Kotiäitiys vastaan työ ja päiväkoti

Pakko laittaa omakin lusikka soppaan: Miksi ihmeessä tämä keskustelu on niin mustavalkoista ja kaikki ovat henkeen ja vereen jomman kumman puolesta ja kaikki toisin tekevät ovat tyhmiä/laiskoja/omituisia/eivät välitä lapsistaan... Eiköhän nyt ihan aikuisten oikeesti ole niin, että lapsista välittävät ja heidän parastaan haluavat sekä kotona olevat että työssä käyvät aidit! Miksi ei myönnetä, että ihmisillä on erilaisia haluja, elämäntilanteita, taloudellisia tilanteita ja intressejä? Ei ole yhtä oikeaa ratkaisua vaan kullekin oikea ja hyvä ratkaisu.



Kuinka moni oikeasti ajattelee vain ja ainoastaan lastaan, kun tekee päätöksen töihin menosta/kotona olosta? Eiköhän ole niin, että moni lähtee töihin taloudellisesta pakosta tai siksi, että pelkää tipahtavansa työelämän kärryiltä tai siksi, että kaipaa työtä ja aikuisten seuraa? Ja kuinka moni on kotona myös siksi, että ei saa työtä tai kokee työelämän stressaavaksi ja kotona olon helpommaksi?