Lue keskustelun säännöt.
onko lapsesi tai tuttavasi lapsi pudonnut hoitotasolta?
04.02.2009 |
Kuinka yleistä putoaminen on? Olemmeko todella huonoja vanhempia, kun emme olleet huolellisempia? Oletteko selvinneet säikähdyksellä, vai onko tullut vammoja?
Kommentit (24)
niin hoitopöydällä kuin sohvallakin, jos on vauva, joka ei osaa esim laskeutua sohvalta lattialle itse.
Vaaran minimoimiseksi alan vaihtamaan vauvan vaipat sylissäni jo pienestä noin 2 kk makuullaan ja sitten istuallaan pitäen. On ihan luonnollista ja helppoa pyöritellä vauvaa sylissä, että miksipä hoitopöydällä?
Sitten isommat lapset ovat kolhineet itseään jonkun verran, mutta ei sentään aivotärähdykiä ole tullut.
kolme lasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
putosi ollessaan 6 kk, suoraan pää edellä laminaattilattiaan. Kauhee huuto, mutta oli koko päivän virkeä, hyväntuulinen, normaali.
Seuraavana aamuna huomasin, että yön aikana oli ilmestynyt lommo (ikään kuin kuhmu väärinpäin) otsaan, vein lääkäriin. Kallo kuvattiin ja kaikki ok, pehmeistä kudoksista ilmeisesti johtui se monttu päässä, joka muuten oli siinä useamman kuukauden!
Pudotessaan vauva oli nukkunut meidän sängyssä mun ja seinän välissä enkä ymmärrä miten se pääsi mun yli, kun ei kunnolla vielä edes ryöminyt ja olen kaiken lisäksi TODELLA herkkä uninen... Mysteeriksi jää.
Ikää vauvalla oli 4,5 kk. Tuli hoitoalustan kanssa jalat edellä lattialle hoitopöydältä ja kopsautti siitä päänsä lattiaan.
Ei edes itkenyt kamalasti, äiti myöhemmin varsinkin itki paljon enemmän...
Soitin lääkäriin, sain ohjeen tarkkailla aivotäräystä. Herättelinkin unilta aina välillä muutamien unien ajan. Mitään ei putoamisesta kuitenkaan tullut.
En olisi koskaan uskonut, että noin voi käydä!! Olen tarkka ja huolellinen, välillä liiankin kanssa.
Oli sillon n. 6kk ikäinen. Ei tapahtunut mitään isoa itkua kummempaa, mutta kyllähän se tietty ihan hirveesti säikäyttää.
Kaverin poika tipahti hoitotasolta n. 3 kk ikäisenä, onneksi siinäkin tapauksessa oli paksu, pehmeä matto alla eikä mitään kuhmua suurempaa vammaa saanut.
Kyllähän noita sattuu vaikka kuinka olisi varovainen. Niistä vaan on otettava opiksi. Itse jaan mielessäni itselleni "Vuoden Äiti"-palkintoa aina kun jotain käy. Onneksi olen palkinnon saanut vielä aika pikkujutuista (pulkka kääntynyt ympäri, ruoka on ollut liian kuumaa kun syötän lasta...). Pakko yrittää jotenkin suhtautua vähän keveämmin välillä, muuten sitä olisi ihan hermoheikko! Ihan tarpeeksi sitä jo nyt pelkää kaikkia teoreettisia uhkia, rappusista putoamisia yms.