En kyllä ymmärrä, että jos perheessä on vasta 1-2 lasta niin miksi vielä yhtä

että hän olisi tervetullut vain toiselle vanhemmalleen. Moni jyrä voi aavistaa, että suostumalla toisen mieliksi saa luonnollisesti myös itse lisää työmäärää mitä ei halua.

ja ymmärtää että sitten voi olla muutto edessä isompaan asuntoon, isompi auto... Mä en ainakaan suostuis kolmosta tekemään vaikka miehelle millanen vauvakuume tulisikin.

juttua mieleen, mitä kolmas lapsi muuttaa. Kun on kaksi aikuista ja kaksi lasta, kummallakin vanhemmalla voi olla esim. kaupungilla kulkiessa ns. vastuulapsi, kolmen kanssa kummankin vanhemman pitää katsoa vähän kaikkien perään. Auto saattaa käydä liian pieneksi, kämppä saattaa käydä liian pieneksi. Molemmat aika isoja asioita rahallisesti monille lapsiperheille.



Kun menen nyt kahden lapsen kanssa johonkin, mulla on asia aika hyvin hanskassa, toinen lapsi istuu vaunussa ja toinen kävelee vierellä. Kolmen kanssa joudun epäilemättä enemmän hajottamaan huomiota, komentamaan enemmän kinastelevia vanhempia lapsia jne.



Kolmen lapsen perheessä sairastellaan enemmän kuin 1-2 lapsen perheessä, todennäköisesti. Naiselle kolme raskautta on jo aika iso rasitus fyysisesti ja henkisesti. Vauvavuodet ovat rankkoja niin yleisen jaksamisen kuin parisuhteenkin kannalta. Itse olen ollut imetysaikoina varjo itsestäni.



Vaikka itse olen valmis kaikkeen tähän saadakseni kolmannen lapsen, samoin mieheni, niin ymmärrän kyllä, jos jollekin se on liian rankka ajatus.

Meidän kohdalla (kaksi lasta on jo) kolmas lapsi tarkoittaisi isompaa asuntoa, autoa ja muutamaa vuotta kotona ( 10kk ikäisen hoitoonveiminen ei oel vaihtoento)--->taloudellisesti olisi tosi iso juttu meille.



Ja raha on se pienin murhe, sillä kumpikin meistä epäilee jaksamistaan. Kaksi lasta on meille sopiva.

Mies kyllä vitsailee päivittäin että pistetäänkö minut paksuksi jne. mutta tietää itsekin että minun mielenterveyteni ei kestä toista lasta.

jota sen toinen vanhempi ei sydämestään ole halunnut.

- Koetaan ettei jaksettaisi useammista lapsista huolehtia kunnialla. Tavoitteet lasten kasvatuksen ja hoidon suhteen voi olla korkealla ja koetaan että vielä yksi lapsi jos tulisi niin jaksaminen olisi sen verran koetuksella ettei enää lasten hoidon ja kasvatuksen tasoa pystyttäisi pitää entisenlaisena.



- Koetaan, että se imisi liikaa pois omasta hyvinvoinnista. Sitä on ehkä ollut henkisesti (ja mahdollisesti fyysisestikin) liiaksi ahtaalla vauva-aikoina ja ehkei vieläkään kykene täysipaineeseen omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen, jolloin vielä yksi lapsi laskisi tätä omaa hyvinvointitasoa vielä entisestään. Onhan se lapsenhoito ja kasvatus kuitenkin aika voimaa vievää.



- Rahallisesti saattaa olla tilanne, että joutuisi karsimaan liikaa lapsilta pois. Joutuisi esim. rajoittamaan lasten harrastamista ja säästämään kunnollista ulkovaatteista ja liikuntavarusteista.



- Lisäksi voisi jäädä entistä vähemmän aikaa kullekin tärkeälle jo olemassa olevalle lapselle sekä parisuhteelle. Matkustelu käsivi hankalammaksi, samoin oman ajan järjestäminen lapsenvahtia käyttämällä jne.



Meillä nämä yllä mainitsemani ovat NE SYYT joiden vuoksi yhtään lasta enempää ei tehdä. Meillä on 2 lasta ja onneksi olemme mieheni kanssa yhtä mieltä näistä faktoista joiden vuoksi lapsia ei meille enää toivottavasti siunaannu.