No voi hitsi, oltiin lähdössä hiihtolomalla Tukholman risteilylle, nyt 8v kertoi että pelkää

Vaikka sanoinkin uosta karkki- ja nukkumisasiasta, kyllähän sinä itse tunnet lapsesi parhaiten. Jos pelko on kova, liika pakottaminen voi kyllä aiheuttaa traumaattista stressioireiluakin myöhemmin. Voi tulla ikuinen kammo.

t. 13

äiti raahaa pelkäävän 8 vuotiaan laivaan. Varmaan tulisi tosi kiva loma kaikille.

---

mutta tunnen lapseni ja tiedän että pakottaminen vaan pahentaisi asiaa.

äiti raahaa pelkäävän 8 vuotiaan laivaan. Varmaan tulisi tosi kiva loma kaikille. Ja puhuttiin kyllä asiasta, sanoin lapselle että pelkoon ei ole oikeaa syytä ja en missään nimessä myöntänyt että pelkoon on syytä. Mutta tiedän itsekin, että pelko ei aina selity järkisyillä. Uskon, että lapsen kasvaessa pelko hälvenee, mutta tunnen lapseni ja tiedän että pakottaminen vaan pahentaisi asiaa.

mutta oma lapsi, oma lapsen hyvin vointi...

Mutta jos et halua lasta auttaa pelon yli, niin tee ihan mitä lystäät. Miksi edes tulet tänne palstalle, kun tiedät miten toimisit oikein, mutta et niin aio tehdä

kuin suljetusta paikasta tuleva ahdistus ja paniikkihäiriö



älkää puhuko asioista mistä ette mitään tiedä

mutta en vaan näe mitä iloa olisi siitä että pakotan pelkäävän lapsen laivaan. Tää on ihan eri asia. Onko siinä jotain väärää, että kunnioittaa lapsen tunteita? Älkää tulkitko tätä niin, että meillä lapset pyörittää aikuisia, näin ei ole, vaan on selkeät ja turvalliset rajat ja säännöt.

ymmärrän kyllä lapsen "tunteiden kunnioittamisen", mutta mielestäni tässä asiassa ei ole kyse siitä.

On kyse pelosta, jolla ei ole mitään pohjaa, et voi antaa sellaisen hallita koko perheen elämää. Etkä edes lapsen elämää.



Pelot voitetaan kohtaamalla se pelottava asia. Tämä tiedoksi myös sille, joka edellä puhui suljetun paikan kammosta.



Enkä liikaa poikasi kanssa nyt edes puhuisi asiasta, sopivasta määrin kyllä, jos poikasi ottaa asian puheeksi. Asiaa voi toki käsitellä, mutta siinä ei pidä piehtaroida.



Olet huoleton ja iloinen ja suunnittelet mukavia asioita, mitä teette matkallanna ja sillä sipuli.

Laivamatkustamisessa kun ei ole yksinkertaisesti mitään pelättävää. Kyllä se lapsikin sen ymmärtää pikkuhiljaa jos se sinne laivalle pääsee. Mä olen sitä mieltä että pelot on parempi kohdata kun sysätä sivuun.

Se nimenomaan lietsoo pelkoa. Mutta onnistuneet kokemukset pelon voittamisesta taas antavat voimia ja hyvää itsetuntoa. Selviytyminen on pelkäävälle ihmiselle paras palkinto. Puhun nyt sekä omasta kokemuksesta pelkääjänä että psykologimieheni neuvoista pelon voittamiseen.



Ehdottomasti lähtisin laivalla reissuun, ja tekisin siitä hienon kokemuksen lapselle. Matkan peruminen antaa pettymyksen ja epäonnistumisen tunteen lapselle.

paikka varsinkaan, että siellä kuolee. Puhuttiin pojan kanssa että laiva on ihan turvallinen paikka ja laiva kulkee joka päivä Hki-Tukholma väliä ilman mitään ongelmaa. Mutta sanoin myös, että jos häntä oikeasti pelottaa, niin meidän ei ole pakko lähteä.



Myönnän vain sen että lapsellani on oikeus tuntea pelkoa ja olen iloinen siitä, että hän sen kertoi. Haluan vastata lapseni tunteesen niin, että hän kokee olonsa turvalliseksi ja tietää että hänen tunteensa huomioidaan.

hoitaa lääkkeellisesti niin varhain kuin suinkin. Koska monta vuotta lääkitsemättömänä paniikkihäiriö muuttaa aivojen rakennetta pysyvästi, eli aiheuttaa aivoihin arpia.

kun jätetään reissu väliin. Tietenkin jos loppuikänsä pysyttelee pois laivoilta, asiassa ei ole mitään ongelmaa.

Meidän lapset usein jännittää ennen matkaa ja saattavat ilmaista sen esim. tuollaisina pelkoina tai sanomalla, että kotona olisi sittenkin kivempaa. Matkat ovat kuitenkin sujuneet hyvin ja jännitys on unohtunut, kun on ollut niin paljon kivaa tekemistä. Ja jos illalla vaikka hetken pelottaakin, niin äiti tai isä on siinä ihan vieressä turvana.



Tietysti tunnet itse lapsesi parhaiten ja tiedät miten ahdistunut hän olisi laivalla. Jos hän on kuitenkin tavallinen ja normaalia elämää kestävä lapsi, niin suosittelisin vielä harkitsemaan. Kyllähän tässä kuitenkin pohjimmiltaan on kyse siitä, että vanhemmat tietävät että matka on turvallinen ja hauska ja että lapsi pelkää turhaan. Elämässä jää moni kiva kokematta, jos alkaa antaa periksi tuollaisille peloille.

hoitaa lääkkeellisesti niin varhain kuin suinkin. Koska monta vuotta lääkitsemättömänä paniikkihäiriö muuttaa aivojen rakennetta pysyvästi, eli aiheuttaa aivoihin arpia.

Lapsi on sosiaalissa tilanteissa erittäin reipas, avoin, suosittu kaveri ja pitää esiintymisestä. Joskus toki ahdistuu esim. tv:n tai lehtien uutisoinnista, mutta se on musta ihan normaalia. Yleensähän paniikkihäiriö liittyy sosiaalisiin tilanteisiin. ap

Eikä mun mielestä tää ole mikään iso ongelma, tehdään tällä lomalla jotain muuta ja mennään risteilylle joskus myöhemmin, kun lapsi on vähän isompi. Ollaan matkusteltu pienestä pitäen, oltu laivoilla, lentokoneessa, junissa ilman mitään ongelmaa. Haluan vaan että lapsilla on kiva loma ja risteily ei ole ainoa vaihtoehto meille. ap.

Hyvä vastaus!

Eikä mun mielestä tää ole mikään iso ongelma, tehdään tällä lomalla jotain muuta ja mennään risteilylle joskus myöhemmin, kun lapsi on vähän isompi. Ollaan matkusteltu pienestä pitäen, oltu laivoilla, lentokoneessa, junissa ilman mitään ongelmaa. Haluan vaan että lapsilla on kiva loma ja risteily ei ole ainoa vaihtoehto meille. ap.

jos se olette matkustelleet paljon?

Ei ketkään vanhemmat ole noin tyhmiä, oikeasti.

Vai antaisitko lapsesi myös lusmuilla kotona, jos hän yhtäkkiä keksii pelätä koulua tai vaikka koulumatkaa?

Ei hyvää päivää, nyt järki käteen, jos tämä oli totta!

on nyt tekosyy jollekin muulle asialle, jos kerran olette matkustelleetkin paljon?

Poika ei jostain muusta syystä halua lähteä? Voisi olla hyödyllistä koittaa selvittää mistä on oikeasti kyse, koska se asia saattaa vaikuttaa muihinkin tekemisiin.

ei sovi pakottaminen, ollaan tämän asian kanssa löyty aiemmin päätä seinään ja olen oppinut. Esim. 5v halusi mennä pyytämään kaveria ulos, muttei yksin uskaltanut, no lopulta me reagoitiin väärin ja sanottiin, että menet nyt vaan reippasti soittamaan ovikelloa ja pyytämään ja kun lapsi ei uskaltanut, niin lähes pakotin hänet (olevinaan hyvässä tarkoituksessa). Ja ei toiminut kyllä yhtään. Lapsi veti takapakit ja meni varmaan 2 vuotta ennen kuin alkoi hakea kavereitaan ulos. Poikani on oikein reipas ja rohkea tilanteissa, mutta hänen täytyy edetä omaan tahtiinsa ja kokea itse olevansa valmis.



Eri asia jos oltais menossa iesim. lääkäriin joka pelottaisi, niin tottakai mentäisiin, mutta kun kyse on lapsen lomasta, niin miksi aiheuttaisin turhaa stressiä. Ensi kesänä tilanne on varmaan ihan toinen.

Ei ketkään vanhemmat ole noin tyhmiä, oikeasti.

Vai antaisitko lapsesi myös lusmuilla kotona, jos hän yhtäkkiä keksii pelätä koulua tai vaikka koulumatkaa?

Ei hyvää päivää, nyt järki käteen, jos tämä oli totta!

pelätä jotain. Vaan PELKÄÄ ihan oikeasti. Näin jo miten helpottunut hän oli kun sai sen sanottua. Miten musta tuntuu, että tää on muille isompi ongelma kun meille.

kuten das Boot, Titanic, Rasvatyyni ja vaikka jonkun Estonia dokkarin...