Siis oikeastiko te luotatte enemmän terkkareihin kuin erikoislääkäreihin?!

Riippuu mistä asiasta on kyse. Kyllä mä monesti lastensuojeluasiassa luottaisin enemmän terkkariin joka tuntee perheen tilanteen pitkältä ajalta ja on tavannut lasta ja vanhempia useasti kuin erikoislääkäriin joka on nähnyt heidät kertaalleen vartin verran. Toki se erikoislääkäri pystyy varmasti diagnosoimaan lasten harvinaisia sairauksia paremmin kuin terkkari.

en ole tämä kyseinen henkilö, mutta kyllä seurannut keskustelua. Minusta on käsittämästöntä, miten siellä monet alan ammattilaiset väkisin tekevät ihmisestä sekopäätä, joka vain haluaa puolustaa omia oikeuksiaan.

Niin minäkin tekisin.

Riippuu mistä asiasta on kyse. Kyllä mä monesti lastensuojeluasiassa luottaisin enemmän terkkariin joka tuntee perheen tilanteen pitkältä ajalta ja on tavannut lasta ja vanhempia useasti kuin erikoislääkäriin joka on nähnyt heidät kertaalleen vartin verran. Toki se erikoislääkäri pystyy varmasti diagnosoimaan lasten harvinaisia sairauksia paremmin kuin terkkari.

Kertoiko ko. henkilö käyvänsä psykiatrilla? En huomannut mainintaa, puhe oli kai omalääkäristä?



Lapsen oli tutkinut lastenlääkäri, olet oikeassa. Mutta miksi? Mitä ap halusi lääkäriltä? Todisteen, että lapsi on fyysisesti kunnossa? Henkisestä kehityksestä ja vuorovaikutuksesta ei lastenlääkärikään pysty välttämättä sanomaan yhtään mitään yhden lyhyen vastaanottokäynnin perusteella. Itse asiassa, vuorovaikutusongelmat eivät tuon ikäisessä vielä välttämättä näy ja onko ko. lääkäri perehtynyt vauvojen vuorovaikutusongelmiin ja psyykeeseen vai kenties enemmän somaattiseen puoleen?



Th, joka työskentelee neuvolassa, on asiantuntija ja osaa nähdä äidin ja lapsen vuorovaikutuksesta paljon asioita. Kosketus, hoitaminen, katseet, puhe, hymyt, vauvan käsittely, millä tavoin vauva hakee kontaktia äitiin jne. Th on nähnyt äitiä ja vauvaa useamman kerran, toisin kuin lastenlääkäri (näin olettaisin). Lisäksi th: t ovat viime vuosina saaneet paljon koulutusta liittyen varhaiseen vuorovaikutukseen.

Tässä asiassa ovat taatusti ammattitaitoisempia kuin omalääkäri ta: lla.



Ja sitten se depressiohoitaja mistä puhuttiin (psyk. sh lienee?).

Psyykkisten häiriöiden näkemiseen ei tarvita lääkärin koulutusta, vaan psyk. sh on varsin pätevä tunnistamaan erilaisia oireita ja kuten tässä ko. tapauksessa, on katsonut parhaaksi, että äidille tarjotaan perhetyöntekijä.



Perhetyöntekijä olisi tässä tapauksessa ollut hoidon kannalta hyvä tekijä, sillä hän näkee äidin ja vauvan kotona omassa ja aidossa ympäristössään. Neuvolassa ja lääkärissä on helppo vetää roolia, kotona rooli usein unohtuu.

kuka tahansa skarppaamaan sen verran, ettei se lääkärikään röntgenkatseellaan välttämättä huomaa mitään raskauttavaa

Lisäksi nyt täytyy muistaa, että se alkuperäinen kirjoitus on psyykkisesti sairaan ihmisen kirjoittama. Keskivaikea masennus ja vuorovaikutusongelmia -> lääkitys ja hups, parissa viikossa hän onkin jo suunnilleen parantunut. Kuulostaako kovin uskottavalta?



Masentunut ihminen kokee asiat eri tavalla kuin terve. Jostain syystä ko. äiti on kokenut kaiken avuntarjoamisen ilmeisesti henkilökohtaisena hyökkäyksenä ja syyttelynä. Tarinassa on kuitenkin aina 2 puolta enkä noiden kirjoitusten perusteella suostu vielä uskomaan, että ko. äitiä olisi jotenkin kaltoin kohdeltu.

en tajunnut että niin nuoresta lapsesta kyse



merkillistä että ap on jo 3 kk:ssa ehtinyt käydä läpi masennuksen syvät syöverit ja olla jo toipumassa



terkkari voi jossain kyllä tavata jo raskaudenkin aikana