Miksi minua paheksuttiin perheosastolla, kun halusin käydä ulkona kävelyllä?

Kyllä sairaalasta saa poistua happihyppelylle, ei siinä mistään vastuista ole kyse. Olin minäkin osastolla kun lapsivedet olivat menneet eikä supistuksia tullut. Käveltiin siitä sitten miehen kanssa Mäkkärille pirtelölle josko pieni liikunta saisi supistukset käyntiin.

synnytyksen jälkeen. Useampi hoitaja sanoi, että tuo vauva kansliaan ja lähde ulos. Lopulta lähdinkin pikku kävelylle. Olin kyllä siinä vaiheessa ollut sairaalassa jo monta viikkoa, ja synnytyksestäkin oli varmaan jo 5 päivää.

äitejä vauvanhoitoon. Jos äiti ei pysty hoitamaan, niin sitten heidän tehtävänsä on hoitaa vauvaa.



Mutta siis näin periaatteessa mun mielestä hoitajien pitäisi olla iloisia sekä siitä, että äiti hoitaa hyvin lasta että siitä, että äiti kiinnostuu lyhyelle kävelylenkille. Varsinkin, jos hän on ollut sairaalassa jo pitkään, tai hänellä on muuten happihyppelyn tarve.



Mun mielestä ne äidit, joista kannattaa olla huolissaan ovat ne, jotka masentuvat heti sinne pedin pohjalle.

vauvaa nyt voisi jättää kansliaan vaikka kampaajalla käyntiä varten. Mihin se raja oikein sitten pitäisi vetää? Äidit haluaa sitä ja tätä, joskus vaan pitää siirtää omat halut parempaan ajankohtaan, hyvä sopeutua alusta lähtien.

joissa ajetaan imetys- ja vauvamyönteisyyttä noudatetaan yleensä ympärivuorokautisen vierihoidon periaatetta. Se tarkoittaa ettei vauvoja kärrätä hoitajien vastuulle kansliaan. Useimmiten, jos äiti pyytää pääsevänsä ulos käväisemään tai happihyppelylle, se tulkitaan tupakalle menemiseksi. Ei siellä kotonakaan oo mitää kansliaa, mihin sen vauvan voi kärrätä, että itse voi lähteä ulkoilemaan.

Luonnotonta on se, jos haluaa vapaaehtoisesti olla erossa vastasyntyneestä vauvastaan. Ja asettaa omat ulkoiluhuvit vauvan tarpeiden edelle.