onko lapsesi tai tuttavasi lapsi pudonnut hoitotasolta?
Kuinka yleistä putoaminen on? Olemmeko todella huonoja vanhempia, kun emme olleet huolellisempia? Oletteko selvinneet säikähdyksellä, vai onko tullut vammoja?
Kommentit (24)
No joka tapauksessa. Tyttö on tippunut 4,5kk ikäisenä kerran sohvalta matolle (tiputusta ehkä 40cm) ja kerran sängyltä parketille (tiputusta varmaan saman verran). Oli juuri oppinut kääntymään vatsaltakin selälleen ja väkkäränä vaan pyöri alas vaikka olin itse vieressä. Huuto tuli mutta ei muuta (ei edes mustelmaa, kuhmua tms).
Yleensä pidän juuri tuota itkemistä hyvänä merkkinä (nytkin kun tyttö opettelee kävelemään ja muksii itseään aika lailla kokoajan). Jos tyttö itkee kun kaatuu niin kaikki on hyvin. Jos olisi vain hiljaa (mitä ei ole onneksi ollut) niin jotain pahempaa olisi ehkä sattunut.
Enemmän varmaan löytyy niitä lapsia jotka on jostain pudonneet ennen kolmea ikävuotta kuin niitä, jotka ei ole pudonneet.
Meillä poika tippui aikoinaan pinniksestä eikä sen jälkeen enää siellä muuten nukkunut !
ja onneksi säikähdyksellä selvittiin! En mitenkään syytä itseäni siitä, ainakaan enää. Tapahtumasta neljä vuotta! Vauva oli vain niin nopea kiepsahtelemaan etten voinut tilanteelle mitään. Oli kyllä viimeinen kerta, kun enää hoitotasolla vaihdoin vaippaa.
ja äsken vastasin niin piti lisätä että on pudonnut myös pinnasängystä 5 kuukautisena vaikka pohja oli alimmalla tasolla, oli vaan kerinyt peiton kasaan ja pää kun painaa tolkuttomasti oli jotenkin päässyt niin korkealla että tippui. putoaminen pinnasängystä voi muuten olla paljon vaarallisempaa kuin hoitopöydältä, en ymmärrä miten selvisi niin ettei niska mennyt poikki.
lääkäriin vietiin hoitopöydältä putoamisen jälkeen vaikka ei siinä sen kummempaa sillä hetkellä ollut kuin silmän mustuminen. eli lääkäriin näytille jos korkeelta putoaa.
mutta lapsemme on pudonnut korkealta hoitotasolta kivilattialle, eilen portaat alas, sängyltä, keinusta yms. en voi ymmärtää että näin on käynyt. aina ollut silmänräpäyksestä kiinni. tuli vammoja esim. musta silmä mutta jotkin vammat voi selvitä vasta kouluiässä tai aikuisena, oppimiskyky huonontuu, epilepsia jne. tuntuu aivan kamalalta ja mietinkin että voinko enää tehdä lapsia. yritän huolehtia mutta jotenkin pää on niin tyhmä nyt vauva-aikana että jotenkin ei pysty olemaan täysillä mukana koko ajan. sekunniksi kun jää omiin mietteisiin, voi sattua jotain järkyttävän pahaa. olen NIIIIN onnellinen että lapseni on hengissä mutta pelkään joka sekunti mitä seuraavaksi tapahtuu. ekalle lapselle ei koskaan sattunut mitään vauva-aikana, nyt koko ajan jotain.
tippunut sängyltä, kun ovat kierineet alas.. Jospa nyt muistaisin tän 2kk.n kanssa etten jätä isoon sänkyyn nukkumaan..
Olen itse (äidin kertoman mukaan) pudonnut vauvana hoitotasolta, joka oli arkkupakastimen päällä eli melkoisen korkealla. Ihan normaali minusta silti tuli :) Oma pienokaisen ei vielä ole onnistunut putoamaan mistään...
serkkuni kuoli muutaman kuukauden ikäisenä tiputtuaan hoitopöydältä. Käyttivät heti lääkärissä, mutta oli kuulemma ok. Muutaman tunnin päästä alkoi kova jatkuva itku ja ambulanssi ehti tulla muutaman kymmenen kilometrin päästä ja keskussairaalaankin ehtivät (n.120km). Poika kuoli sitten siellä. Arvaatte varmaan että olen omani kanssa vähän liiankin tarkka.
että kun vein lääkärille hoitopöydältä putoamisen jälkeen, sanoi lääkäri että näitä tulee päivittäin. eli on TODELLA yleistä mutta siitä ei puhuta. asun pienehköllä paikkakunnalla ja jos päivittäin lääkäri tuollaista näkee niin pakko olla todella yleistä. pahinta on tosiaan että vaurioita ei voi koskaan tietää. kun pahimmat selviää jos selviää vasta aikuisiässä, tai silloin ihmetellään että mistä jokin sairaus tms. johtuu.
Hoitotasolta siis. Aivotärähdys kuulemma tuli.
Ja tämä, vaikka äitini oli varmaan maailman hysteerisin ja varovaisin, emme saaneet ajaa pyörälläkään muualla kuin omassa pihassa ennenkuin olimme yläasteella...
hoitopöydältä, mutta ostoskärryistä putosi, kun käänsin selkäni. :( Onneksi oli toppavaatteet päällä pehmentämässä pudotusta. Sama lapsi on pudonnut sängystäkin, mutta onneksi sänky on matalampi. Perhepedissä siis nukuttiin, ja yöllä putosi. Toinen lapsemme on onneksi tykännyt nukkua pinnasängyssä, niin ei ole tuota vaaraa.
on tippunut meillä, en enää muista tarkkaan minkä ikäisenä (n 6kk) Työpöydän päällä oli korotus, jonka päällä vaippaa vaihdettiin. Jalat edelle tipahti lattialle, huusi kovin ,ei muuta. Omaa syytäni; lähdin "äkkiä" ottamaan kapista puhtaita vaatteita. Itseäni sattui varmaan enemmän.
tuli jalat edellä kun isä oli irrottanut otteen ja vauva otti vauhtia.
Lääkärissä käytiin, ei vammoja.
10kk ikäisenä hoitopöydältä kaakelilattialle, mutta onneksi penkin kautta, mikä hidasti putoamisvauhtia. Itki, mutta ei tullut mitään vammoja. Pelästyin vietävästi. Lääkäri sanoi myös, että on yleistä ja että pienen lapsen kallon luut ovat kovaa tekoa. Olin ollut niin varovainen ja sitten kävi noin... Kurottelin vaippaa kauempaa ja käteni oli vauvan lähellä suojaamassa, mutta yhtäkkiä hän kiepsahti salamannopeasti mahalleen (mitä ei ollut tehnyt ennen hoitopöydällä eikä niin nopeasti muuallakaan) ja siitä alas. Hoitopöydän käyttö loppui siihen.
Ja oikeaoppisesti aivan siinä ääressä olin, mutta lapsi vaan kierähti silmänräpäyksessä. Onneksi ei sattunut pahemmin!
Keskelle sänkyä laitoin ja kävin vessassa -> hirveä muksahdus ja huuto.
Käytiin lääkärissä, jossa tutkittiin ja saatiin kotiin aivotärähdysseurantaohje, jonka mukaan heräteltiin seuraavana yönä muutaman tunnin välein. Säikähdyksellä selvittiin kuitenkin, ei tullut vammoja.
Lääkärissä sanoin että tunnen itseni niiiin huonoksi äidiksi kun näin pääsi tapahtumaan. Lääkäri sanoi että useimmille sattuu jotain tällaista, älä suotta syytä itseäsi....
Mutta tuon jälkeen kyllä pidin huolta ettei päässyt enää tippumaan.
mutta meillä poika putosi pahasti sohvalta päälleen lattialle kun alkoi yllättäen hyppimään (ikää about 1 v.) Siihen asti olin ollut varma, että minun lapseni ei moisia haavereita kohtaa, koska olen aina niin tarkka. No, tuolloin tapahtumahetkellä istuin siinä vieressä noin sentin päässä, olimme lukeneet kirjaa. Enkä ehtinyt saamaan otetta. Että se siitä huolehtimisesta. Pointtina vaan se, että tajusin ettei kaikkia kolhuja vain voi välttää vaikka kuinka hyvää huolta pitäisikin. Armoa siis itselle!
hoitopöydältä, sängystä (kiilautui pääalaspäin sängyn ja seinän väliin..), ostoskärryistä, vaunuista, tiskipöydältä, tuoleilta, keinusta, kiipeilytelineestä.. milloin mistäkin, yleensä siksi, että kiipeävät itse paikkoihin ja sitten sieltä muksahtelevat. Esikoinen myös tullut kerien ison kivikkoisen mäen alas. Ei ole käynyt mitään mutta kyllähän se joka kerta vähän säikäyttää.
en oikein ymmärrä miten vauva voi tippua hoitopöydältä, mutta kai siihenkin on ollut syy.
Meillä sängystä putoamiseen oli syy se että jätin vauvan nukkumaan sängylle kun kävin itse vessassa. Vauva oli herännyt ja lähtenyt perään. Mutta eipä tuolle mitään sattunut. Oli tippunut pehmeälle matolle. Vähän aikaa huusi, varmasti pikkasen sattui ja tietysti pelästy kun pimeässä oli.
Itselleni olin vihainen ja olen edelleenkin. Korkeus oli kuitenki suht sama kun jos vauva olisi kaatunut jaloiltaa. Tietysti missään tilanteessa putomista ei voi puolustella, mutta nyt se on tapahtunut eikä sitä voi enää muuttaa.
Jos vauvassa on jotain erikoista niin sitten vaan lääkäriin. Itseäsi voit lohduttaa sillä että kaikkea sattuu, mutta enää vauva ei varmasti putoa pöydältä :)