1- vai 2-kerroksinen talo, mitä huonoja/hyviä puolia olette huomanneet?

on ja en ole vielä mitään huonoa keksinyt. On avara ja turvallinen lapsille. Esim kaksivuotias saattaa kaatua tasaisellakin, kauhistuttaisi jos asunnossa olisi portaat, kuka sieltä tulisi ryminällä alas. Voi antaa lapset leikkiä huoneissaan ja itse samalla laittaa ruokaa, ei tarvitse miettiä, mitähän siellä yläkerrassa tapahtuu eli voi paremmin tarkkailla lasten tekemisiä. Tässä jotain mietteitä yksikerroksisesta ratkaisusta.

Tykkään nukkua ja rauhoittua oman perheen kesken yläkerrassa. 1-kerroksisessa ei ole samaa mahdollisuutta.



Mutta pohjastahan se paljon riippuu, ja tontistakin.

Mutta sellaisen lisäisin, että kaksikerroksisessa siivoiskaappi sitten molempiin kerroksiin ja kaikki siivousvälineet kaksin kappalein. Varsinkin pölynimuri !

Miksi rauhoittuminen oman perheen kesken ei onnistu jos on vain 1 kerros?

Asuuko teillä muitakin ihmisiä vai mitä?

Tykkään nukkua ja rauhoittua oman perheen kesken yläkerrassa. 1-kerroksisessa ei ole samaa mahdollisuutta.

Mutta pohjastahan se paljon riippuu, ja tontistakin.

Jos tontti on sellainen, että siihen voi fiksusti rakentaa riittävän ison yksikerroksisen, niin sitten se.



Toisaalta usein tonteille sopii kaksikerroksinen paremmin, kun tontit ovat jotain 700-1100 neliöisiä ainakin ruuhka-Suomessa.



Kaksikerroksisessa mekin asumme, ja voin sanoa, ettei tästä paljon negatiivista löydy. Tuo lasten turvallisuus portaissa on aihe, josta tässä puhuttiin ja se on kyllä ihan turha pelko. Jo parivuotias oppii kulkemaan portaissa turvallisesti ja sen, että portaissa ei leikitä. Sanoisin, että kodissa on kyllä vaarallisempia paikkoja kuin portaat, joten tätä ei kannata pelätä. Usein aihetta kommentoivat ihmiset, joilla ei ole portaista kokemusta.



Molemmissa kerrosratkaisuissa on hyvät ja huonot puolensa. Sanoisin, että talon "hyvyyteen" sitten loppupeleissä vaikuttavat huomattavasti enemmän ihan muut asiat kuin tuo kerrosten lukumäärä.

jos rakentasin itse kahteen tasoon niin ehdottomasti leikkihuone oleskeskelu tilojen kanssa. teinien kanssa kaksitasoa on varmasti parempi, riippuu kauanko aiotte asua jos rakennatte asutte sen pari vuotta ni silloin yhteen tasoon mutta jos on "loppuelämän" talo niin kahteen tasoon vaikka vaan parikin makkaria esim ylös..saa sit teinit oman rauhan...

kun lapset on pieniä, 2-kerroksisessa ratkaisussa riepoo se kun joutuu kanniskelemaan lapsia ja osa omaisuudesta tuntuu olevan aina väärässä kerroksessa kun liikkuminen niiden välillä on hidasta ja hankalaa(eli joka välissä pitää joko kantaa tai vahtia kiipeävää lasta tai paria)



Kun lapset kasvaa kouluikäisiksi, on kiva kun 2-kerroksisessa ratkaisussa voi yksi vetäytyä tekemään läksyjä hiljaisempaan kerrokseen toisten leikkien häiriön ulkopuolelle, tai voit itse vetäytyä lueskelemaan toiseen kerrokseen kun lapset katsoo isän kanssa jotain simpsoneita tms mikä ei itseä niin viehätä. Myös esim jos mies katsoo myöhään telkkaria niin äänet ei häiritse yläkerrassa nukkuvaa perhettä ollenkaan niin pahastikuin samassa kerroksessa...



2-kerroksisessa on myös se kiva puoli, että yläkerta ei koskaan tunnu sotkuvan niin nopeasti kuin alakerta - ei tule pihalta hiekkaa eikä kuraa yhtä helposti jms. Toisaalta, kaikkea sotkua sieltä ei tarvi aina siivota niin tarkkaan, esim petaamattomia sänkyjä tai sängyn viereen jääneitä pikkukalsareita ei satunnainen piipahtaja näe, kun ne on yläkerrassa, ja piipahtajalle tarjotaan kahvit vaan olkkarissa tai keittiössä alakerrassa.

Lasten kanssa yksikerroksinen! Rappusten ravaaminen vaatteita, leluja ja ties mitä muuta hakemaan on todella rasittavaa! Ja yöllä ei aina viitsi laittaa kunnon valoa, jolloin rappusissa keikkuminen tuntuu joskus jopa vaaralliselta! :( Itse tällä hetkellä kyttäämme tonttia, jolle saa rakentaa yksikerroksinen.

jossa varsinainen asunto yläkerrassa, alakerrassa takka- ja saunatilat, kodinhoitotila, työhuone ja muut aputilat.



Tämä on supertoimiva.

kun lapset kasvavat. Alakertaan vois tehdä makuuhuoneen, jonne me vanhemmat sit muutettais kun lapset kasvavat. Se mikä kaksikerroksisessa mietityttää, on se, että onko se sitten jatkuvaa portaissa ramppaamista. Mulla ei ole kokemusta kaksikerroksisessa asumisesta, joten tämä mietityttää.



Yksikerroksisessa taas epäilyttää, että kuuluuko esim. tv:n melu liiaksi makuhuoneisiin.



Tontti on reilu 1200 neliötä, joten sinne mahtuisi myös yksitasoinen.



ap

koita sit pitää lämpimänä jotain 200 neliön hallia.......

Meillä on lapset (3kpl) on 1,5-4v ja ketään ei tarvitse portaissa kantaa, osaavat kulkea itse.



Yläkerrassa on makuuhuoneet ja on mukava, että kun lapset laittaa nukkumaan voi alhaalla toimia ihan normaalisti ei lapset häiriinny.



Siivouksen jaan aina kahdelle päivälle, toisena päivänä yläkerta ja toisena alakerta.



Yläkerrassa on usein petitkin petaamatta, kun ei näy kenellekkään siellä oleva sotku.



Tulevaisuudessa yläkerta jää lasten käyttöön kokonaan ja me aikuiset sitten nukumme alakerrassa.

asuttuamme ennen 3-kerroksisessa rintamamiestalossa!



Nyt kun lapset ovat pieniä on yhdessä kerroksessa asuminen todella hyvä vaihtoehto. Lapset ovat koko ajan lähellä, ja esim. olohuone ei ole täynnä leluja-lapset leikkivät omissa huoneissaan. Jos olisi 2-kerroksinen talo ja makkarit ylhäällä - koko olkkari olisi leikkitilaa, kun ei pieniä voi laittaa yksinään yläkertaan leikkimään.



Yksikerroksinen on tietysti siivouksen kannalta myös helppo, samoin lämmityksen. Varaava takka huushollin keskellä lämmittää koko talon (sitä ei tehnyt monen kerrosken ratkaisussa).



Tiedän että tulen lasten teinivuosina kaipaamaan toista kerrosta, mutta se on sitten se!

Meillä juuri 2- ja 4-vuotiaat. Ylhäällä on työhuone ja vierashuone, elämä on keskittynyt alakertaan. Ei rampata edestakaisin portaissa, en edes käy joka päivä yläkerrassa. Yläkerta otetaan enemmän käyttöön sitten kun lapset kasvavat ja tarvitsevat omat huoneet.

Tällä hetkellä yläkerta on vanhempien "rentoutumis"- ja työskentelytila. Esim. toinen vanhemmista voi nukkua siellä tarvittaessa univelkaa pois.

Voi tulla samoja, mutta tässä mun kokemukset molemmista:



yhdessä tasossa:

- ei neliöitä vieviä porrasratkaisuja

- siivous helppoa, kaikki samassa tasossa

- ei ongelmia ruokakassien (ja muiden tavaroiden) kantamisessa ahtaissa rapuissa, jos keittiö on yläkerrassa

- ei tarvitse HUUTAA kenellekään kerrosten välillä

- jos sairastut esim. iskias tai jalka poikki, ei ongelmallista portaissa raahautumista

- ei tarvitse pelätä kenenkään kaatuvan portaikossa, vahingossakaan



kahdessa tasossa:

- mahtuu pienemmälle tontille

- näyttää naapureista äveriäältä

- lapset voi lähettää yläkertaan tappelemaan keskenään

Niinkuin se yksi rullatuolissa istuva tv-juontajakin oli vain kotonaan astunut portaissa harhaan ja halvaantunut.



Meillä on yhdessä tasossa 200m2. Talo on L-mallinen ja suunniteltu niin että on "julkinen" puoli jossa keittiö, oh ja rt ja sitten oma rauhallinen "priva"puoli jonne mennään yhdestä oviaukosta ja siellä on sitten makkarit omassa rauhassaan. Lisäksi L-malli antaa lisää yksityisyyttä ja suojaa omalla pihallakin. Jos autotalli rakennuskin lasketaan mukaan niin talo näyttäisi U-malliselta. Se onkin vähän harmittanut että miksei suunniteltu autotallia taloon kiinni että olisi voinut mennä autotalliin sisäkauttakin.

Niihin voi kompastua ihan missä vaan... Tai sitten voi tipahtaa keittiöjakkaralta, kaatua ja liukastua kylpyhuoneessa.

Tosin mä siis olen jäävi sanomaan noista rappusissa hyppäämisistä.. :) Oon liian tottunu tieten kulkeen portaissa :)



Me ollaan rakentamassa, kaksikerrosratkaisua. Makuuhuoneita 3kpl yläkertaan ja kodin kaikki muut toiminnot alas. Juuri tuo makuuhuoneiden yksityisyys (ja äänieristys, mies usein nukkuu päivisin kun 3-vuorotyössä) oli se pointti, mistä ollaan tykätty tässä monikerrosasumisessa. Vielä kun nykytilanteeseen verrattuna kodinhoito- ja pesutilat siirtyvät samaan kerrokseen kuin missä muutenkin päivät ollaan, niin se on meidän perheelle ihan täydellinen ratkaisu :)



Toisaalta kyllä ihailen 1-tasoratkaisujen avaruutta :)

Kyllä se on sellasta ramppaamista. Monesti juuri kun oli tullut alas tajusi et ei hemmetti jotain jäi kuitenkin ylös ja taas kiivettiin. Ainoa hyvä puoli siinä oli ettei vieraat yleensä ängennyt itteään yläkertaan, paitsi lapsethan sinne aina ensimmäisenä halus ja sit tietty niiden vanhemmat meni perässä. Lapsille voi kyllä erottaa oman alueen ilman yläkertaakin. Jos jättää rappuset rakentamatta niin siinähän saa jo 5-6 neliötä ylimääräistä tilaa. Meillä lasten huoneet ovat talon toisessa päässä ja lasten huoneille on tuhlattu muutama neliö käytävään ettei poikien huoneet edes näy esim. olkkariin.

"Oli varhainen aamu 11. lokakuuta 1998 Espoossa. Toimittaja Pirjo Kauppinen kasasi kotonaan vuodevaatteita syliinsä ja lähti viemään niitä alakertaan. Vahingossa hän astui lakananreunalle ja horjahti äkkiä kaatuen kierreportaisiin. Pirjo yritti pudotessaan tarttua kaiteeseen, mutta ei saanut siitä otetta. Hurja syöksy päätyi portaiden juurelle, johon hän jäi makaamaan."

Tämä kopsattu tästä linkistä:http://www.mediafocus.fi/uploads/gub0nkarjb.htm