuossa iässä sangen hyvin. Ja muista kehua ja palkita hyvästä käytöksestä!

Meillä 4- vuotias muuttui viikko sitten lepposasta ja kiltistä poikaan joka ränää vastaan ja heittäytyy maahan. Osittain saattaa olla vauvan takia että hakee ylimäärästä huomiota, mutta epäilen vahvasti koska lapsi saa huomiota ihan koska ollaan tietosia antamaan lisää huomiota kun vauva syntyi.



4- vuotias neuvolan mukaan saattaa heittää ränttäliksi, saatiin siitä varotus kun oltiin 4- vuotis käynnillä ja lapsi oli "oma ihana itsensä" eikä temppuillut. Eli tässä sitä varmaan nyt sitten ollaan uhman keskellä.



Uhma on kuulemma ihan normaalia, lapsi uskaltaa näyttää tunteensa ja kokee vanhempansa turvallisiksi. Minäkin pidän uhmaa hyvänä, huolissani olisin jos lapsi ei uhmaisi.



Meillä on lapsille säännöt, niissä ollaan iän ja taitojen karttuessa sitten tehty muutoksia. Esim. 1- vuotiaalle tarttee olla selkeät helpot rajat ja komennot, 4- vuotiaalle tarttee perustella; se ei enää kiipeile kirjahyllyyn niinkuin 1- vuotias mutta tarttee rajoja vaikka miten liikutaan parkkipaikalla.



Kokeile välillä että jätät joitain asioita "huomaamatta" etkä reagoi kaikkeen, kehu hyvää käytöstä ja keksi tytölle jotain mielekästä tekemistä.

Ajattelin ottaa lasta enempi syliin saakka lukemaan kirjoja ja juttelemaan niitä näitä.

Itselle lähinnä ymmärrystä ja pitkää pinnaa, luulen että 4- vuotiaan maailma alkaa kasvamaan isommaksi ja se saattaa olla jännä? Itse ekoja muistikuvia alkaa olemaan noilta ikävuosilta.

meillä saman ikäinen poika ja älyttömän uhmakas myös. vanhempi sisarus ei ole koetellut meitä milloinkaan samalla tavalla ja ihan samalla tavalla on rajat ja rakkaus aseteltu, joten.... uhmis kuuluu kehitykseen. koitetaan jaksaa porskutella vaan, sitenhän he opettelevat tätä elämää. kuka tänne valmiina on syntynyt, vaikka joistakin mielipiteistä voisi jopa moisen käsityksen saadakin, heh!

Eli tarkoitan tässä tulistuvalla temperamentilla varustettua lasta.

Omassa tuttavapiirissä tytöt on selvästi itsepäisempiä luonteeltaan kuin pojat, samoin oma tyttöni verrattuna poikaani.