Lue keskustelun säännöt.
Kannattaako mennä yliopistoon? OV
11.02.2009 |
Ikää kohta 30-vuotta, ei vielä lapsia. Kuinka pitkään menee keskimäärin että valmistuu? Yhteiskuntatieteitä olen ajatellut. Millaiset työllisyysnäkymät? Toki sivuainevalinnat vaikuttavat myös.
Olen aina ajatellut että yliopisto olisi se minun paikkani, mutta elämä vei hieman toisille poluille:) Nyt opiskelu olisi mahdollista, vaan kannattaako enää lähteä sille tielle?
Mitä töitä esim. valtio-oppia lukenut tekee? Onko suhteellisen varmaa että työllistyy, vai epätodennäköistä että töitä saa?
Entä jos saan lapsen (toivottavasti!) lähivuosina, onko mahdoton yhtälö pieni lapsi&opiskelu? (Tukiverkot ovat kyllä hyvät...)
Kelpaako näin vanha (olisin n. 35-vuotias valmistuessani) enää työelämään? Ja totaalinen alan vaihto olisi siis edessä, entistä ammattiani en pystyisi yhdistämään (ainakaan tietääkseni;) millään tavalla noihin opiskeluihin.
Kommentit (4)
Yhteiskuntatieteilijä työllistyy kyllä paremmin kuin humanisti, sanoisin. Itse kun hain töitä niin todella usein paikan sai sijastani joku valtsikassa opiskellut. Mulla on hum. tutkinto mutta pitkä sivuaine valtsikasta. (Saattoi toki muitakin syitä olla kuin koulutus, mutta...)
Valtsikassa on kaikennäköistä, voi työllistyä tosi erilaisiin tehtäviin. Jos yhteiskunta kiinnostaa, niin sitten se on oikea paikka ;)
Itse hoidin opiskelut loppuun jo äitinä. Motivaatio löytyi oikeastaan vasta lasten myötä. Yliopisto-opinnot ovat aika vapaita, voi tehdä pitkälti vain tenttejä tai opiskella netissä verkkokursseja.
35-vuotiaalla on vielä 30 vuotta jäljellä työelämässä. Kyllä kannattaa miettiä, mihin sen 30 vuotta haluaa käyttää ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja juuri tänään oli yhden yliopistokeskuksen ihmisen kanssa puhetta siitä, että aikuisopiskelijat ovat yleensä todella motivoituneita, valmistuvat nuorempia nopeammin (2-3 vuodessa, jopa nopeammin, jos on avoimesta opintoja alla) ja heille on opinnoissaa hyötyä aiemmasta elämän/työkokemuksesta.
Sinun haaveesi kuulostavat kuiten ihan suuntaansa etsivän teinin haahuilulta, et oikeasti tiedä, mitä haluaisit opiskella, mietiskelet vain vaihtoehtoja. Suosittelisin, että mene ensin avoimeen yliopistoon nykytyösi rinnalla, tee jotain mielenkiintoisia perusopintoja ja kirkasta itsellesi sitä kautta, että mikä se oma alasi oikein olisi. Sitten sulla on jo kivasti opintopisteitä vyön alla ja saat tutkinnon suoritettua ripeään tahtiin. Nykyään myös avoimien yliopistojen kautta (tässä asiassa on tosin suuria vaihteluita Suomen sisällä) voi opiskella itsensä jopa tohtoriksi asti, joten perinteinen yliopistopolku ei ole ainut tie maisteriksi.
koska ala on vaikeasti työllistävä ja kun valmistut, kaikki kuitenkin ihmettelee, ettei sulla ole niitä lapsiakaan.
Jos menet opiskelemaan, opiskele jotain varmempaa ja hanki lapset opiskeluaikana.
Jos sinusta tuntuu että opiskelu avaa sinulle uusia ulottuvuuksia, pyri ihmeessä!
Akateeminen ei ole työmarkkinoilla välttämättä kovaa valuuttaa. Valtiotieteellinen ei oikeastaan valmista yhtään mihinkään noin yksioikoisesti eli todellakin sivuaineet vaikuttavat paljon.
Lapset saa päivähoitoon opiskelijakin, joten se ei ole este opinnoille.
Terv VTM