Lue keskustelun säännöt.
av mammoille kauhisteltavaa
08.12.2008 |
kopioitu toiselta keskustelupalstalta tämmöinen aloitus:
"Mulla on nyt tosi huono omatunto... Otin vastaan työn, jossa joudun ainakin nyt alussa olemaan viikot toisella paikkakunnalla töissä kuin missä asumme. Välimatka on vielä tosi pitkä eli todennäköisesti joudun lähtemään jo sunnuntai-iltaisin ja tuun takas joskus myöhään perjantaina. Meillä on 2,5-vuotias lapsi, joka on ollu jo päiväkodissä melkein vuoden ja kaikki on menny tosi hyvin. Isä käy myös töissä, mutta hoitaa lasta sitten viikot ja saa apua kyllä myös molemmilta isovanhemmilta, jotka on ollu aina paljon tekemisissä lapsen kanssa. Nyt mun kaverit on kritisoinu mun valintaa. Heidän mielestään, mun ois pitäny jäädä ennemmin kotiin työttömäks, ku mennä kyseiseen työpaikkaan. Mahdollisesti jatkossa voisin tehdä töitä asuinpaikkakunnallamme, mut todennäköisesti joudun myös matkustamaan paljon. Kärsiikö lapsi, kun äiti ei oo jatkuvasti läsnä? Oonn tähän mennessä ollu kotona lapsen syntymästä lähtien ja nyt sitten palaan työelämään. Onkohan paluu sittenkin liian raju lapselle? Mä ite oon tosi innoissani työstä ja se on just sitä mitä olen halunnu tehä. Mut jos mun lapsi kärsii siitä ni pitäsikö mun sittenkin etsiä joku muu työ. Vaikee tilanne!"
Kommentit (10)
Varsinkin, kun tuossa on toiveena, että työn saa siirrettyä kotipaikkakunnalla, niin että tulee vaan paljon reissuja. Mieheni on reissannut paljon, ja lapset ovat siitä selvinneet, ja noin isolle lapselle isä on yhtä tärkeä kuin äitikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta kärsiihän se niikinkun vanhemmat eroaa ja toinen vanhemmista muttaa toiselle paikkakunnalle, joten ei se ainut lapsi ole joka kärsii.
normaalia?
äiti vie 1 vuotiaan päiväkotiin vaikka on itse kotona, lapsen ollessa 2,5v.äiti muuttaa eri paikkakunnalle ja näkee lastaan korkeintaan 2vrk viikossa..
ei tuo mun mielestä kyllä ihan normaalilta kuulosta.
missä on äidinrakkaus kun äiti haluaa lapsestaan noin kauas
mut jos isä olisi tossa tilanteessa niin se olis täysin hyväksyttävää????
Tietenkin olisi, äiti on se joka ottaa vastuun kaikesta ja kaikista! Ainakin av-mamma :) ja entäs isänrakkaus? mitä se on?
niin tuolaiset työt pitäis kieltää vanhemmilta. Turha sitten ihmetellä miksi lapset ja teinit voi huonosti nyky yhteiskunnassa, jos kerta vanhemmille TYÖ on tärkeämpää.
Kyllä niille lapsille ja teineille on tärkeämpää että vanhemmat on läsnä.
Itse olen "uhrautunut" lasten takia ja mikään ei oikeasti ole niin positiivista palautetta, kun omien teinejen kaverit sanoo, että meille on kiva tulla kun on aikuinen läsnä.
No toisille ura ja raha on tärkeämpää, kuin omat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miksi se äiti on ollut kotona ja lapsi päiväkodissa?
Enkä kyllä hyväksyisi, että miehenikään tekisi tuollaista ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tehnyt vaikka gradua ja kirjatenttejä, siihen meni ainakin minulla viimeinen vuosi ja silloin tein hommia etupäässä kotona.
miksi se äiti on ollut kotona ja lapsi päiväkodissa?
tän te sitten hyväksytte? mutta kun oli kyse parikuisesta joka jäi isän kanssa kotiin kun äiti meni päiviksi töihin illat kuitenkin kotona, niin sen te tuomitsitte..
en tuu kyllä ymmärtämään..
2,5 vuotiasko ei tarvi äitiä? ja joo, oli se sit kumpi tahansa vanhemmista niin liian paljon lapsi joutuu vanhemmasta olemaan erossa tuossa tilanteessa.
eiköhän normaali perheessä ole niin , että kaikesta huolimatta äiti on noin pienelle lapselle se kaikkein tärkein maailmassa, miltä mahtaa lapsesta tuntua kun äiti jättää.. ei taida 2 vuotias vielä ymmärtää.
enpä vois ikinä olla lapsestani noin paljon erossa, mieluummin työttömänä. anteeks nyt vaan, mutta jos lapsia tehdään niin sitten on jostain oltava valmis tinkimään. lapsen onnen kustannuksella ei saa omia unelmia toteuttaa. no mä oon vaan tämmönen yksinkertainen kotiäiti, mitäs mä uraäitien elämästä tiedän.
Isäni ja äitini olivat eri paikkakunnilla töissä, kun olin 3-vuotias. En viihtynyt silloisen kotikaupunkimme hoitopaikassa, joten koko yhden vuoden matkustin aina maanantaiaamuisin isäni kanssa 150 km päähän hänen työpaikkakunnalleen, josta palasimme sitten perjantaina isän työpäivän jälkeen viikonlopuksi kotipaikkakunnalle äidin ja 4 vuotta vanhemman isoveljeni luo (joka jo silloin kävi ekaluokkaa). Mulla oli taas isän työpaikkakunnalla aivan ihana perhepäivähoitaja, josta tuli silloin perhetuttumme. Tämä siis oli 70-luvulla ja ehkä hieman harvinaista siihen aikaan, että isä olisi viikot yksin hoitanut lastaan.
Mun isä-tytär -suhde muodostui tuon vuoden aikana todella läheiseksi. Nyt isä on vanha ja sairas. Mieleen tulee usein se, miten hän silloin pienenä hoiti minua ja kannan nyt vastuuta isästäni.
Isä voi olla ihan yhtä hyvä hoitaja kuin äiti.